Anoreksia ja muut syömishäiriöt

[Xiberia]

Osastolla, jolla olen työharjoittelussa, hoidetaan muun muassa anoreksiapotilaita. Näiden potilaiden kohdalla olen tosissani pysähtynyt miettimään sitä, mikä on kaunista ja mitä pidetään kauniina. Miten nämä anorektikot näkevät muut ihmiset? Kun menen aamulla punnitsemaan heitä, ajattelevatko, että kauhea ihrapallero tulee pakottamaan minut vaa'alle? Vai ovatko normaalivartaloiset ihmiset heidän mielestään kauniin sopusuhtaisia, mutta itse eivät vaan voi nähdä omaa vartaloaan kauniina/hoikkana?

Itse odotan maha mouruten ruokatuntia, kun syömishäiriöpotilas odottaa kauhuissaan sitä, että joku tulee taas pakottamaan syömään ja istuu vierellä, kunnes koko annos on mennyt. Onko syöminen anorektikolle rangaistus vai säilyykö sairaan mielen takana silti normaali halu syömiseen? Vaatiiko anoreksia valtavasti itsekuria, jotta pystyy olemaan syömättä, vai aiheuttaako syömättömyys ja näläntunne hyvää oloa?

Täällä vielä kauheita esimerkkejä muotimaailman luurankojen retusoinnista "normaaleiksi".

[Duckzilla]

Tämän luulen anoreksiasta tietäväni: anoreksia on psykologinen minäkuvan dysmorfia, eli potilas näkee vain itsensä lihavana. Syömättömyydessä on kyse pääasiassa itsekontrollista. Jos ei voi hallita muita aspekteja elämässään, syömisen hallitsemisesta eli syömättömyydestä ja laihduttamisesta tulee sellainen olo että on 'niskan päällä'.

Supermalleja katsellessa moni unohtaa että he ovat usein myös hyvin pitkiä. Tämä saa jäsenet näyttämään tavallista ohuemmilta. Jos normaalipituinen ihminen yrittää saavuttaa samanlaiset mittasuhteet laihduttamalla, tulee ongelmia.

Miespuolisiakin anorektikkoja on olemassa, mutta heistä yleensä vaietaan.

[Edith]

Katkeraa tilitystä:

Äh, joo, kyllä se neljätoistavuotias minä oli melkoinen neurootikko ja pahimman luokan vittupää, joka todennäköisesti halveksisi nykyisen kokoista minua aika lailla. Se minulta puuttui silloin, että olisn pitänyt itseäni lihavana, tajusin olevani kyllä, öö, hoikka, kun xs-kokoiset tiukoiksi tarkoitetut housut roikkuivat ja vaaka näytti mitä näytti, mutta olin silti sitä mieltä, että se sopi minulle. Kauhea myöntää ja ajatella, mutta ajattelin kyllä olevani jotenkin muiden yläpuolella, kun pystyin hallitsemaan itseni ja elämään "terveellisesti" ja välttämään pullaa ja kakkuja ja rasvaa ja sen sellaisia.

Siitä vähällä ravinnolla olemisesta pääsee semmoiseen kevyeen pilveen kyllä, hieman huippaa, mutta on jotenkin onnellinen silti. Ja kun on tottunut elämään pienillä ruuilla, tuntuu todella pahalta, oudolta ja uudelta joutua syömään enemmän. Mulla ei edes ollut sellaista, että olisin syönyt päivässä vain puoli omenaa tms., vaan söin kyllä kaksi lämmintä ateriaa ja aamu- ja välipalan, mutta vain niin pieniä annoksia, että mulla taisi käytännössä olla nälkä jo heti syömisen lopetettuani, mutta pystyin huijaamaan itseäni, ettei ollutkaan.

Mä en tiedä, mitä anorektikoille pitäisi tehdä. Mutta mua riepoo se ajattelu, että anorektikot ovat "lahjakkaita, älykkäitä, kunnianhimoisia tms.", koska tuo vain ruokkii sitä kuvitelmaa muiden yläpuolella olosta, joka ainakin itselläni oli. Mä olin pitkään katkera siitä saamastani hoidota, koska musta tuntui, että sen seurauksena koko mun persoonallisuuteni ikään kuin murrettiin. Se anoreksia oli ollut mulle se vahvin oma juttu, ja kun se murrettiin, mulle ei jäänyt mitään eikä mua autettu löytämään mitään sen tilalle. (Se terapeutti oli sitä hiljaa olla möllöttävää kommunikoimatonta tyyppiä ja täysin hyödytön.) Tyypilliseen tapaan sairastuinkin sitten ahmimishäiriöön, josta onnistuin kyllä jotenkin lopullisen kyllästymisen kautta itseni parantamaan. Toinen tyypillinen vaihtoehto ahmimishäiriön sijaan on jälkivaiheessa bulimia, mutta se ei vaan ole yhtään mun juttu eikä ees kiinnostanut kokeilla.

Oli siis hurjan ristiriitaista, että mua ruvettiin ns. väkisin hoitamaan, koska mä olen lapsi enkä osaa itse päättää omaa parastani, mutta sitten ajattelivat kuitenkin niin, että mä olen itsenäistyvä teini, ja mun on itse löydettävä se uusi sisältö elämälleni eikä mua autettu siinä juuri lainkaan. No, löysin tieni, mutta vuosia siinä meni.

[EveryWoman]

Täällä vielä kauheita esimerkkejä muotimaailman luurankojen retusoinnista "normaaleiksi".

Mielenkiintoinen aihe, johon varmaan tulee palattua sitten kun on enemmän aikaa. Tuohon kuitenkin kommentti: ylimmästä kuvaparista en ole satavarma, mutta kaksi alinta on kyllä retusoitu terveemmän näköisestä luurankomaisemmaksi, ei päin vastoin. Ilmeisesti pelottelumielessä. Tavallaan voin ymmärtää sen sikäli, että kuvassa tikkulaihalta mutta juuri ja juuri terveeltä näyttävä ihminen näyttää yleensä kuitenkin luonnossa aika sairaalta (linssi muuttaa ihmisvartaloa silleesti jännästi), mutta toisaalta ihmetyttää miksi joku viitsii käydä taistelua Hyvän Asian puolesta noin epämääräisillä keinoilla.

[EveryWoman]

Supermalleja katsellessa moni unohtaa että he ovat usein myös hyvin pitkiä. Tämä saa jäsenet näyttämään tavallista ohuemmilta. Jos normaalipituinen ihminen yrittää saavuttaa samanlaiset mittasuhteet laihduttamalla, tulee ongelmia.

Totta.

[Duckzilla]

(linssi muuttaa ihmisvartaloa silleesti jännästi)

Olisiko tuossa kyse niinkin yksinkertaisesta ilmiöstä kuin perspektiivin latistuminen jos zoomailee telellä kauempaa? Tällöin esim. kasvot näyttävät läskimmiltä, kun naama pienenee kohti keskustaa ja naaman ympäryksen osuus kasvaa. Laajakulmassa käy päinvastoin.

[Edith]

Täällä vielä kauheita esimerkkejä muotimaailman luurankojen retusoinnista "normaaleiksi".

Mielenkiintoinen aihe, johon varmaan tulee palattua sitten kun on enemmän aikaa. Tuohon kuitenkin kommentti: ylimmästä kuvaparista en ole satavarma, mutta kaksi alinta on kyllä retusoitu terveemmän näköisestä luurankomaisemmaksi, ei päin vastoin.

Joku, jolla on aikaa ja parempi ranskantaito, vois tietty perehtyä noihin sivuihin paremmin, mutta minä olin ymmärtävinäni juuri myös, että nuo kuvat on kaikki muunnettu tuohon luurankomaisempaan suuntaan noilla pro-anoreksiasivuilla. Käyttävät niitä jonkinlaisina motivaatiokuvina.

[Clay]

En minä nyt anorektinen ole koskaan ollut, mutta ennen asepalvelusta oli sellanen parin kuukauden jakso, ku tykkäsin pyöräillä, lenkkeillä ja muutenki kuntoilla aika vähillä sapuskoilla, siitä tuli jotenki euforinen olo, mutta ei painoa lähteny kuin 2 - 3 kiloa, ja sen jälkeen onkin ollut lähinnä ylämäkeä, tai miten sen sanoiskaan, tullu runsaat 25 kiloa lösöö.

Mulle nälkä ei ole koskaan ollut mikään tukala olotila.. sehän menee ohi kohtalaisen nopeasti, varsinki jos on parempaa tekemistä kuin syöminen. Nykyään syönkin yleensä vaikkei nälkä oliskaan. Esim nyttenki syön megaterveellistä salaattia, vaikkei kahvin, suklaakeksien ja brandyn jälkeen nälkä ollutkaan.

[Bluntly]

Supermalleja katsellessa moni unohtaa että he ovat usein myös hyvin pitkiä. Tämä saa jäsenet näyttämään tavallista ohuemmilta. Jos normaalipituinen ihminen yrittää saavuttaa samanlaiset mittasuhteet laihduttamalla, tulee ongelmia..

Häränpaskaa. Jos on pidempi niin tulisi olla myös pyöreyttä samassa suhteessa kuin lyhyemmillä tai on tuulennussima vinkuheinä.

[Duckzilla]

Jos on pidempi niin tulisi olla myös pyöreyttä samassa suhteessa kuin lyhyemmillä tai on tuulennussima vinkuheinä.

Niin? Supermallithan ovatkin tuulennussimia vinkuheiniä. Siis ne laihemmat heistä ainakin.

(käsitinkö nyt jotain väärin?)

[Bluntly]

Supermalleja katsellessa moni unohtaa että he ovat usein myös hyvin pitkiä.Tämä saa jäsenet näyttämään tavallista ohuemmilta.)

Tuo pisti silmään. Supermallit harvemmin ovat "hyvin pitkiä", 180cm ei ole hyvin pitkä. Jos kuitenkin 180cm painaa yhtä paljon kuin 160cm nainen, jota normaaliyhteskunnassa sanottaisiin laihaksi, niin en panisi perseeseen edes jätesäkkiin käärittynä.

[Lilo]

Joku, jolla on aikaa ja parempi ranskantaito, vois tietty perehtyä noihin sivuihin paremmin, mutta minä olin ymmärtävinäni juuri myös, että nuo kuvat on kaikki muunnettu tuohon luurankomaisempaan suuntaan noilla pro-anoreksiasivuilla. Käyttävät niitä jonkinlaisina motivaatiokuvina.

Juurikin näin.

(Muu teksti ei liittynyt kuviin, vaan yleensä pro ana sivustoihin, joilla siis jaetaan vinkkejä laihduttamiseen ja tsempataan pyrkimään n.30kg:n elopainoon...)

[Lyrica]

Supermalleja katsellessa moni unohtaa että he ovat usein myös hyvin pitkiä. Tämä saa jäsenet näyttämään tavallista ohuemmilta. Jos normaalipituinen ihminen yrittää saavuttaa samanlaiset mittasuhteet laihduttamalla, tulee ongelmia.

Mutta jos normaalipainoinen ihminen yrittäisi saada tuollaiset mittasuhteet, niin kuinka paljon epäterveellisen alipainoiseksi pitäisikään laihduttaa? Kyllähän ne painoindeksit kuitenkin osan totuudesta kertovat.

[NuoriDaavid]

Katkeraa tilitystä:

Äh, joo, kyllä se neljätoistavuotias minä oli melkoinen neurootikko ja pahimman luokan vittupää, joka todennäköisesti halveksisi nykyisen kokoista minua aika lailla. Se minulta puuttui silloin, että olisn pitänyt itseäni lihavana, tajusin olevani kyllä, öö, hoikka, kun xs-kokoiset tiukoiksi tarkoitetut housut roikkuivat ja vaaka näytti mitä näytti, mutta olin silti sitä mieltä, että se sopi minulle. Kauhea myöntää ja ajatella, mutta ajattelin kyllä olevani jotenkin muiden yläpuolella, kun pystyin hallitsemaan itseni ja elämään "terveellisesti" ja välttämään pullaa ja kakkuja ja rasvaa ja sen sellaisia.
.

Tuo anorektikon ajatusmaailma kiinnostaa.

Voisitko vielä kertoa tarkemmin, miksi ajattelit, että sinun on hyvä olla normaalipainoa hoikempi?

[Edith]

Voisitko vielä kertoa tarkemmin, miksi ajattelit, että sinun on hyvä olla normaalipainoa hoikempi?

Siitä on sen verran aikaa, etten enää kaikkea muista, mutta kai tunsin hallitsevani itseni aika hyvin. Ja tosiasia on myös se, että ainakin anoreksian alkuvaiheessa mun fyysinenkin kuntoni parani sikäli, että paransin koululiikunnan 1500 metrin juoksutulostani seiskalta kasille varsin reilusti, eikä mulla ollut mitään semmoisia mahdollisia fyysisiä oireita tyyppiin rytmihäriöt, ja se mitä musta verikokeitakin otettiin, niin ne oli kyllä aina kuulemma ihan kunnossa. Ja sen mitä vanhoista valokuvistakin olen katsonut, niin en kyllä ihan niin hirveän hirveän laihalta näyttänyt, kuin miltä alle nelkytkiloinen ruippana voisi näyttää. Mä ajattelin, että paitsi että muutoinkin, niin myös ruumiinrakenteeltani eroan massoista. Ja halusin mä olla erilainenkin, erottua yläasteen muista tyypeistä.


Ja sitten mä olin sisäistänyt kai aika tehokkaasti sen ajattelun, että läski olisi merkki saamattomuudesta, heikkoudesta ja laiskuudesta ja koska nuo ovat huonoja asioita, olin minä tietysti tosi hyvä ihminen - mitä laihempi, sen kunnollisempi. Ja tietysti alussa sain ihailevia katseita ja kaunistuin oikeastikin ja kai siihenkin voi jäädä koukkuun. Lupasin kyllä vanhemillenikin joissain vaiheissa, etten laihdu enää ja lupaushetkellä tarkoitin sitä, mutta sitten kuitenkin se jotenkin taas alkoi viedä mukanaan, mitä nyt jos vielä ihan pikkaisen... Siitä tuli sellainen oma leikki ja elämänsisältö, jotenkin kun erinäisten syiden takia ajaduin erilleen kavereistanikin, niin mulla oli aikaa olla itsekseni ja tuijotella omaan napaani.

En mä pysyty enää tuota itsekään tajuamaan, joten varmaan vielä vaikeampi saada välitettyä selvyyttä muille.

[NuoriDaavid]

..

Kyllä mä jotenkin luulen ymmärtäväni.

Se kuitenkin menee yli ymmärryksen, miksi anorektikko ei pysty irrottautumaan siitä hoikkuuden tavoittelusta, vaikka olisi jo selvästi alipainoinen.

[Haemaeraemies]

Se kuitenkin menee yli ymmärryksen, miksi anorektikko ei pysty irrottautumaan siitä hoikkuuden tavoittelusta, vaikka olisi jo selvästi alipainoinen.

Mitä itse olen syömishäiriötä kokenut ja elänyt, niin ongelma on tässä; vaikka olisi kuinka luuranko tahansa, ja painoa 32kg, niin se ihminen näkee peilissä läskipulleron josta lyötyy vielä kuinka laihdutettavaa.

Sama efekti tapahtuu väärällä asenteella bodaavalle: sieltä peilistä katsoo takaisin aina kynäniska, vaikka ois testoa lyöty, kreat juotu ja kuinka vedetty ohjelmaa. Silti, peilissä killottaa säälittävä kynis. Lisää treeniä, kreaa ja massaaa, eikä kynäniska ole kasvanut mihinkään, vaikka mies olisi kuinka Arska2 ja täydellisessä pumpissa.

[NuoriDaavid]

Se kuitenkin menee yli ymmärryksen, miksi anorektikko ei pysty irrottautumaan siitä hoikkuuden tavoittelusta, vaikka olisi jo selvästi alipainoinen.

Mitä itse olen syömishäiriötä kokenut ja elänyt, niin ongelma on tässä; vaikka olisi kuinka luuranko tahansa, ja painoa 32kg, niin se ihminen näkee peilissä läskipulleron josta lyötyy vielä kuinka laihdutettavaa.

Sama efekti tapahtuu väärällä asenteella bodaavalle: sieltä peilistä katsoo takaisin aina kynäniska, vaikka ois testoa lyöty, kreat juotu ja kuinka vedetty ohjelmaa. Silti, peilissä killottaa säälittävä kynis. Lisää treeniä, kreaa ja massaaa, eikä kynäniska ole kasvanut mihinkään, vaikka mies olisi kuinka Arska2 ja täydellisessä pumpissa.

Näinhän se on, että anoreksiaa kait vastaa bodareiden megareksia (opin Zebiltä uuden sanan).

Mielenkiintoista, että miehenä kärsit anoreksiasta. Miesten kauneusihanne kun ei ole yletön laihuus ilman lihaksia. Lihaksikas kireä vartalo toki on kauneusihanne miehillä.

[Zeb]

Anoreksiassa on ymmärtääkseni kyse kontrollista. (Ja kontrollin puute sitten kai aiheuttaa ahdistusta tai masennusta?) Kun ei pysty kontrolloimaan kaikkia muita hulluja asioita mitä elämässä tapahtuu, niin omaa painoaan ainakin pystyy. Ja siitä kontrollista saa sitten jonkinlaisen hallinnantunteen ja tyydytyksen. Tämän logiikan mukaan ymmärrän kyllä ettei anorektikko pysty lopettamaan, koska kyse ei ole ruumiinpainosta, vaan siitä onnistuneesta kontrolloinnista syntyvästä hallinnantunteesta.

Ylipäätänsäkin syömishäiriöt kai toimivat jonkinlaisina vääristyneinä tunteidenhallintakeinona. Yhden ahmimishäiriöisen miehen kanssa olen seukannut joskus, ja se ainakin oli ihan perhanan tyyni aina päällepäin, eikä koskaan pukenut oikeastaan mitään tunteitaan sanoiksi. Ei ollut ahdistusta, surua saati suuttumusta. Mutta silti piti mättää 4000 kcal roskaruokaa ja karkkia illassa alas.

Itse en ole koskaan syömishäiriötyyppistä käyttäytymistä harrastellut, joten kokemukseni ovat vierestä seurattuja tai kirjasta luettuja, joten en väitä tietäväni esim. Edithiä paremmin siitä millainen juuri hänen ongelmansa oli.

[EveryWoman]

Joku, jolla on aikaa ja parempi ranskantaito, vois tietty perehtyä noihin sivuihin paremmin, mutta minä olin ymmärtävinäni juuri myös, että nuo kuvat on kaikki muunnettu tuohon luurankomaisempaan suuntaan noilla pro-anoreksiasivuilla. Käyttävät niitä jonkinlaisina motivaatiokuvina.

Okei, nyt kävin lukemassa tekstitkin. Kuvista ei tosin selitetty muuta kuin juuri se, että niitä oli muokattu "anojen" käyttöä varten tosiaankin vielä alkuperäistä anorektisempaan suuntaan. Kai se sitten auttaa heitä hyväksymään anorektisen vartalon kauneusihanteekseen tjsp.?

[EveryWoman]

Supermalleja katsellessa moni unohtaa että he ovat usein myös hyvin pitkiä.Tämä saa jäsenet näyttämään tavallista ohuemmilta.)

Tuo pisti silmään. Supermallit harvemmin ovat "hyvin pitkiä", 180cm ei ole hyvin pitkä. Jos kuitenkin 180cm painaa yhtä paljon kuin 160cm nainen, jota normaaliyhteskunnassa sanottaisiin laihaksi, niin en panisi perseeseen edes jätesäkkiin käärittynä.

Kyllä 180-senttinen nainen on poikkeuksellisen pitkä. Ja pitkiksi malleja sanotaan juuri siksi, että vaikka heidän pituusmittansa ovat selvästi keskimääräistä pidempiä, leveysmitat vastaavat aivan normaalin keskimittaisen naisen mittoja, samoin kuin luiden paksuus. Sellaisiakin naisia on olemassa, joilla sekä pituus että leveys ja paksuus ovat suhteellisesti yhtä paljon suurempia kuin keskivertonaisella, mutta heitä on tapana kutsua "isoiksi naisiksi". Silloinkin kun kyse ei ole lihavuudesta.

[EveryWoman]

(linssi muuttaa ihmisvartaloa silleesti jännästi)

Olisiko tuossa kyse niinkin yksinkertaisesta ilmiöstä kuin perspektiivin latistuminen jos zoomailee telellä kauempaa? Tällöin esim. kasvot näyttävät läskimmiltä, kun naama pienenee kohti keskustaa ja naaman ympäryksen osuus kasvaa. Laajakulmassa käy päinvastoin.

Tuo on yksi juttu. Sitten taas jos ei zoomaile kauempaa vaan tulee linssin kanssa lähelle, objektiivin tynnyrihäiriö pullistaa kasvojen (tai vartalon, mikä nyt kuvan keskiosassa onkin) keskiosaa ja häivyttää reunoja.

Kokonaan toinen asia on sitten se, miten ihmisen kokoisen hahmon pienentäminen valokuvakokoon vaikuttaa mittasuhteiden hahmottamiseen. Luonnossa ihmisiä katsellessa huomio kiinnittyy yleensä vain osaan kerrallaan (715517!), ei joka puolelle yhtäaikaa. Tästäkin seuraa eräänlaista jännää perspektiivin vääristymistä.

Sitten on vielä valokuvan staattisuus. Siinä nähdään koko ajan vain yksi sommitelma, luonnossa taas päättymätön sarja orgaanisesti muotoutuvaa variaatiota. Näiden variaatioiden "summan keskiarvo" on aina erilainen kuin yksittäinen pysäytyskuva.

Ja niin edelleen.

[SikaMika]

Anoreksiassa on ymmärtääkseni kyse kontrollista. Kun ei pysty kontrolloimaan kaikkia muita hulluja asioita mitä elämässä tapahtuu, niin omaa painoaan ainakin pystyy. Ja siitä kontrollista saa sitten jonkinlaisen hallinnantunteen ja tyydytyksen. Tämän logiikan mukaan ymmärrän kyllä ettei anorektikko pysty lopettamaan, koska kyse ei ole ruumiinpainosta, vaan siitä onnistuneesta kontrolloinnista syntyvästä hallinnantunteesta.

Tämä on mulle uutta tietoa, kiitos vaan siitä. Enää jään ihmettelemään, miksi se kontrollintunne syntyy/säilyy ainoastaan jatkuvan sairaalloisen laihduttamisen avulla? Kuulostaisi siltä, ettei heillä ole ainakaan mitään normaalin laihduttavan ihmisen etukäteen itselleen määrittelemiä tavoitteita itse laihdutuksen ja sen tulosten suhteen, vaan hommaa jatketaan aina monttuun asti jos kukaan ei estele/hommaa tyyppiä hoitoon. Eikö onnistunutta kontrollointia seuraavaa hallinnantunnetta voisi saavuttaa asettamalla anorektikolle jonkin järjellisen ihannepainon jota tavoitella ja sen tavoitettuaan sitä ylläpitää? Kuulostaa liian helpolta vastaukselta, eli jotain muutakin, varmasti sairaalloiseen laihuudeen ihannointiin liittyvää juttua anorektikot kelaavat pelkän kontrollinhalun lisäksi.

[Duckzilla]

Päivän hölmöhkö kysymys: Kun katselee noita Doven Aidon Kauheuden Puolesta -mainoksia, ne vaikuttavat jotenkin syytteleviltä (tai "ajatuksia herättäviltä" jos sitä ei kehtaa sanoa suoraan). Vaan ketä tai mitä ne oikeastaan syyttävät, tai ylipäätään, ketä tai mitä näistä "mahdottomista kauneusihanteista" pitäisi syyttää?

[Zeb]

Vaan ketä tai mitä ne oikeastaan syyttävät, tai ylipäätään, ketä tai mitä näistä "mahdottomista kauneusihanteista" pitäisi syyttää?

Itseään? Bu-huu!