Vuoden Mulkku 2007

[Zeb]

Ei. Minun mielestäni kyllä.

Olet kyllä ymmärtääkseni radikaali poikkeus tämän asian suhteen. Minusta elämä ei ole turhaa vaan hyvin kaunista.

[RolloTomasi]

Minusta elämä ei ole turhaa vaan hyvin kaunista.

Eivät tietääkseni ole toisiaan poissulkevia asioita.

[Zeb]

Eivät tietääkseni ole toisiaan poissulkevia asioita.

Mun mielestä ovat. Mikään erityisen kaunis ei voi olla turhaa.

[RolloTomasi]

Mikään erityisen kaunis ei voi olla turhaa.

Miksi ei?

[Zeb]

Mikään erityisen kaunis ei voi olla turhaa.

Miksi ei?

Korjaan mielipidettäni jos sopii: Mikään erityisen kaunis, jonka edes joku näkee tai kokee, ei voi olla turhaa. Siksi, että siitä on ollut jollekulle iloa.

[RolloTomasi]

Siksi, että siitä on ollut jollekulle iloa.

Ja miksi jonkun ilo ei ole turhaa?

[Zeb]

Ja miksi jonkun ilo ei ole turhaa?

Siksi kun se tuntui siitä jostain hyvältä.

[RolloTomasi]

Siksi kun se tuntui siitä jostain hyvältä.

Miksi hyvältä tuntuminen ei ole turhaa?

[Zeb]

Miksi hyvältä tuntuminen ei ole turhaa?

Ei se ainakaan mun subjektiivisen kokemuksen mukaan ole. Ja suon mielelläni tuon ilon muillekin. Objektiivisesti tuskin pystyn perustelemaan sulle miksen esimerkiksi minä ole täysin turha. Jotkut kuitenkin ovat tätäkin mieltä.

[RolloTomasi]

Ei se ainakaan mun subjektiivisen kokemuksen mukaan ole.

Miksi ei ole?

[Zeb]

Ei se ainakaan mun subjektiivisen kokemuksen mukaan ole.

Miksi ei ole?

No kun tuntuu hyvältä höhlä

[BettyB.]

Millon sä Rollo taannuit kolmevuotiaan tasolle?

[RolloTomasi]

Millon sä Rollo taannuit kolmevuotiaan tasolle?

Milloin olisin kasvanut kolmevuotiaan tasolta?

[Zeb]

Milloin olisin kasvanut kolmevuotiaan tasolta?

Kyselyikä velvoittaa?

[prosessi]

Koska se herättää ajattelijan ajatusmaailmassa ikäviä ristiriitoja. Linkola puhuu epäselektiivisen joukkotuhonnan puolesta, mikä väkisinkin herättää ajatuksen selektiivisestä joukkotuhonnasta, joka puolestaan tuntuu ajatuksena vieläkin vastenmielisemmältä. Ja koska Linkola itse ei ole puhunut mitään selektiivisyydestä, tuntee ajattelija itsensä huonoksi ihmiseksi, koska hän kuvittelee että ajatus selektiivisyydestä on tullut ihan oma-aloitteisesti hänen mieleensä. Näppärää piruilua Linkolan taholta, ja täysin tarkoituksellista.

Minä olen välillä luokitellut itseni linkolalaiseksi, ei siksi että olisin samaa mieltä Linkolan kanssa, vaan koska kunnioitan hänen taitoaan tökkiä ihmiskuntaa hyvin osuvasti arkoihin paikkoihin. Itse asiassa en edes näe Linkolaa luonnonsuojelijana, vaan luonnonsuojelun kyseenalaistajana.

Ikävää minusta on se, että jotkut ylipäätään symppaavat linkolalaista antihumanismia, ja vielä ikävämpää, että useimmat eivät edes tajua tekevänsä niin.

Niinpä. Voi vain kuvitella minkä verran Linkolaa itseään ottaa päähän se, että hän kerta toisensa jälkeen on joutunut toitottamaan medialle, ettei hän itse ole linkolalainen, eikä kukaan tunnu tajuavan mitä hän sillä tarkoittaa. Varoittava esimerkki siitä, miten liian taitavalla retoriikalla voi hakata omat jalkansa poikki.

Linkolakaan ei ole kovin johdonmukainen, sillä "luonnon" säästymisen varmistamiseksi ihmiskunnasta olisi hyvä päästä kokonaan eroon.

Tarkoituksellista epäjohdonmukaisuutta. Jos Linkola olisi vaatinut ihmiskunnan poistamista, jäisi tuo selektiivisyysmalli kokonaan ajattelun ulkopuolelle, puhumattakaan siitä, että kokonaan eroon pääsemisen mielekkyydestä ei edes ole mahdollista keskustella. Juupas-eipäs-jankkaus kun ei ole keskustelua, ja juuri keskusteluahan Linkola haluaa herättää.

En muista kenenkään onnistuneen perustelemaan sitä, miksi ihmisen itselleen antamasta (kielteisestä) merkityssisällöstä pitäisi tehdä loppu lopettamalla itse ihmiskunta. Tämän seurauksena näet kaikki merkitys lakkaa olemasta, syystä että tätä asiaintilaa ei voisi pitää "parempana" kuin nykyistä, koska mitään "parempaa" ei enää voisi olla, kun ainoa taho, ihminen, jonka määrittelemä tämä "parempi" on, ei enää olisi täällä sitä määrittelemässä.

Aivan. Joten Linkolan on pakko olla epäjohdonmukainen.

Ylipäätään "luonnossa" kiusaa se, että ihmisen keksimää käsitettä pidetään "luonnollisena". Luonnollinen ei tietenkään ole luonnollista, kyllä sen ymmärtää lapsikin, ja siksi "luonnonsuojelu" onkin niin mielivaltaista puuhaa.

Hylätty termiittikeko tai avaruuteen näkyvä kaatopaikka, ei niissä ole kovinkaan paljon muuta eroa kuin kokoluokka. Ei liene sattumaa, että kun pengoin läpi noita Wikipediassa mainittuja filosofeja, yhdisti antiikin luonnonfilosofeja muiltakin osin hyvin tiiviisti ajankohtaiseen politiikkaan ja maailmankuvaan sidottu pysähtynyt ajattelu. Minun mielestäni taas luontoa parhaiten kuvastava termi on muutos, ei pysähtyminen.

Niin joo, jatkan vielä sen verran, että mielestäni Linkola ei niinkään sorru tuohon aikaan sidoksissa olemiseen. Voisin kyllä kuvitella, että antiikissa hänen ajatuksensa olisivat herättäneet vähemmän keskustelua kuin tänä päivänä, koska ne olisi nielty sellaisenaan, eli kehityksen myötä niiden aiheuttama kitka lisääntyy, vaikkei ehkä tarpeeksi nopeasti.

[Homeboy65]

Daavid: SINÄKIN olet yksi vitun hihhuli, koska rajaat ne, joilla on muita TAVOITTEITA kuin sinulla "hihhuleiksi" Luulet siis onneton pelle, että sun arvot ja asenteet on jos ei Raamattuun niin Todellisuuden Kiveen Kirjattuja. Kuin Petri FB. Ja joo EW.

Vai mites silloin kun huutelit solvauksia autosi ikkunasta mieltään osoittaville "viherpiipertäjille". Tunsitko silloin että O.K, he haluaa eri asiaa kuin sinä, ja sinä vastustat heitä ja solvaat (hyväksyn asenteen vaan en tavoitettasi) .. vai ajattelitko, että SINÄ olet oikeassa ja he väärässä? Veikkaan sulle hihhulille (kiellilläpuhumista se on sunkin reaktio) jälkimmäistä.

Samat kivat tasapainon vuoksi myös muuten suvaitsemalleni Homeboylle. Ajan osin ja vain osin samaa asiaa kuin se mulle kännissä puheluita ördaava juoppo, mutta hänkin luulee onneton juttujaan jotenkin absoluuttisiksi.

Ensiksikin: en ole juoppo. Alkoholinkäyttöni on ihan kohtuullista. Toiseksi: on olemassa Homeboyn mielipiteitä ja vääriä mielipiteitä.

Koettakaa nyt tajuta tämäkin.

[EveryWoman]

Olen tyytyväinen silloin, kun toimin tekojen pitkäkestoisia seurauksia arvioimalla siten, että seuraukset ovat kaikkien osapuolien - siis myös itseni! - kannalta siinä määrin optimaalisia kuin minun sillä hetkellä on mahdollista nähdä.

Annatko omalle hyvinvoinnillesi korkeampaa arvoa kuin jonkun muun hyvinvoinnille?

Lyhyellä tähtäimellä kyllä (koska en halua eliminoida pitkää tähtäintä), pitkällä tähtäimellä en. Mutta jotta tästä ei syntyisi välitöntä väärinkäsitystä: en myöskään määrittele hyvinvoinniksi omien lyhytkestoisten mielitekojeni mukaan elämistä, paitsi poikkeustapauksissa, joita tietysti aina on. Toisaalta pitkän tähtäimen "epäitsekkyyskin" johtuu vain itsekkyydestäni. Uskon, ja kokemuksesta myös tiedän, että elämäni olisi kurjempaa, jos toimisin ympäristöäni (= maailma, muut ihmiset, eläimet, kasvit jne.) vastaan.

Jos voit tehdä teon A, joka lisää sinun hyvinvointiasi yhden yksikön, mutta vähentää samalla maapallon jokaisen muun ihmisten hyvinvointia 1/6 000 000 000 yksikköä, jolloin globaalisti saldo jää negatiiviseksi (maailman väkiluku 6,6 miljardia), niin teetkö ko. teon? Maapallon muiden ihmisten hyvinvoinnin vähenemä jää niin pieneksi, että heidän on mahdotonta havaita sitä.

Riippuu vaikutusten aikajänteestä ja teon pitkäaikaisten myönteisten vaikutusten tärkeydestä itselleni. Mitä pidemmälle ajassa kielteinen vaikutus ulottuu, sitä haluttomampi olen tekemään tuollaista tekoa. Kysehän ei näet todellisuudessa ole mistään yhdestä teosta, vaan lukemattomasta sarjasta erilaisia tekoja, jotka kaikki voi yrittää oikeuttaa itselleen ylläolevalla tavalla. Jos ihmisten hyvinvoinnin huononeminen on pitkäaikaista ja oman hyvinvoinnin lisääntyminen välitöntä, mikä usein merkitsee että se on myös lyhytaikaista, vaikutuksia ei voi ynnätä esittämälläsi kaavalla (siis siten, että jokainen teko nostaisi tekijän hyvinvointia pysyvästi aina yhden yksikön). Todennäköisempää on, että teon myönteisten vaikutusten haihduttua kauan sitten, kielteiset vaikutukset jäävät jäljelle. Mitä useamman tällaisen teon joku tekee, sitä selvemmin kielteisten vaikutusten kohteena olevat ihmiset (useimmiten tekijä mukaan lukien) myös kärsivät niistä vaikutuksista. Kun lasketaan mukaan lisäksi välilliset vaikutukset (esimerkiksi se, että tekijän ystävät tuntevat mahdollisesti suurempaa houkutusta samoihin tekoihin), saldo alkaa painua väkisinkin miinukselle.

Homma ei eroa karkinhimoinen lapsi -esimerkistäni juuri muuten kuin mittakaavan puolesta. Jokaisen lapsen karkinsyöntikerran voi ajatella lisäävän hänen hyvinvointiaan välittömästi ja hetkellisesti jonkin verran (sanotaan vaikka yhden yksikön), mutta vähentävän hänen pitkäkestoista hyvinvointiaan piirun verran (huomattavasti vähemmän kuin yhden yksikön). Mitä useammin lapsi syö karkkia, sitä enemmän haitat kumuloituvat. Haittojen konkretisoituessa syömisen myönteiset vaikutukset eivät enää ole voimassa, joten niillä ei voi kielteisiä vaikutuksia neutraloida. Siksi et anna lapsen syödä karkkia miten ja milloin sattuu.

Millä aikavälillä hyvinvoinnin tulee ilmetä, että lasket sen vaikutukseksi? Entä miten arvioit, mikä ylipäätään on hyvinvointia? Mittaatko sitä rahassa, maasturien määrässä ja lomamatkojen pituudessa vai jotenkin muuten, miten?

Minä ja perheeni haluamme ajaa maastureilla, vaikka se kaikkien maailman ihmisten hyvinvoinnin kannalta saattaa olla haitallista.

Haluatte siis ajaa maastureilla, vaikka se saattaa olla teille haitallista, olettehan osa joukosta kaikki maailman ihmiset. Miten tämä sopii yhteen mainitsemasi ykkösprioriteetin kanssa?

Katso esimerkkini yllä. Maailman muiden ihmisten hyvinvoinnin vähenemä on niin vähäinen, että he eivät sitä havaitse. Vaikka vähennän tuon saman 1/6 000 000 000 aleneman omalta kohdaltani, niin käytännössä oma hyvinvointini nousee 1:llä.

Entä miten vastaat aikaväliä ja hyvinvoinnin määrittelyä ja havainnointia koskeviin kysymyksiini?

Toinen kysymys: Muistelen sinun joskus pettäneen vaimoasi. Muistelen myös sinun sanoneen, että et tekisi niin enää. Miksi? Eikö teosta seuraava mielihyvä (kuinka kauan se sitten kestääkään) ylitä siitä seuraavaa haittaa, ainakin jos et kerro teosta vaimollesi?

Pidin sinua aiemmin hihhulina, sitten voitit palkinnon ja olit julkisuudessa ja otin hihhulistatuksen pois.

Häh? Et voi olla tosissasi?

Jos sinä päädyt hihhulit-lokeroon, niin olet alaosastossa "ei ärsyttävät hihhulit".

Miksi sitten ärsytän sinua silloin kun et pidä minua hihhulina?

[NuoriDaavid]

Entä miten vastaat aikaväliä ja hyvinvoinnin määrittelyä ja havainnointia koskeviin kysymyksiini?

Hyvinvoinnin määritelmä, aikaväli ja havainnointi ovat liian laajoja kysymyksiä minulle vastattavaksi käytettävissä olevalla efortilla.

Toinen kysymys: Muistelen sinun joskus pettäneen vaimoasi. Muistelen myös sinun sanoneen, että et tekisi niin enää. Miksi? Eikö teosta seuraava mielihyvä (kuinka kauan se sitten kestääkään) ylitä siitä seuraavaa haittaa, ainakin jos et kerro teosta vaimollesi?

Pieni tarkennus: hän ei ollut silloin vielä vaimoni.

En petä enää, koska siitä aiheutuisi minulle huonon omantunnon muodossa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Pidin sinua aiemmin hihhulina, sitten voitit palkinnon ja olit julkisuudessa ja otin hihhulistatuksen pois.

Häh? Et voi olla tosissasi?

No en täysin Kyllä kuitenkin myönnän, että ko. palkinto nosti arvostustasi silmissäni.

Jos sinä päädyt hihhulit-lokeroon, niin olet alaosastossa "ei ärsyttävät hihhulit".

Miksi sitten ärsytän sinua silloin kun et pidä minua hihhulina?

Hihhuli on leima, jolla voi yrittää siirtää ärsyttäviä asioita lokeroon, jossa ollessaan ne eivät enää (toivottavasti) ärsytä.

Et ole siis ko. lokerossa ja silloin on mahdollista, että mielipiteesi ärsyttävät.

Tämän keskustelun aikana ärsyttävyys on kuitenkin vähentynyt ja minulle on syntynyt käsitys, että tarkoitat mitä sanot ja uskot siihen. Siitä huolimatta edelleen uskon, että et täysin pysty elämään puheittesi mukaisesti, mutta pyrkimys on tietysti tärkeintä.

[EveryWoman]

Pidin sinua aiemmin hihhulina, sitten voitit palkinnon ja olit julkisuudessa ja otin hihhulistatuksen pois.

Häh? Et voi olla tosissasi?

No en täysin Kyllä kuitenkin myönnän, että ko. palkinto nosti arvostustasi silmissäni.

Kyllä sen palkinnon kuule pystyy kuka tahansa hihhulikin voittamaan.

Siitä huolimatta edelleen uskon, että et täysin pysty elämään puheittesi mukaisesti, mutta pyrkimys on tietysti tärkeintä.

Niin minäkin uskon, ja toivon kaikkien muidenkin uskovan niin (nuo varajeesus-nimittelythän johtuvat yleensä juuri siitä, että tätä asiaa ei syystä tai toisesta ole ymmärretty). En ole mikään jumala.

[Zeb]

En ole mikään jumala.

Hyvä, itsetuntemus rulaa!

[elco]

En ole mikään jumala.

Et vain tunne itseäsi.

[EveryWoman]

Minä en pystyisi sanomaan lapselleni, että olisi tärkeämpää, että hän on hyödyllinen kuin että hän on onnellinen. Niinpä en sano sitä muillekaan.

Onnellisin on myös hyödyllisin pitkällä tähtäimellä.

[EveryWoman]

En ole mikään jumala.

Et vain tunne itseäsi.

En tunnekaan, täydellisesti. Vielä on toivoa!

[Crowbar]

Voi voi. EW on vaatimaton. "En ole jumala".
Päivää myöhemmin EW ilmoittaa olevansa Jumala. Muut korjaavat, että etkö juuri sanonut, ettet ole jumala. EW: "Sanoin etten ole jumala, tarkoitin että olen Jumala."

Olen jotenkin pettynyt So Easyn ja EW:n ääniin ja yllättynyt Elcon äänistä. Onko So Easy käyttänyt muita tunnuksiaan ja äänestänyt? (Kohta hän tulee ilmoittamaan, että ei pidä näin mitätöntä asiaa missään arvossa, että näkisi vaivaa moiseen. Edes kommentoida. Paitsi tietysti sen kerran. Löytyihän jo Jumalakin.)

[EveryWoman]

Voi voi. EW on vaatimaton. "En ole jumala".

Päivää myöhemmin Crowbar tulkitsee EW:n ilmoittavan olevansa Jumala. Crowbar korjaa, että etkö juuri sanonut, ettet ole jumala. EW: "Sanoin etten ole jumala, ota silmä käteen ja lue". Crowbar aloittaa uuden ketjun muhiakseen siitä johtuvassa vitutuksessaan, että EW sanoi olevansa jumala. Crowbar ennustaa, että So Easy tulee ketjuun esittämään jumalaa. Crowbar toteaa jumalan löytyneen.

Sulla näyttäisi olevan aika mukanaanvievä tarve saada kosketus jumalaan. Siinä emme valitettavasti voi auttaa vaikka kuinka toivoisit. Ehkä joku herätyskokous tjsp. helpottaisi?