Urheilun olemus ja alkuperä

Vakavia keskusteluja isoista asioista - tiede, talous, politiikka, uskonto, yhteiskunnalliset asiat. Ei onelinereitä/puzznuzzia.

Urheilu on...

Välttämätön itseilmaisun muoto
1
7%
Mielettömän upea juttu kaikkinensa
2
14%
Enimmäkseen viihdettä
3
21%
Yhtä tarpeetonta kuin muutkin kulttuurimuodot (taiteet, musiikki)
1
7%
Siitä (kilpaurheilusta) on enemmän haittaa kuin hyötyä
2
14%
Tärkeä lähinnä sosiaalisessa mielessä
1
7%
Kilpatason urheileminen on tyhjänpäiväistä; omatoiminen liikunta riittää
4
29%
Doping pilaa koko käsitteen
0
Ei ääniä
 
Ääniä yhteensä: 14

Edith

Re: Urheilun olemus ja alkuperä

Viesti Kirjoittaja Edith »

Luulisin kaikella urheilulla olevan alkunsa sotimisessa ja siihen liittyvässä ruumiillisen voiman osoittamisessa ja harjoittamisessa. Epäilyttävää touhua kaikenkaikkiaan, sano. Esim. pakkopesäpallo tulisikin viipymättä poistaa peruskoulujen opinto-ohjelmista.
Aava

Re: Urheilun olemus ja alkuperä

Viesti Kirjoittaja Aava »

Kreitsu kirjoitti: Olen vahvasti sitä mieltä, että päätöksiin vaikuttaa suurimmin persoonallisuus. Siis myös sekin onko ulos- vai sisäänpäinsuuntautunut (ja kiinnostaako kilpailu vai ei: toki nämä voivat olla perinnöllisiä tekijöitä, mutta niitä voi olla aika vaikea mitata: Ajattele – kolme sisarusta, eri intressit kaikilla).
Kylläkyllä. Mutta eikö ympäristöllä ole siinäkin aika iso osansa, onko/tuleeko ihminen/ihmisestä ulos- vai sisäänpäinkääntynyt?
Kreitsu kirjoitti: Minä hiihdin viimeksi pentuna. Ja sekin meni päin puuta.
:P
Niin mullakin, mutta jatkoin silti :D
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5039
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Urheilun olemus ja alkuperä

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Aava kirjoitti:
Kylläkyllä. Mutta eikö ympäristöllä ole siinäkin aika iso osansa, onko/tuleeko ihminen/ihmisestä ulos- vai sisäänpäinkääntynyt?
Ympäristötekijöitä ei voi kiistää, mutta kyllä se persoonallisuus on enemmänkin perimässä. Muutenhan esim. kahdesta samalla tavalla ja samassa ympäristössä kasvatetusta ja kohdellusta lapsesta pitäisi tulla samanlaisia. Noh, ei tule: toinen voi olla sisään- ja toinen ulospäinsuuntautunut jne.

Toki puutteellinen ja/tai kelvoton kasvuympäristö voi vahingoittaa lapsen luontaista persoonaa ja esim. kitkeä ulospäinsuuntautuneisuutta.

Jos asia oikeasti kiinnostaa, niin kannattaa lukea vaikkapa Keltikangas-Järvisen kirja Temperamentti.
Aava

Re: Urheilun olemus ja alkuperä

Viesti Kirjoittaja Aava »

Herra Manala kirjoitti:Mun mielestä Aava vois alkaa nussia vakkeen vaikka tota Duckzilla-tyyppiä. Ehtis ajattelee vähemmän, toimis. Pus.
:nuts:
Nyt ollaan asiakeskusteluissa. Aiheena on urheilu.

Mun hydrauliikkaelämä ei kuulu Kitinään. Tai jos kuuluisi, se päinvastoin kipinöisi vain lisää tunnepitoista, vapaata kerrontaa kaikista mahdollisista siihen liittyvistä kliinisistä yksityiskohdista, joten kyllä sun nyt vaan täytyy opetella vaihtamaan kanavaa mun tekstien kohdalla.

Ja totta puhuen, Herra Manala, mielipiteesi ovat mulle yhdentekeviä (oliko yllätys?), paitsi silloin, kun ne käsittelevät keskustelunaihetta. Voin vain ihmetellä intoasi sivuuttaa itse aihe ja jankuttaa puutteellisesta ajatuksenjuoksustani. Mulla on jo, kiitos vaan huolehtimisesta, käsitys omasta itsestäni, etkä sinä voi sitä muuttaa, vaikka miten vituttais.

Ettei vaan ole niin, että kun ei ole itse aiheesta mitään sanottavaa, täytyy alkaa arvostelemaan itse kirjoittajaa.
Aava

Re: Urheilun olemus ja alkuperä

Viesti Kirjoittaja Aava »

Kreitsu kirjoitti: Jos asia oikeasti kiinnostaa, niin kannattaa lukea vaikkapa Keltikangas-Järvisen kirja Temperamentti.


Kiitos vinkistä! :D
Yönmustaritari

Re: Urheilun olemus ja alkuperä

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

Pyry-Matias kirjoitti:Sellaista epämääräistä ajatusmössöä, tämä on kuitenkin Asiakeskustelut-osio.
Muista, että tämä on keskustelupalsta, josta koko asiakeskustelu-osio poistettiin ja ylläpidettiin vain dildopylly- ja paskanjauhanta osioon.

:on:

Sen jälkeen kun puukon lyömistä toisen kurkkuun ei enää katsottu niin hyvällä niin eikö juuri silloin alettu kisaamaan erilaisilla pallopeleillä tm. seipäänheitoilla niistä naapuruston hoteimmista tsikseistä.
Avatar
Lapitii
Kitisijä
Viestit: 2910
Liittynyt: 16.08.2005 16:16
Paikkakunta: Tre

Re: Urheilun olemus ja alkuperä

Viesti Kirjoittaja Lapitii »

Kreitsu kirjoitti: Jos inhoaa aikatauluja, niin mitä järkeä varata aikaa jonnekin salille tai body bombiin, kun voi mennä lenkille silloin kuin itse haluaa!
No jaa, salin sata aukiolotuntia ja 90+ ryhmäliikunta"tuntia" /viikko antaa ainakin mulle ihan riittävän vapauden mennä silloin kun itse haluan (eikä aikaa tarvitse varata).
Tuhmasta päästä nauttii koko ruumis.
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5039
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Urheilun olemus ja alkuperä

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Lapitii kirjoitti:
Kreitsu kirjoitti: Jos inhoaa aikatauluja, niin mitä järkeä varata aikaa jonnekin salille tai body bombiin, kun voi mennä lenkille silloin kuin itse haluaa!
No jaa, salin sata aukiolotuntia ja 90+ ryhmäliikunta"tuntia" /viikko antaa ainakin mulle ihan riittävän vapauden mennä silloin kun itse haluan (eikä aikaa tarvitse varata).
Aijaa, no mistäs minä sen tietäisin, kun en siellä käy. :oops:
Eräs suuri syy on myös se, että haluan harrastaa keskenäni enkä ryhmässä.
Bliss

Re: Urheilun olemus ja alkuperä

Viesti Kirjoittaja Bliss »

Äänestysvaihtoehdot ovat outoja. Pallo kohtaan "Enimmäkseen viihdettä", koska sitä kaikki julkisesti esitettävä muiden suorittama urheilu mulle on.
Itse urheilen (tai siis "urheilen" - ei mitään kilpailuhenkeä täällä) lähinnä fiiliksen takia. Olen ilmeisen outo, koska pidän melko merkillisistä lajeista ja olen ehdottomasti yksilösuorittaja.
Junnuikäisenä pelasin lähes vakavissani yhden sortin joukkuepeliä pääkaupunkiseutulaisessa joukkueessa, ja se todella riitti joukkueurheilusta.
Aava

Re: Urheilun olemus ja alkuperä

Viesti Kirjoittaja Aava »

Bliss kirjoitti: Äänestysvaihtoehdot ovat outoja.
Kylläkyllä. Kyseessä onkin varsin tunnepitoinen teema. Ja koska minä en tee järin suurta eroa tunteiden ja järjen välille, pistin asiakeskusteluun. Se viipale, mitä sporttihommat mun elämästä lohkaisee, on sen verran merkittävä, että vaikka ulosanti olisi epäkoherenttia tuhinaa, se on silti kaikki pelkkää asiaa 8)
Bliss kirjoitti: Junnuikäisenä pelasin lähes vakavissani yhden sortin joukkuepeliä pääkaupunkiseutulaisessa joukkueessa, ja se todella riitti joukkueurheilusta.


Varsin yleinen trendi. Useimmat kun aikuistuvat ja tulevat järkiinsä vanhetessaan. Minä näköjään en 8)
Vastaa Viestiin