JSN armahti kalapuikkoviiksimiehet, moittii Hesaria

[EveryWoman]

^^Tix ehti ensin.

Jos äitisi ei uhkaa lähteä (mutta mies uhkaisi), niin silloin pomo tekee oikein. Miksi maksaa enemmän, jos äitisi tekee vähemmällä.

Ihmettelenkin miksi miehille maksettiin enemmän, vaikka he eivät edes olleet sellaisessa asemassa että olisivat voineet uhata lähteä.

[NuoriDaavid]

^^Tix ehti ensin.

Jos äitisi ei uhkaa lähteä (mutta mies uhkaisi), niin silloin pomo tekee oikein. Miksi maksaa enemmän, jos äitisi tekee vähemmällä.

Ihmettelenkin miksi miehille maksettiin enemmän, vaikka he eivät edes olleet sellaisessa asemassa että olisivat voineet uhata lähteä.

Kyllä tuossa käytettävissä olevien tietojen valossa on epäoikeudenmukaisuutta, ei siitä mihinkään pääse. Toisaalta, jospa pomo "yleisen elämänkokemuksen" perusteella arvioi, ettei äitisi kuitenkaan lähde, ja että miehet lähtisivät herkemmin (vaikka tekisivätkin huonompaa tulosta).

[Tix]

Ihmettelenkin miksi miehille maksettiin enemmän, vaikka he eivät edes olleet sellaisessa asemassa että olisivat voineet uhata lähteä.

Palkan alentaminen on käytännössä mahdoton temppu. Tarina ei kerro, miten palkkaero on rakentunut ajallisesti.

[Chap]

Palkan alentaminen on käytännössä mahdoton temppu.

Oma työnantajani on harrastanut sitä, että yt:eiden jälkeen annetaan osalle henkilöstöä mahdollisuus valita oven ja uuden pestin (jossa esim. 500 euroa alempi kkpalkka) välillä. Osa valitsee alemman palkan.

[Tix]

Palkan alentaminen on käytännössä mahdoton temppu.

Oma työnantajani on harrastanut sitä, että yt:eiden jälkeen annetaan osalle henkilöstöä mahdollisuus valita oven ja uuden pestin (jossa esim. 500 euroa alempi kkpalkka) välillä. Osa valitsee alemman palkan.

No tuohonhan työnantajalla on velvollisuus. Jos toisia hommia on irtisanottaville tarjolla, niitä pitää tarjota. Kaikista hommista ei tietyti makseta samaa palkkaa.

[EveryWoman]

Juuri tuontyyppisiin ajatuksiin vaativuuden arviointi pureutuu. Kun arvioidaan tehtävä henkilön sijasta ja pidetään suoriutuminen tehtävässä erossa tehtävän vaativuudesta, työnantajallekin kristallisoituu paremmin, että mistä kannattaa maksaa.

Totta joo. Äitini kohdalla mainitsemasi keino olisi varmasti auttanut, hänen onnistumisensa kun on helppo arvioida rahassa.

Tosin täytyy ihmetellä sekä yritysjohdon että työntekijän asennetta tuollaisessa tilanteessa. Jos on selvästi arvokas, voi näyttää ja perustella sen ja silti on palkkakuopassa, niin silloin palkkauksen korjaaminen tapahtuu "joko korjaantuu tai nostan kytkintä" -mekanismilla. Viimeksi kun itse tein noin ja kerroin siitä parille naispuoliselle ystävälle, molemmat totesivat etteivät kehtaisi tehdä niin.

No äitini kehtasi, useamman kerran, ja pomo kitkutti palkkaa sitten ylöspäin sen verran että voi sanoa nostaneensa. Jolloin äidiltä poistui syy lähteä, tavallaan. Tai siis lähtemiseen olisi vaadittu enemmän munaa kuin tilanteessa jossa palkka ei olisi noussut yhtään. Ja niin paljon äidiltä ei sitten löytynyt (kun vielä otetaan huomioon vaihtamisen käytännön vaikeudet), eli pomo käytti hänen heikkouttaan hyväkseen. Joidenkin mielestähän tämä on aivan normaalia bisnestä, mutta minun mielestäni touhu meni jo vähän liian kieroksi, etenkin kun ottaa huomioon sen, miten huonosti pomo äitiäni kohteli muissakin kuin palkkaan liittyvissä asioissa. Jos firman miehiä olisi kohdeltu samalla tavalla, ei liene kaukaa haettua olettaa että osa olisi vetänyt itsensä narun jatkeeksi. Miksei naisten kestävyyttä ja sietokykyä valjasteta yrityksissä kilpailueduksi, vaan se kulutetaan mieluummin loppuun tällaisten firmojen sisäisissä valta- ja nöyryytyspeleissä?

Ihmisten kunnioittaminen olisi mielestäni ihan kannatettava juttu, ja sitä voisi harjoittaa silloinkin kun työntekijä ei sitä verissä päin ja eroamisen uhalla vaadi. Uskon, että kunnioittava suhtautuminen (myös palkakorotuspyyntöjen osalta) merkitsisi paremmin toimivaa työyhteisöä ja sitä kautta myös parempia tuloksia.

Siihenkin voi olla osittain syynä se, että paikka jää muuten saamatta

Itse asiassa siinä on käynyt niissä rekrytointiprosesseissa, joissa itse olen ollut päättävänä osapuolena, että paikka on jäänyt saamatta ja haastattelukutsu sen ohella. En näe mitään meiltä palkata tehtävään sellaista henkilöä, joka arvioi oman ammattitaitonsa niin alhaiseksi, että ei pyydä edes säällistä korvausta vapaa-aikansa menettämisestä. Suo siellä, vetelä täällä..

No niinpä. Kurja juttu, jos raukat vielä tulkitsevat hylkäyksen niin, että kyse ei voinut olla muusta kuin liian korkeasta palkkatoiveesta (jos siis meriitit ovat kohdallaan) tai silkasta sukupuolesta. Se johtaa vain entistä alhaisempiin palkkatoiveisiin jatkossa.

Kaikilla ei ole varaa menettää useita työtilaisuuksia tasa-arvopyrkimysten vuoksi, eikä valmistuttuani varmaan minullakaan tule olemaan. Sotasuunnitelman laatiminen sitä aikaa varten on vielä kesken.

Tahtoo olla niin, että alkupalkka määrää palkkakehityksen tason koko uran ajan ainakin saman yrityksen sisällä. Se on tilastollisesti osoitettava fakta. Meriittejä voi saada vain tietyn määrän kerrallaan, siksi ensimmäinen palkkaneuvottelu on tärkein.

Juuri tämän vuoksi olen pyrkinyt pitämään palkkiopyynnöt järkevällä tasolla alusta alkaen. Voin sanoa, että hylkäyksiä tulee. Tosin omalla alallani kyse on sukupuolien välisen epätasa-arvon lisäksi myös ammattikuntien välisestä epätasa-arvosta, eli siitä että aineetonta työtä ei aina pidetä "oikeana työnä" - eikä ainakaan yhtä arvokkaana kuin sellaisia töitä, joiden arvo ja vaikutukset ovat suoraviivaisemmin havaittavissa.

[NuoriDaavid]

Juuri tämän vuoksi olen pyrkinyt pitämään palkkiopyynnöt järkevällä tasolla alusta alkaen. Voin sanoa, että hylkäyksiä tulee. Tosin omalla alallani kyse on sukupuolien välisen epätasa-arvon lisäksi myös ammattikuntien välisestä epätasa-arvosta, eli siitä että aineetonta työtä ei aina pidetä "oikeana työnä" - eikä ainakaan yhtä arvokkaana kuin sellaisia töitä, joiden arvo ja vaikutukset ovat suoraviivaisemmin havaittavissa.

Tästä on taitettu peistä aiemminkin

http://kitina.net/viewtopic.php?t=6021& ... +hyv%E4%E4

Ja teesini on edelleen, että kaikille ammattiryhmille maksetaan oikeaa palkkaa.

[EveryWoman]

Ihmettelenkin miksi miehille maksettiin enemmän, vaikka he eivät edes olleet sellaisessa asemassa että olisivat voineet uhata lähteä.

Palkan alentaminen on käytännössä mahdoton temppu. Tarina ei kerro, miten palkkaero on rakentunut ajallisesti.

Hyvä huomio, vastausta en tiedä minäkään. Tosin pidän todennäköisenä, että kaikki ne miespuoliset eivät olleet hiljattain tulleet firmaan ulkopuolelta, vaan osalla ura on kehittynyt firman sisällä pitkän ajan kuluessa kuten äidillänikin. Äiti on aloittanut myyntitehtävistä, ja palkka oli käsittääkseni jo silloin pienempi kuin pienempää tulosta tekevillä miehillä (silloinhan se oli aika tavallistakin, toisin kuin käsittääkseni nykyään). Toki voidaan ajatella että asiaan olisi pitänyt puuttua jo silloin, mutta tilanne ei ole ollut niin yksinkertainen kuin minkä kuvan tästä saattaa saada. Jo muiden työntekijöiden palkkojen saaminen omaan tietoon on ollut työn ja tuskan takana, ja kun se ensimmäisen kerran onnistui, palkkakuilu oli ollut olemassa jo useita vuosia. Ja korjausyrityksistä seurasi sitten aivan uskomatonta syyllistämistä ja sättimistä. Ehkä voidaan ajatella niinkin, että äitini huono kohtelu (joka siis viimein loppui sen isomman pomon tultua väliin) johtui osittain juuri siitä että hän ei vain hiljaa hyväksynyt osaansa "arvottomamman" sukupuolen edustajana. Kuka tietää.

[EveryWoman]

Ja teesini on edelleen, että kaikille ammattiryhmille maksetaan oikeaa palkkaa.

Oletko samaa mieltä vielä sittenkin, jos ihmiset hurahtavat vaikkapa muotiin niin lujaa että ketään ei enää kiinnosta panostaa sellaisiin pikkuseikkoihin kuin vaikkapa omaan terveyteen? Kuvittele maailma, jossa ajatellaan: Parempi lyhyt elämä upeissa vaatteissa kuin äärimmilleen jatkettu penninvenytysvuosien jatkumo verkkareissa ja sairaalapyjamassa! (Vitsivitsivitsi.)

[Tix]

Miksei naisten kestävyyttä ja sietokykyä valjasteta yrityksissä kilpailueduksi, vaan se kulutetaan mieluummin loppuun tällaisten firmojen sisäisissä valta- ja nöyryytyspeleissä?

Palkan nostamatta jättäminen voi olla näennäisesti liiketaloudellisesti fiksu veto. Jos se kuitenkin motivaation putoamisen kautta syö tuottavuutta, niin sitten se ei toki ole. Vaikea sanoa, onko yritys saanut esimiehen menettelystä hyötyä vai haittaa. Totta on nimittäin myös se, että palkankorotuksen motivaatiota kohottava vaikutus kestää n. 2 viikkoa.

Ihmisten kunnioittaminen olisi mielestäni ihan kannatettava juttu, ja sitä voisi harjoittaa silloinkin kun työntekijä ei sitä verissä päin ja eroamisen uhalla vaadi. Uskon, että kunnioittava suhtautuminen (myös palkakorotuspyyntöjen osalta) merkitsisi paremmin toimivaa työyhteisöä ja sitä kautta myös parempia tuloksia.

Kuitenkin tosiasia on, että työnantaja ottaa itse harvemmin puheeksi palkan korottamisen. Jossain määrin täytyy olla niin, että se frekvenssia ja intensiteetti jolla itse nostaa palkkavaateitaan esiin näkyy palkassa. Olen kokemusperäisesti sitä mieltä, että tässä asiassa naiset ovat jäljessä. Palkitseminen ei ole aina kytköksissä työntekijän suoritukseen, varsinkin kun esimiehillä ei välttämättä ole siitä kovin hyvää kuvaa. Röyhkeä itseään kehuva yksilö vs. pyytetön "kyllä mun ansiot huomataan kunhan teen tarpeeksi hyvää työtä" -yksilö.

No niinpä. Kurja juttu, jos raukat vielä tulkitsevat hylkäyksen niin, että kyse ei voinut olla muusta kuin liian korkeasta palkkatoiveesta (jos siis meriitit ovat kohdallaan) tai silkasta sukupuolesta. Se johtaa vain entistä alhaisempiin palkkatoiveisiin jatkossa.

Yksi headhunter joskus sanoi, että keskimäärin naisten pitäisi laittaa CV:hen tuplasti enemmän kamaa ja miesten poistaa puolet, niin ne olisivat samalla tasolla todellisuuden kanssa. Sama ilmiö kuulemma heijastuu palkkatoiveisiin.

Juuri tämän vuoksi olen pyrkinyt pitämään palkkiopyynnöt järkevällä tasolla alusta alkaen. Voin sanoa, että hylkäyksiä tulee. Tosin omalla alallani kyse on sukupuolien välisen epätasa-arvon lisäksi myös ammattikuntien välisestä epätasa-arvosta, eli siitä että aineetonta työtä ei aina pidetä "oikeana työnä" - eikä ainakaan yhtä arvokkaana kuin sellaisia töitä, joiden arvo ja vaikutukset ovat suoraviivaisemmin havaittavissa.

No, teet itsellesi ja samalla alallesi palveluksen, jos et hylkäyspeikon vuoksi lähde alennusmyyntiin. Palkkataso ei koskaan nouse, jos sille ei ole nostajia. Olkoonkin, että raamit tulevat alan palkkatasosta. Sekä yli- että alimitoitetut pyynnöt ovat työnhakijalle vahingollisia.

[sivustahuutaja]

Esim. samanpalkkaisuutta koskevassa keskustelussa usein esiin pulpahtava "selittämätön palkkaero" on käytännön kokemukseni mukaan täysin selitettävissä oleva. Miehet vain ovat röyhkeämpiä vaatimaan tai pyytämään palkankorotuksia.

Tuossa on hyvin vähän totta. EDIT: Loivemmin: Tuo ei ole lähelläkään kattavaa selitystä. Esim. Tekniikan akateemisten joukossa taustamuuttujat vakioimalla päästään muutaman prosentin palkkaeroon ja tuossa tarkastelussa ei ole mukana palkaton ylityö, jota miehet tekevät enemmän. Joskus laskin, että pelkästään palkattoman ylityön huomioimisella päästään palkkaerossa luokkaan 2%.

[EveryWoman]

Toisaalta, jospa pomo "yleisen elämänkokemuksen" perusteella arvioi, ettei äitisi kuitenkaan lähde, ja että miehet lähtisivät herkemmin (vaikka tekisivätkin huonompaa tulosta).

No tuollaiselle ajattelullehan se epätasa-arvo juuri rakentuu. Sehän johtaa siihen, että mies saa parempaa palkkaa vain siksi että on mies - joutumatta edes koskaan käytännössä osoittamaan löytyisikö niitä rahkeita erota vai ei. Ja nainen saa taistella saman palkan eteen itsensä näännyksiin, mikä tietenkin vaikuttaa mahdollisuuksiin tehdä varsinainen työ hyvin. Puhumattakaan siitä miten se vaikuttaa naisen ja pomon välisiin henkilösuhteisiin, joilla puolestaan on merkitystä urakehityksen kannalta.

[EveryWoman]

Tekniikan akateemisten

Kuinka hyvin arvelet Tekniikan akateemisten tilanteen edustavan koko maan tilannetta?

[Tix]

Esim. samanpalkkaisuutta koskevassa keskustelussa usein esiin pulpahtava "selittämätön palkkaero" on käytännön kokemukseni mukaan täysin selitettävissä oleva. Miehet vain ovat röyhkeämpiä vaatimaan tai pyytämään palkankorotuksia.

Tuossa on hyvin vähän totta. Esim. Tekniikan akateemisten joukossa taustamuuttujat vakioimalla päästään muutaman prosentin palkkaeroon ja tuossa tarkastelussa ei ole mukana palkaton ylityö, jota miehet tekevät enemmän. Joskus laskin, että pelkästään palkattoman ylityön huomioimisella päästään palkkaerossa luokkaan 2%.

Puhuin nimenomaan selittämästö palkkaerosta. Taustamuuttujista puhdistettu tilastollinen palkkaero on juuri se "naisten euro on 80-senttiä" -tilastovale, jota erilaiset naisasialiikkeet mielellään viljelevät. Vaikka esittelinkin asiaa tässä empirian kautta, olen tuosta ilmiöstä lukenutkin jonkin tutkimuksentapaisen. Tekijöitä on varmasti useita, mutta yksi muuttuja yhtälössä on tämä.

[Chap]

Totta on nimittäin myös se, että palkankorotuksen motivaatiota kohottava vaikutus kestää n. 2 viikkoa.

Toisaalta saamatta jääneen pyydetyn palkankorotuksen motivaatiota laskeva vitutusjakso voi kestää äärettömän pitkään.

[sanctus]

Parempi lyhyt elämä upeissa vaatteissa kuin äärimmilleen jatkettu penninvenytysvuosien jatkumo verkkareissa ja sairaalapyjamassa!

OT: Mulle riittäisi todella hyvin se lyhyt loppuelämä, jos valikoima hyvälaatuisissa miestin pukujen housuissa kulkisi siihenkin suuntaan, että niitä löytyisi nykyistä matalavyötäröisempinä hieman levenevällä lahkeella. Tällöin lahje laskeutuisi siististi niiden ainoiden oikeiden pukukenkien eli dr. Martnensin punaisten teräskärkisten maihareiden tai pehmytkärkisten kävelykenkien päälle.

Lisäksi sellainen pikku purkaus täältä vitoskerroksesta, että jos miesten hyvälaatuisen paidan koko on kaulan kohdalta 37/38, niin olisi kiva ylläri, jos myös muu paita olisi kooltaan jotenkin järkevässä eikä tilastollisessa suhteessa kaulanympärykseen. Vaan kun ei. Siis kaikki yli kolmekymppiset äijät eivät ole löysäperseisiä roikkovatsasikoja, vaikka joku ehkä (empiiristenkin) havaintojen perusteella niin luulee.

Jatkakaa.

[Tix]

Totta on nimittäin myös se, että palkankorotuksen motivaatiota kohottava vaikutus kestää n. 2 viikkoa.

Toisaalta saamatta jääneen pyydetyn palkankorotuksen motivaatiota laskeva vitutusjakso voi kestää äärettömän pitkään.

Luultavasti. Siksi ihmettelinkin EW:n esittelemää tilannetta, jossa työnantajalla olisi ollut selkeä intressi pitää työtekijä talossa ja tuottavana.

[Tix]

Lisäksi sellainen pikku purkaus täältä vitoskerroksesta, että jos miesten hyvälaatuisen paidan koko on kaulan kohdalta 37/38, niin olisi kiva ylläri, jos myös muu paita olisi kooltaan jotenkin järkevässä eikä tilastollisessa suhteessa kaulanympärykseen. Vaan kun ei. Siis kaikki yli kolmekymppiset äijät eivät ole löysäperseisiä roikkovatsasikoja, vaikka joku ehkä (empiiristenkin) havaintojen perusteella niin luulee.

Jatkakaa.

Slim fit - ja B-mitoitusta alkaa nykyään olla ihan kiitettävästi. Erään vaateliikeen myyjä totesi, että valikoima kasvaa vuosi vuodelta. Kai ne jotain oppii.

[EveryWoman]

Palkan nostamatta jättäminen voi olla näennäisesti liiketaloudellisesti fiksu veto. Jos se kuitenkin motivaation putoamisen kautta syö tuottavuutta, niin sitten se ei toki ole. Vaikea sanoa, onko yritys saanut esimiehen menettelystä hyötyä vai haittaa. Totta on nimittäin myös se, että palkankorotuksen motivaatiota kohottava vaikutus kestää n. 2 viikkoa.

No minun ei ole tässä tapauksessa vaikea sanoa, että esimiehen menettely (etenkin kokonaisuutena tarkasteltuna) on ollut enemmän haitallista kuin hyödyllistä yritykselle. Hänen esimiehensä oli mitä ilmeisimmin samaa mieltä tilanteen tultua ilmi.

Ihmisten kunnioittaminen olisi mielestäni ihan kannatettava juttu, ja sitä voisi harjoittaa silloinkin kun työntekijä ei sitä verissä päin ja eroamisen uhalla vaadi. Uskon, että kunnioittava suhtautuminen (myös palkakorotuspyyntöjen osalta) merkitsisi paremmin toimivaa työyhteisöä ja sitä kautta myös parempia tuloksia.

Kuitenkin tosiasia on, että työnantaja ottaa itse harvemmin puheeksi palkan korottamisen. Jossain määrin täytyy olla niin, että se frekvenssia ja intensiteetti jolla itse nostaa palkkavaateitaan esiin näkyy palkassa.

Sanoinkin palkankorotuspyyntöjen osalta, eli silloin kun työntekijä ottaa asian puheeksi. Tarkoitan kunnioittamisella sitä, että kun työntekijän aloitteesta yhdessä todetaan, että palkkaa on aihetta nostaa, niin sitä sitten myös nostetaan jotenkin järkevästi ja perustellusti ilman mitään kolmatta maailmansotaa. Miesten kesken homma näyttäisi toimivan juuri noin (totean avopuolisoni toimintaa läheltä seuranneena). Vaikuttaisi siltä, että miehen ei tarvitse edes esittää niin eksplisiittisiä ja vedenpitäviä puoltoargumentteja, vaan asia saatetaan jättää enemmän vihjailevalle ja implisiittiselle tasolle eräänlaisessa Kyllähän me kaikki haluamme toimia järkevästi -hengessä. Vai olenko aivan väärässä?

Olen kokemusperäisesti sitä mieltä, että tässä asiassa naiset ovat jäljessä. Palkitseminen ei ole aina kytköksissä työntekijän suoritukseen, varsinkin kun esimiehillä ei välttämättä ole siitä kovin hyvää kuvaa. Röyhkeä itseään kehuva yksilö vs. pyytetön "kyllä mun ansiot huomataan kunhan teen tarpeeksi hyvää työtä" -yksilö.

Tämän uskon kyllä.

Sekä yli- että alimitoitetut pyynnöt ovat työnhakijalle vahingollisia.

Aivan, mutta onko sama palkkapyyntö samasta työstä naiselle kuitenkin ylimitoitetumpi kuin miehelle, jos meriitit ovat suunnilleen samalla tasolla? Osaatko arvioida tätä omien rekrytointikokemustesi valossa?

[EveryWoman]

Jatkakaa.

Kun nyt tasa-arvosta puhutaan, niin tuossapa yksi teema, jonka osalta miehet joutuvat maassamme kärsimään naisia enemmän. Miehille ei kerta kaikkiaan tule olemaan mitään kehuttavaa vaatevalikoimaa tarjolla vielä pitkiin aikoihin. Persoonallisesti pukeutuva ja laatua arvostava mies on Suomessa pahempi anomalia kuin vastaava nainen. Kaikki kunnioitukseni teille urheille tyylin esitaistelijoille!

[Chap]

Miesten kesken homma näyttäisi toimivan juuri noin (totean avopuolisoni toimintaa läheltä seuranneena). Vaikuttaisi siltä, että miehen ei tarvitse edes esittää niin eksplisiittisiä ja vedenpitäviä puoltoargumentteja, vaan asia saatetaan jättää enemmän vihjailevalle ja implisiittiselle tasolle eräänlaisessa Kyllähän me kaikki haluamme toimia järkevästi -hengessä. Vai olenko aivan väärässä?

Itse kun pyysin hiljattain (pientä) palkankorotusta, esitin asian miespuoliselle esimiehelleni suurin piirtein näin: "Olen ihan tyytyväinen työtehtäviini ja palkkani on kilpailukykyinen, mutta koska palkkainflaatio on ollut aika kova, toivoisin pientä X euron korjausta palkkaani. Jos minulle esim. tarjotaan töitä muualta, niin tämä yksi asia jota vastaan peilaan kannattaako vaihtaa työnantajaa."

[NuoriDaavid]

Jatkakaa.

Kun nyt tasa-arvosta puhutaan, niin tuossapa yksi teema, jonka osalta miehet joutuvat maassamme kärsimään naisia enemmän. Miehille ei kerta kaikkiaan tule olemaan mitään kehuttavaa vaatevalikoimaa tarjolla vielä pitkiin aikoihin.

Jaa? Mä puen aamulla samat vaatteet, jotka illalla riisuin. Ei mitään ongelmaa.

[sanctus]

Jatkakaa.

Kun nyt tasa-arvosta puhutaan, niin tuossapa yksi teema, jonka osalta miehet joutuvat maassamme kärsimään naisia enemmän. Miehille ei kerta kaikkiaan tule olemaan mitään kehuttavaa vaatevalikoimaa tarjolla vielä pitkiin aikoihin.

Jaa? Mä puen aamulla samat vaatteet, jotka illalla riisuin. Ei mitään ongelmaa.

Toki itsekin teen juuri em. tavalla eli huomenna on todennäköistä samannäköistä päällä kuin tänäänkin. Tämä ei toki tarkoita sitä, ettenkö tietäisi mitä tahdon. Teettäminen olisi toki yksi vaihtoehto, jos taloudellinen tilanteeni sallisi sen pääkaupunkiseudulla tehdä. Jotenkin tuntuu kyllä nyt siltä, että koen eläväni jonkinlaisessa kysyntään ja tarjontaan pohjaavassa markkinataloudessa, jossa luulisi löytyvän vaihtoehtoja. Kysehän on nyt kuitenkin omalta kohdaltani mielestäni melko pienistä vaatimuksista. Muttei kuitenkaan niin pienistä, ettenkö olisi saanut ei-oota mm. Bossin ja Feren kaupassa ja Stokkan miestenvaateosaltolla omituisine "hieman levenevä lahje" vaatimuksineni.

Paidoissa tosiaan alkaa Tixinkin mainitsemat slim fit ja b -mitoitus näkyä. Siitä pisteitä. Vielä saisivat kyllä ottaa vaikka kymmenen senttiä ainakin pois siitä vyörän kohdalta. Tai ehkä kaksikymmentä.

Eikä vaatteet ole mulle kyllä nyt niin SE juttu. Aamulla kiskaisin ensimmäisenä asusteena tuulipuvun niskaan, koska se suojaa hyvin tuulelta 15 kilometrin pyörälenkillä. Oikein käytettynä todella käytännöllinen varuste!

Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että täällä päin pukeudutaan kyllä paremmin kuin Amsterdamissa, Barcelonassa tai Berliinissä. Esim. vyölaukkujen esiintymistiheys on ainakin Helsingissä hämmentävän alhainen verrattuna vuoden 2006 huhtikuun lopun tilanteeseen Barcelonassa.


t: H&M:n tummansiniset farkut, Globe Hopen t-paita ja Camelin ruskeat kävelykengät

[Edith]

Ajoittain taas varmaan monet naiset on kateellisia miehille, ettei tartte niin hirveesti panostaa ulkonäköön ja tule heti leimatuksi ihmiseksi, joka ei "arvosta itseään tai muita", koska "ei pidä itsestään huolta". Puhumattakaan, että naistenvaatteissa olis erilaisia mitoituksia, esim. kaula-aukkojen suhteen.

[Tix]

Aivan, mutta onko sama palkkapyyntö samasta työstä naiselle kuitenkin ylimitoitetumpi kuin miehelle, jos meriitit ovat suunnilleen samalla tasolla? Osaatko arvioida tätä omien rekrytointikokemustesi valossa?

Omien kokemusteni pohjalla ei mitään vaikutusta, koska paikat ovat menneet melko lailla 50/50 ja palkkaus on ollut aina tehtävän + komptenssin kooste. Tosin yhdessa tapauksessa paikka meni naiselle, jolla oli merkittävästi alhaisempi palkkatoive kuin paikkaa hakeneella himpan kokeneemmalla miehellä. Vaikea sanoa yliarvosti ko. mies kokemuksensa hintaa vai aliarvostiko nainen oman osaamisensa. Eli kaipa alhaisempi palkkatoive voi joskus edistää työllistymistä, mutta myös tuosta hakuprosessista putosi pois useampi hakija liian alhaisella palkkatoiveella.

Lähtökohta on, että työnantajalla on rekrytoidessaan mielessä jokin palkkahaarukka, jonka on valmis maksamaan ja tietty osaamistaso, jota edellyttää, fiksulla työnantajalla näihin kriteeristöihin vaadittava osumatarkkuus on sukupuolineutraalia. Jos joku näyttäisi osuvan osaamistason puolelta oikeaan, mutta palkkapyyntö ei vastaa kompetenssia, ollaan tilanteessa jossa on syytä epäillä joko ammatillisen itsevarmuuden puuttumista tai jonkinlaista "epätoivoa." Koska rekrytointiprosessi, varsinkin oman toimen ohella tehtynä, syö paljon resursseja, palkkatoive toimii eräänlaisena esikarsintana CV:n ja hakemuksen tutkimisen ohella.