Sairaalloinen jännittäminen

Vakavia keskusteluja isoista asioista - tiede, talous, politiikka, uskonto, yhteiskunnalliset asiat. Ei onelinereitä/puzznuzzia.
Avatar
Lucky Luciano
Elämätön Kitisijä
Viestit: 315
Liittynyt: 17.08.2005 20:57
Paikkakunta: Helsinki

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja Lucky Luciano »

...
"A conscience is like a boat or a car. If you feel you need one, rent it." -J.R. Ewing
Avatar
Wanderlei
Wannabe-kitisijä
Viestit: 3
Liittynyt: 25.08.2005 12:54

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja Wanderlei »

- Olenko lepsu lällyilijä, jos en pakota, vai hirviömaikka traumojenaiheuttaja, jos pakotan?[/quote]

Pakota toki, mutta mikset voisi lähteä liikkeelle "pehmeästi" eli vain pieni esityksenpätkä ensimmäisellä kerralla ja kun huomataan että ei se esiintyminen olekkaan tappavaa, niin vaatimustasoahan voi korjata ylöspäin.
Kreivitar

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja Kreivitar »

Aito_Johanna kirjoitti:Tulee hieno fiilis, kun voittaa itsensä ja uskaltaa silti. - Olenko lepsu lällyilijä, jos en pakota, vai hirviömaikka traumojenaiheuttaja, jos pakotan?
Nojaa, kaikkia ihmisiä ei tule koskaan kiinnostamaan minkäänlainen esiintyminen eivätkä he hakeudu sellaisille aloille tai töihin, joissa pitää esiintyä suurelle yleisölle (paitsi eräät masokistit kuten minä, mutta tuskin tulenkaan koskaan suoranaisesti tekemään sitä mitä opiskelin/opiskelen). Itse en ehkä usko siihen, että (pakko)kokemus koulussa toisi varmuutta. En koe hyötyneeni mitenkään aiemmista koulun pakkoesiintymisistä.

Sen sijaan menin aikoinaan ilmaisutaidontunneille, jossa vähän vapauduin, kun sai olla piilossa roolin takana. En edelleenkään pidä esiintymisestä, mutta kaikkein turhauttavinta ja ärsyttävintä se on keinotekoisissa tilanteissa, kuten juuri koulussa. Jos kyseessä olisi joku kunnon (siis tosielämän) esinntymistilanne, se sujuu kyllä luontevasti, koska tilanne on luonteva.

Mutta nuo tehdyt tilanteet... Useinhan niiden perimmäinen syy ei ole itse aihe (niin kuin pitäisi), vaan se esiintyminen: pitää esiintyä, pitää esiintyä. Tämän toki ymmärrän näyttelijöillä ja vastaavilla. Mielestäni koulussa kuitenkin voitaisiin jollakin muulla tavalla lähestyä "esiintymistä" kuin pakottaa ipanat luokan eteen pitämään esitelmää hamsterista tmv. Esimerkiksi keskustelemalla koko luokan kanssa siitä, mitä on hyvä esitys/esiintyminen ja antaa niille huomionkipeille ekstroverteille mahdollisuus esiintyä/esittää ja jättää introvertit rauhaan.
slam

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja slam »

Onhan sitä joskus tullut jännitettyä enemmän... jokseenkin olen vapåutunut estoista... ja uskallan olla äijä XD :lol:
Hebuli

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

Sannu kirjoitti:Hei, onko teillä muilla kokemuksia käsittämättömästä jännittämisestä, esim. puheenpitämis tilanteessa tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Osaatko sanoa miksi jännität muiden edessä? Ajatteletko heidän olevan ivallisia tai vihamielisiä mahdollisia mokiasi kohtaan? En katso olevani muutenkaan mikään suurjännittäjä, mutta silti psyykkaan itseäni ajatellen ettei yleisössä ole sen pahempia ihmisiä kuin minä. Jos minä olisin heidän joukossaan ja näkisin jonkun hieman mokaavan, alkaisinko nauraa ivallisesti ja täyttyisikö pääni negatiivisilla ajatuksilla kyseisestä henkilöstä? Ei, ja otaksun että tämä pätee myös yleisööni, joten miksi liikaa jännittää?

Ajattelen myös että jos pystyy nauramaan itselleen, jännittää vähemmän muiden edessä esiintymistä. Jos he nauravat, nauran heidän kanssaan mokalleni. Ainoa mitä jännitän on pidetäänkö minua mahdollisesti epäpätevänä, ja siihenhän ei auta mikään muu kuin että valmistautuu kunnolla ja tuntee asian mitä esittää.

Henkilökohtaisesti pysyttäydyn mömmöistä erossa koska pelkään että niihin jäisi helposti henkisesti koukkuun, eikä enää pystyisi esiintymään ollenkaan julkisesti ilman niiden apua.


EDIT: Mietin yllä asiaa lähinnä työelämän ja ammattiopintojen osalta. Tulipahan mieleeni että kouluissa esitelmät voivat olla eri juttu monille oppilaille, koska kouluissahan on vielä kaikenlaista keskenkasvuisuutta jossa luokan "pahikset" yrittävät löytää muista vikoja ja mitätöidä heitä näiden kautta, tämän vuoksi jotkut pelkäävät yli kaiken tilanteita joissa saattavat mokata.

Otaksun kuitenkin useimpien pääsevän irti näistä henkisistä vajavaisuuksistaan eli vittumaisuudestaan aikuisikään (30 v) mennessä, ja jos jotkut eivät pääse, heidän vittumaisuutensa voi katsoa olevan heidän oma häpeänsä, ei minun (esiintyjän).
Vastaa Viestiin