Sairaalloinen jännittäminen

Vakavia keskusteluja isoista asioista - tiede, talous, politiikka, uskonto, yhteiskunnalliset asiat. Ei onelinereitä/puzznuzzia.
Sannu

Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja Sannu »

Hei, onko teillä muilla kokemuksia käsittämättömästä jännittämisestä, esim. puheenpitämis tilanteessa tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Jopa paniikkihäiriöihin johtavia pelkoja ja ahdistuksia. Aika arka aihe, mutta itse kärsin kovasta jännittämisestä aina aika ajoin... :oops:
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

Oli joskus, mutta pakosta kun joutuu esittämään suurta ja kaikkitietävää(tm) joukon edessä niin siihen tottuu.
Treeniä.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Avatar
Haemaeraemies
Kitisijä
Viestit: 3886
Liittynyt: 14.08.2005 18:34

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja Haemaeraemies »

Ennen aikaa kärsin aivan töykeästä jännityksestä kunnes tajusin että muut jännittää aivan samoin,eikä siellä oikein voi käydä mitään todella kamalaa.
Mutta eihän tuo tietty auta.Sinne on vaan mentävä ja kohdattava pelkonsa,esiintyminen on oppimisasia siinä kuin mikä tahansa muukin.

Etten pettäisi uskollisia lukijoita jotka odottava minun tarjoavan jotain kemiallista ratkaisua: Beta-salpaajat.Pari työkseen puhuvaa tuttavaa vannoo noitten nimeen ja sanovat että kuumottavassa tilanteessa estävät jännittämisen tehokkaasti.Enkä epäile.
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

Haemaeraemies kirjoitti:Beta-salpaajat.
Miulla on sellainen käsitys (tosin vain yhdestä lähteestä) että beta-salpaajiin jää helposti koukkuun. Että kun niitä aikansa käyttää niin ei tule enää toimeen ilman. Hätäapuna ehkä hyvä, mutta kannatan kyllä sitä opettelemista ennemmin.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Sannu

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja Sannu »

Mä olen aika ajoin turvautunut myös beta salpaajiin, yritän kuitenkin aina ilman niitä. Joudun itsekin esiintymään ajoittain suurille joukoille ja jos on ollut pitkä väli esiintymisten välillä saatan mennä aivan kipsiin jopa hyperventiloida. Mutta kaipa tuo on aika yleistä..ainakin mitä olen viimeaikoina lehdistä lukenut...samoin paniikkihäiriöt..ehkä se on tämän ajan tauti...kiireinen ja tuloksiin panostava yhteiskunta...
Mulli75

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja Mulli75 »

Olen nähnyt läheltä kuinka jännttynyt ihminen ajautuu ahtaalle kärsiessään paniikkihäiriöstä. Sukulainen lopulta ajautui paniikkihäiriöstä johtuen yrittämään itsemurhaa. Ei onnistunut siinä onneksi.

Siitä alkoi sitten pitkä prosessi eroon paniikkihäiriöstä.

Kaveri ei uskaltanut hakea ongelmaan apua tai edes puhua omaisilleen.
Kavereiden kanssa ihmeteltiin käytöstä, muttei arvattu mikä taustalla

Itse jännitin pitkästä aikaa tänään tilanteessa jossa jouduin esiintymään muille. Asian edetessä ja huomatessa sen että muut ovat samassa tilanteessa jännitys loppui. Lisää esiintymisiä tarvii olla jotta osaa käsitellä jännitystä oireineen.
slam

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja slam »

Jaa-a,jaa-a. Onhan minullakin ollut vaikeuteni. Koulussa esitelmän pitäminen oli todella hankalaa muistaakseni. Joku matki ääntäni luokassa samaan aikaan. Olihan se aika vapisevaa ja eikä semmoisessa tilanteessa oikein järki luista.

Itsesukkestiota suosittelen.

"minä pystyn, minä voin, minä pärjään"
Sannu

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja Sannu »

Kai jännittämistä on kaikilla, tosin eriasteista. Just Anna-Leena Härkönen kirjoitti mielenkiintoisen kolumnin aiheesta, jossa kertoi näyttelijöistä, joilla on eri mömmöt isolle ja pienelle näyttämölle. Onneksi uraa ei tarvitse nykyään lopettaa vaikka jännittäisikin, Kiitos tehokkaiden täsmälääkkeiden.
millivanilli

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja millivanilli »

Juu jännitettämisestä on liikaakin kokemusta. Esitelmiä on pidetty koulussa jo kolmannesta luokasta lähtien, mutta silti esiintyminen ei ole koskaan tuntunut luontevalta. Kädet ja ääni alkaa täristä... vatsa menee sekaisin (pari kertaa olen oksentanut ennen jotain esitelmää). Ei ole kyse siitä, ettenkö tietäisi tai osaisi esitettävää asiaa.

Maanantaina onnistuin ensimmäisen kerran ikinä seisomaan luokan edessä, ilman että tuntui siltä, että olisi pakonomainen tarve juosta karkuun. Miksen ollut aikaisemmin tajunnut käyttää pieni "lunttilappuja"? Se kuitenkin auttoi. Onnistuin jopa höpöttelemään luokan edessä ihan muina miehinä asiaa, joka ei lukenut paperilla. Wautsi! Minulle tuo oli tosi suuri saavutus.
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

Jossain vaiheessa jännitin yläasteella erään huonosti menneen esitelmän jälkeen, mutta se sitten unohtui. Kyllä minua vieläkin saattaa jännittää vähäsen jokin julkinen esiintyminen, mutta se on vain normaalia ja saattaa jopa parantaa suoritusta.
Kikkelis kokkelis.
Avatar
Homeboy65
Kitisijä
Viestit: 12291
Liittynyt: 15.08.2005 13:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja Homeboy65 »

Ongelma: jännittäminen ennen julkista esiintymistä.

Ratkaisu: nauti kohtalaisesti alkoholia ja syö sen jälkeen pastilleja, ettei henki haise. Kyllä se siitä... :kontrolli:
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja Elppis »

Homeboy65 kirjoitti:Ongelma: jännittäminen ennen julkista esiintymistä.

Ratkaisu: nauti kohtalaisesti alkoholia ja syö sen jälkeen pastilleja, ettei henki haise. Kyllä se siitä... :kontrolli:
Matti Nykänen hoiti tämän asian hyvin :roll: Ainakin sen juomisen.

Itse olin sairaalloisen ujo peruskouluiässä. Punastuin jo kun joku puhui minulle, kenellekään en uskaltanut oma-aloitteisesti puhua. Änkytin luokan edessä, en uskaltanut nostaa kättä vaikka tiesinkin vastauksen. Nää on sellasia asioita, mitä pitää harjoitella. Esim. jos olet menossa tekemään esitelmää tmv., niin harjoittele vaikka kaverin edessä. Saat itseluottamusta siitä, että tunnet materiaalin ja olet jo kertaalleen käynyt läpi sen skenen, missä seisot jonkun edessä ja muokkaat omista muistiinpanoistasi järkevältä kuulostavan selostuksen. Sama juttu laulamisella ja näyttelemisellä.

Itse en kehtaa edes laulaa karaokea, sen verran itsekriittinen (ja ylisuojeleva baariasiakkaiden tärykalvojen kuntoa kohtaan) omasta äänestäni ja esitystaidoistani olen. Ei tuo äänikään ole mikään mahtava, enkä nauti siitä sen suuremmin. (seliseli)
The great club outshines the individual, always and forever.
Nowaysis

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja Nowaysis »

Keikaus kirjoitti:Jossain vaiheessa jännitin yläasteella erään huonosti menneen esitelmän jälkeen, mutta se sitten unohtui. Kyllä minua vieläkin saattaa jännittää vähäsen jokin julkinen esiintyminen, mutta se on vain normaalia ja saattaa jopa parantaa suoritusta.
Minä luulin että sinä olet jo Brasiliassa. Millos lähditkään? Ja mukavaa matkaa:) Olen kade.
millivanilli

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja millivanilli »

Elppis kirjoitti: Esim. jos olet menossa tekemään esitelmää tmv., niin harjoittele vaikka kaverin edessä. Saat itseluottamusta siitä, että tunnet materiaalin ja olet jo kertaalleen käynyt läpi sen skenen, missä seisot jonkun edessä ja muokkaat omista muistiinpanoistasi järkevältä kuulostavan selostuksen.
Isi joskus päätti yrittää kitkeä esiintymiskammon minusta irti. En muista kuinka pitkän aikaa minun piti pitää perheelle jokin esitelmä joka ilta. Teksti taidettiin kopioida lasten kuvitetusta tietosanakirjasta tms. Enpä sanoisi, että siitä olisi mitään apua ollut.
nypari

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja nypari »

Mulla on esiintymisjännitys iän ja kokemuksen myötä oikeastaan tasaisesti lieventynyt. Toki toivoisin olevani nykyisinkin paljon luontevampi, ja etenkin huumorin käyttäminen esiintymistilanteessa olisi pirun hyvä juttu opetella. Se laukaisee kummasti jännitystä ja luo vastapuolellekin rennomman fiiliksen.

Komppaan edellisiä toteamalla, että reenaa, reenaa, että mahrut porukkaan. Tietysti asiansa hallitseminen auttaa paljon, kuten jo sekin todettua.
killkill

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja killkill »

Koulu-aikaiset esiintymiset luokan edessä olivat painajaista. Jännittäminen alkoi päiväkausia etukäteen ja h-hetkellä ei useinkaan itku ollut kaukana.

Esiintymisjännityksestä kärsivälle on tietenkin luonnollinen valinta ruveta DJ:ksi.. ei "oikeaksi" joka soittelee vain itselleen dekkien yli kumartuneena vaan sellainen huoraava versio, jonka pitää osata puhua mikrofoniinkin. Ensimmäiset 59 keikkaa olivat kammottavia, mutta sitten se alkoi sujua.

Työelämässä olen päässyt sparraamaan alan ammattilaisten kanssa. Mercurilla on hyviä intensiivi-koulutuspaketteja alaan liittyen. Siellä hiotaan puhetekniikan lisäksi oheisviestintä kuntoon. Nyttemmin julkisia esiintymisiä melkein odottaa.

To cut a long story short: "Practise - practise - practise!"
Kokemastasi jännityksestä näkyy yleisölle muuten alle 10%, jos tämä yhtään helpottaa.
slam

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja slam »

Homeboy65 kirjoitti:Ongelma: jännittäminen ennen julkista esiintymistä.
Monilla idolssien teineillä oli suurin yhteinen ongelma; Jännittäminen, että pääseekö julkiseen esiintymiseen. Jännittivät lähinnä sitä, että olenko nyt tarpeeksi hyvä ja onnistunko.

Koululuokassa pakon uhalla esittämisestä käytetään monesti myös samaa nimitystä; "Esityspelko". Jos joku ei halua tai pysty pitämään suullista esitystä luokan edessä. Se on suoranaista pakokauhua eikä mitään esityspelkoa. Esim. numeroa ei pidä laskea sen tähden, jos ei todellakaan halua tai pysty. Tarpeeksi suuri vapauden riisto on, että oppilas joutuu istumaan koulun penkillä ja oppimaan väkisin yhteisöllistä käyttäytymistä. :)
Aito_Johanna

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

slam tuossa esittikin jo kantansa, mutta kertokaahan muutkin, saako tai pitääkö teidän mielestänne koulussa pakottaa oppilaita esiintymään luokan edessä. Pari oppilastani aloitti tällä viikolla lobbaamisen saadakseen erivapauden olla pitämättä esitelmää, joka tulee myöhemmin kurssilla. En sanonut siihen heti mitään lopullista, mutta funtsin jälkeenpäin ottaa sellaisen kannan, että ei ole pakko, mutta toivoisin kuitenkin, että ihan itsenne takia reippaasti teette sen. Esiintymään oppii vain esiintymällä, ja noin yleisemminkin uskon, että ihmisen itsetunnolle ja luonteen kehitykselle ei ole hyväksi vain tyytyä olemaan emmäosaa ja emmäuskalla. Tulee hieno fiilis, kun voittaa itsensä ja uskaltaa silti. - Olenko lepsu lällyilijä, jos en pakota, vai hirviömaikka traumojenaiheuttaja, jos pakotan?
nypari

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja nypari »

Aito_Johanna kirjoitti: Olenko lepsu lällyilijä, jos en pakota, vai hirviömaikka traumojenaiheuttaja, jos pakotan?
En jaa tuomiotani kysymykseesi, mutta pari sanaa kuitenkin. Taustallahan näillä totaalikieltäytyjillä voi olla vaikka mitä ja sen tiedostaminen ja mahdollisuuksien mukaan selvittäminen auttaisi varmaan sinunkin tulevaa päätöstäsi.

Mutta itse näkisin ratkaisuna asiassa markkinoinnin. Sinun tulee kyetä esittämään(markkinoimaan) esiintymistilanne mahdollisimman rentona tapahtumana, josta ujoimmatkin voivat kunnialla suoriutua. Luo luokkaan rento ja iloinen ilmapiiri ennen esiintymistilanteita, vaikkapa jonkin yhteispelin tai -leikin avulla. Esiintymisethän voi aloittaa vaikka pienryhmissä ja sitten nostaa rimaa koko luokalle pidettävään esitelmään. Mielikuvitushan on vain rajana.

Ehkä etukäteen heikoimmat esiintyjät kannattaisi vuorottaa ensiksi, jottei priimuksista muodostuva vertailupohja ja liika odotus nosta tarpeettomasti jännitystä heikommilla esiintyjillä.

Tässä nyt muutama hajatelma...
Avatar
aasi
Kitisijä
Viestit: 6685
Liittynyt: 01.07.2005 21:12
Paikkakunta: Uleåborg

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja aasi »

Aito_Johanna kirjoitti: - Olenko lepsu lällyilijä, jos en pakota, vai hirviömaikka traumojenaiheuttaja, jos pakotan?
Kompromissiratkaisuna kaikista pahimmille jännittäjille voisi toimia esitelmän pitäminen yhden hengen yleisölle. Ehkäpä onnistuneen "kenraaliharjoituksen" jälkeen luokankin edessä esiintyminen olisi mahdollista.
nypari kirjoitti: Ehkä etukäteen heikoimmat esiintyjät kannattaisi vuorottaa ensiksi, jottei priimuksista muodostuva vertailupohja ja liika odotus nosta tarpeettomasti jännitystä heikommilla esiintyjillä.
Tai sitten onnistuneen ja luontevan suorituksen näkeminen helpottaa omaakin esiintymistä, "ei toi nyt niin kauhealta näyttänytkään".
Tasan ei mene muumit kanootissa.
Bliss

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja Bliss »

Aito_Johanna kirjoitti:Olenko lepsu lällyilijä, jos en pakota, vai hirviömaikka traumojenaiheuttaja, jos pakotan?
Oma äidinkielenopettajani aikoinaan PAKOTTI lukion ensimmäisellä luokalla esiintymiseen koko 30 oppilaan luokan edessä. Ennen tuota nimenomaista pakkotapahtumaa olin aina pyrkinyt välttämään kaikenmoista mahdollista isomman joukon edessä puhumista. Hän ei ansainnut siitä hirviömaikan titteliä, vaan pikemminkin voisin olla valmis lähettämään suunnattoman puskan kiitoskukkasia. Pakotus alkoi hyvin fiksulla kysymyksellä: "mikä on pahinta mitä voi tapahtua jos ihmisten edessä puhut"
Kysymys sai jopa 17-vuotiaan miettimään. Mikä on pahinta? Sekoan sanoissani? -No sitähän teen muutenkin kaiken aikaa. Ihmiset nauravat? -Vahingoittaako se muka?
Psyykkailin tuollaisilla kysymyksillä itseäni, ja kun viimein koitti tuo kammottava esiintymispäivä, en oikeastaan enää älynnyt panikoida siitä.

Kokemuksen kautta tietysti tulee lisää varmuutta ja työn vaatimuksiin nykyisellään kuuluu lähes päivittäinen esiintyminen, josta on tullut samanlaista rutiinia kuin muistakin duuniasioista. Myös kakkosduunini pakottaa esiintymään ryhmien edessä, ja vieläpä käyttämään myös kroppaa ilmaisuvälineenä, pelkkä puheääni ei riitä.
Vuosikausien esiintymiskokemuksesta huolimatta jätän karaoken suosiolla väliin. Johtuu enimmäkseen siitä, että olen erinomaisen (vai erikoisen?) lauluääneni suhteen 100% realisti :lol:
Yönmustaritari

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

Sannu kirjoitti:Hei, onko teillä muilla kokemuksia käsittämättömästä jännittämisestä, esim. puheenpitämis tilanteessa tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Jopa paniikkihäiriöihin johtavia pelkoja ja ahdistuksia. Aika arka aihe, mutta itse kärsin kovasta jännittämisestä aina aika ajoin... :oops:
Ei ole jos olen tekemisissä itselle tutun asian kanssa. Allekirjoittanut pääsee pienryhmille esiintymään pari kertaa viikossa mutta aihepiirin ollessa tuttu ei mitään ongelmiakaan ole. Muista aloitelleesani kuitenkin jonkinasteista sanasekoilua esiintyneen mutta silloin myös ryhmäkoko oli isompi. Miksi ihmeessä tosin esiintyisin aihepiirin parissa, mistä en tietäisi. Se on kaukukuvia alaluokkkien äidinkielen tunneilta. Nehän oli pakko ja kyllähän ne jännitti pitää puolen tunnin puhetta jostain hiton terottimesta.

Puollan kyllä tuota KK 10% sääntöä.
Edith

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja Edith »

Aito_Johanna kirjoitti: Olenko lepsu lällyilijä, jos en pakota, vai hirviömaikka traumojenaiheuttaja, jos pakotan?
Pakota. Esiintymään joutuu melko varmasti jokainen joskus ja tekemällä oppii ja nuorna vitsa väännettävä.
killkill

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja killkill »

Edith kirjoitti:Pakota. Esiintymään joutuu melko varmasti jokainen joskus ja tekemällä oppii ja nuorna vitsa väännettävä.
Eri mieltä. Heittämällä uimataidottoman mukulan veteen varmistaa sen, ettei se osaa uida aikuisenakaan.
Avatar
Lucky Luciano
Elämätön Kitisijä
Viestit: 315
Liittynyt: 17.08.2005 20:57
Paikkakunta: Helsinki

Re: Sairaalloinen jännittäminen

Viesti Kirjoittaja Lucky Luciano »

Ei jännittäminen rentoutumisella ja hengitysharjoituksilla parane - ongelma on laukaistavissa ainoastaan itsensä pitkällisellä kehittämisellä. Omalla kohdallani taas lukio ympäristönä lopetti jännittämisen. Mikä taas johtui pääasiallisesti rohkaisevista opiskelutovereistani, jotka jaan nyt tässä esimerkinomaisesti kolmeen eri ryhmään:


1) Valjuja, mitäänsanomattomia, vaivautuneen ujosti elehtiviä, piipittäviä, alakoululaisen pukeutumistyylin mukaan itsensä vaatettavia, täyteen kokoonsa kehittyneet pikkutissinsä liikaa huomiota herättämättömiin college-paitoihin piilottavia, älykkyytensä liiallisella läksykirjojen lukemisella kadottaneet... kympin tytöt.

2) Ehostuksen tarkoituksen käsittäneet, tyylinsä ja naisellisuutensa muotivaatekatalogeista ja rakennustyömailta omaksuneet, "koulun kermaksi" itseään kutsuneet ostaridiivat.

3) Tiedostavat (ja siksi niin rumiin vaatteisiin pukeutuneet) ituhipit, joille filosofian, elämänkatsomustiedon, yhteiskuntaopin, psykologian, liikunnan, matematiikan ja uskonnon... tunnit olivat ensisijaisesti foorumeita, joilla raportoida jokaisesta mielenliikeestään ("armomurha... hmm... toisaalta jokaisella on oikeus elämään... mutta toisaalta taas... eihän se raato tajuu tästä elämästä enää yhtään mitään!")


Niiden vuosien aikana käsitinkin jotain hyvin olennaista elämästä sekä tavastani hahmottaa maailmaa:
suotta sitä omaa itseään epäilemään.
Viimeksi muokannut Lucky Luciano, 19.10.2005 20:48. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"A conscience is like a boat or a car. If you feel you need one, rent it." -J.R. Ewing
Vastaa Viestiin