Homopariskuntien adoptio-oikeudesta

[Lilo]

Vesper on tainnut jo tiivistää ajatukseni aiheesta. Kuka tahansa hetero saa nusauttaa itselleen jälkikasvua, olivatpa edellytykset huolehtimiseen mitkä tahansa. Tähän verrattuna en jaksa nähdä huolestuttavana sitä, että lapsukaisella on kaksi samaa sukupuolta edustavaa rakastavaa kasvattajaa.

Ja jos 3-vuotias serkuntyttöni osaa jo tulla minulle kertomaan, että "joillakin lapsilla voi olla kaks isää tai vaikka kaks äitiä", niin en oikein usko että lapsillakaan on asiaan suhtautumisessa mitään ongelmaa, jollei heille asiaa ongelmana opeteta.

[sivustahuutaja]

Jos puhutaan taas ulkopuolisista adoptioista, olisin vähän samoilla linjoilla samoista syistä. Toisaalta taas, tätäkin on niin helppo kiertää "yksinhuoltaja"-adoptiolla, että onko senkään kieltäminen sitten järkevää.

Jos ajaa perheen sisäistä adoptio-oikeuttta, niin kannattaa puhua siitä oikealla nimellä. Samoin, jos ajaa urkintalakia ilman mitään viranomaisvalvontaa, niin tämä toive valvonnan puutteesta kannattaa mainita lakia kinuttaessa.

Suoraan sanoen luulin sisäisen adoptio-oikeuden ratkenneen jo parisuhteiden rekisteröinnin tullessa mahdolliseksi. Perintöhommat kai saa ratkaistua testamentillakin.

[elco]

Perintöhommat kai saa ratkaistua testamentillakin.

Valtio niistää välistä isommat verot.

[NuoriD]

Mutta miksi tietoisesti haemme lakimuutosta joka mahdollistaa ellei jopa rohkaise erityisesti perustamaan tällaisia perheitä?

En jaksa uskoa, että kukaan ryhtyisi lapsellisen kanssa homostelemaan pelkästään tämän lakimuutoksen innoittamana.

Apropoo, lakimuutoksen tiimoilta hesarissa haastateltiin lepso-pariskuntaa, jolla oli kaksi lasta. Molemmilla naisilla oli oma biologinen lapsi, mutta lasten isä oli sama

Pitäisikö ko. miestä onnitella vai osoittaa surunvalittelut.

[NuoriD]

Pitäisikö ko. miestä onnitella vai osoittaa surunvalittelut.

Ainakin olisi helppo tavata lapsiaan vaikka heillä on eri äiti. Vai liittyikö juttuun juuri tämä adoptointitarve?

Joo, adoptiotarpeesta oli kyse.

[elco]

Apropoo, lakimuutoksen tiimoilta hesarissa haastateltiin lepso-pariskuntaa, jolla oli kaksi lasta. Molemmilla naisilla oli oma biologinen lapsi, mutta lasten isä oli sama

Ehkä se kundi dipattiin hunajaan ja heitettiin lesbiaaneille? Nehän ovuloivatkin samaan aikaan.

[sivustahuutaja]

Ehkä se kundi dipattiin hunajaan ja heitettiin lesbiaaneille? Nehän ovuloivatkin samaan aikaan.

Tai sitten sille annettiin jallu ja kuppi. Siis lehti.

[NuoriD]

Tai sitten sille annettiin jallu ja kuppi. Siis lehti.

Two girls and a cup?

[NuoriD]

Ai, olet katsonut? Jätin itse sen väliin...

Kuuluu yleissivistykseen.

[urpiainen]

Näin ollen homolepakkoadoptiota ei tule nyt sallia, vaikka tulevaisuudessa toisissa olosuhteissa asia voisikin olla toisin.

Kyse oli sisäisestä adoptiosta, jolloin toinen vanhempi adoptoi toisen vanhemman lapsen eli lapsen, joka jo on toisen vanhemman huollossa, synnyttämä tms. On nimittäin aika persettä, jos huoltajalle käy jotain ja lapsi tästä syystä joutuu esim. lastenkotiin (hänhän on lain silmissä orpo), vaikka olisi ollut samaa sukupuolta olevien vanhempien perheen jäsen jo syntymästään saakka. Ja mistään pakkoadoptiosta ei ole kyse eli biologiset isukit tai äityliinit eivät menetä lapsensa huoltajuutta, vaikka äityliini tai isukki vaihtaisi heterosuhteen homohommiin.

Toinen juttu on sitten se, että maailma ei muutu, jos aina vain odotetaan toisia olosuhteita. Toisten olosuhteiden odottajat istuvat edelleen meren pohjassa odottaen, josko joku nostaisi heidät maalle, opettaisi kasvattamaan peukalon ja tekemään kaikkea muutakin yhtä viksua.

Btw susiparit tulisi kieltää lailla, samoin naisilla tulisi olla miespuolinen edunvalvoja, koska on selviö, että nainen ei ymmärrä esim. raha-asioita ja on muutenkin tunteidensa vietävissä.

Komppaan viisauden sanoja. Perheensisäisen adoption vastustamiseen on kyllä hyvin vaikea keksiä mitään muita vasta-argumentteja, kuin Pertsa-tyylinen järjen lamauttava patamusta konservativismi tai muu yleinen ilkeys. Oikeastaan sama pätee homoadoptioon yleisemminkin: kyllä järkevän konservatiivinkin tulisi myöntää, että lapset ja perheet tarvitsevat nykymaailmassa kaiken isntitutionaalisen tuen siten, että perheiden - olivatpa sitten yksin-, kaksin-, hetero- tai homohuoltajuuteen perustuvia - halua stabiilin ja rakastavan kasvuympäristön luomiseen kannustetaan ja tuetaan yhteiskunnan puolelta niin paljon kuin mahdollista. Ei sen luulisi olevan pohjalaisisännältä kovin paljoa pois, vaikka muutama lastenkotilapsi saisi muuttaa perheeseen, joka ei vastaa isännän eettis-poliittisia ennakkoluuloja.

[prosessi]

kuten sanoin minusta on _parempi_ jos perheessä on tarjolla sekä miehen että naisen malli.

Kaikillehan tämä ei ole mahdollista enkä heitä lähtenyt siinä sormellani (ainakaan tietoisesti) osoittelemaan.

Mutta juuri tuo kuvitelma siitä, että sinun mallisi olisi _parempi_, on se kohta jossa menet pieleen. Asiaa voisi lähestyä vaikkapa siitä suunnasta, että millaisia nämä paljon puhutut miehen ja naisen mallit mukamas ovat? Onko ihanteellinen miehen malli vaikkapa sohvalla kalsareissaan jalat sohvapöydällä röhnöttävä jääkiekkoa tuijottava henkilö, joka keväisin ja syksyisin vaihtaa auton renkaat? Ja ihanteellinen naisen malli sitten sellainen henkilö, joka kotiin tullessaan komentaa poistamaan jalat siitä pöydältä, kitisee ettei ruokailuvälineitä taaskaan ole tiskattu ja vaatii vihdoin ja viimein vaihtamaan sen vaatehuoneen lampun? Vai millaisia nämä mallit oikein ovat?

Minä väitän, ettei niitä ole olemassakaan, koska ihmisen perusluonne määrittää hänen käytöksensä, ei sukupuoli. Ja koska näin on, ei vanhempien sukupuolilla pitäisi olla yhtään mitään merkitystä minkään mallioppimisen kannalta. Se asia, jossa minun mielestäni kaksi vanhempaa on hyvinkin merkityksellistä, on lapselle tarjolla oleva mahdollisuus päästä näkemään kahden aikuisen välistä kommunikaatiota, sitä miten asioista neuvotellaan ja päästään yhteisymmärrykseen. Tässäkään yhteydessä vanhempien sukupuolella ei kuitenkaan ole yhtään minkäänlaista merkitystä, kommunikointitaidoilla puolestaan sitäkin enemmän.

[huima]

Ilman jompaa kumpaa sukupuolta voidaan tulla toimeen perheessä, mutta lesbopareillakin on yleensä se Leo-setä jonka vierailuista perheen poika innostuu. Liekö puppeleillakin sitten naispuoleisia ystäviä apuna?

No daah.

Tässä pitää jo melkein takoa päätä seinään. Eihän se lapsi kasva vain kotona, vaan suuremman perheen ja sosiaalisen verkoston kanssa, jossa tulee hyvin erilaisia malleja ja rooleja - sekä käsityksiä sukupuolesta. Sen takia ei pitäisi olla mitään riskiä siinä, että kotona on kaksi miestä tai naista.

[Lilo]

No daah.

Tässä pitää jo melkein takoa päätä seinään. Eihän se lapsi kasva vain kotona, vaan suuremman perheen ja sosiaalisen verkoston kanssa, jossa tulee hyvin erilaisia malleja ja rooleja - sekä käsityksiä sukupuolesta. Sen takia ei pitäisi olla mitään riskiä siinä, että kotona on kaksi miestä tai naista.

Paitsi tietty, jos on lukittuna tynnyriin jonnekin kodin nurkkaan. Kun ulkona isossa pahassa maailmassa voi nähdä kaikkea outoa ja perverssiä!

Hassua kyllä, luulen että ne homoparit eivät ole ensimmäisiä jotka ovat estämässä lapsiltaan näitä erilaisia kontakteja...

[prosessi]

Miksi sitten isä, isä, isä on pojalle niin tärkeä ja hän seuraa joskus vessaankin ihmettelemään, että ahaa tätä se lorina on.

Entä jos se ei kuitenkaan johdu siitä, että olet mies, vaan ihan puhtaasti siitä, että olet juuri sinä? Ei se riitä, että sattuu olemaan mies, lisäksi pitää olla juuri oikeanlainen, jotta voisi muodostua tärkeäksi. Ei ole myöskään sattumaa, että kaikista tapaamistaan miehistä mukelo pitää eniten omasta isästään, hän kun osaa olla juuri oikealla tavalla isä.

Ilman jompaa kumpaa sukupuolta voidaan tulla toimeen perheessä, mutta lesbopareillakin on yleensä se Leo-setä jonka vierailuista perheen poika innostuu. Liekö puppeleillakin sitten naispuoleisia ystäviä apuna?

Jotenkin en oikein jaksa uskoa, että homojen tapoihin kuuluisi rajata koko naissukupuoli elämänsä ulkopuolelle.

Jos riisutaan ihmisestä kaikki opittu ja stereotypiat pois jää sukupuolten välille silti eroja. Ja ihminen oppii matkimalla kuten apinatkin.

Väitän edelleen, että sukupuolten sisäiset vaihtelut ovat merkittävämpiä kuin sukupuolten väliset vaihtelut, joten tässä yhteydessä tuolla ei ole mitään merkitystä.

Olen joskus pohtinut etten ole ihan perinteinen mies. En tajua monia miehisyyteen perinteisesti liitettyjä asioita ja joskus äijäseurassa tuntuu että jätän osan persoonastani taka-alalle. Mutta junioria katsellessa tajuan silti tiettyjä selkeitä eroja vastakkaiseen sukupuoleen.

Oletko varma, ettei näkökulmasi ole niin stereotyyppinen, että näet enemmän kuin mitä oikeasti on olemassakaan? Ihmisillä on taipumusta nähdä mitä he odottavat näkevänsä. Enkä tässä nyt tarkoita sitä, ettenkö itsekin esimerkiksi mukelossa näkisi runsaasti hyvin "poikamaisia" piirteitä, mutta toisaalta kyseiset piirteet esiintyivät minussakin aikoinaan voimakkaasti, vaikken mikään poika ollutkaan.

[prosessi]

Samaa mallin hakua taas voi havaita vanhemmissakin lapsissa. He matkivat oman sukupuolensa ihmisiä. Hieman vanhempia serkkujaan yms.

Luonnollisestikin. Mutta kukaan ei vissiin ole ollut sitä mieltä, että niitä serkkuja pitäisi ottaa omaan kotiin asumaan, jotta sieltä löytyisi tarvittavat mallit.

Mutta eikös oma näkökulmasikin sisällytä tiettyjä ennakkoluuloja, koska näet itsesi olleen/olevan tavanomaista poikamaisemman? Ei, kyllä juniorini seuraamisessa lähinnä tulee huomaamatta jänniä ahaa-elämyksiä enemmän niitä hakematta.

No siis, yleensähän stereotypioille on jonkinlainen syy, miksi ne ovat muodostuneet juuri sellaisiksi kuin ovat. Stereotyypithän ovat ihan kätevä tapa ennustaa sellaisia asioita, joista ei vielä ole hallussa riittävän yksityiskohtaista informaatiota, käytännössä kun ne pohjautuvat erilaisten ilmiöiden esiintymistiheyteen. Ongelma muodostuukin vasta siinä vaiheessa, jos stereotypioita alkaa pitää totuuksina ja muokkaamaan omaa toimintaansa stereotypioita tukevaksi. On täysin mahdollista, että itse noilla ahaa-elämyksilläsi päädyt vahvistamaan lapsesi stereotyyppejä noudattavia piirteitä ja huomioimattomuudella heikennät niitä stereotyypeistä poikkeavia piirteitä.

[huima]

Katsopa mihin kysymykseen vastasin tuolla kommentilla oi ajatusten vantaajoki.

Vastasit prosessille argumenttiin että sukupuolilla ei ole niinkään väliä kuin niillä rooleilla. Vastasit oman kokemuksesi pohjalta että kyllä se isä on tärkeä, koska juniorisi seuraa sinua. Minä argumentoin, että en usko että sillä sukupuolella on väliä - koska lapsi saa niitä erilaisia malleja ja rooleja laajennetun perheen kautta muutenkin ja vanhemmilla on tärkeämpiä tehtäviä kuin opettaa vain sukupuolikliseet.

Sukupuolten perusroolitus on hyvä ymmärtää ja siihen liittyvät sosiaaliset normit, ettei joudu silittämään vastakarvaan kaikkia tapaamiaan ihmisiä. Mutta se että vanhemmat eivät ole sen perinteisen normiston mukaisia ei ole syy kieltää tai estää heitä kasvattamasta lapsia niin kuin muut ihmiset. Muussa tapauksessa voisi saman tien kieltää ei kristittyjä, iskelmäradiota kuuntelemattomia, ei keskustalaisia ja kaupungissa asuvia pakanoita adoptoimasta ja kasvattamasta lapsia - ettei Suomi joudu entisestään pahemmin heitteille.

[prosessi]

Kyllä, mutta käsitin alkuperäisen vastauksesi minulle niin, että sukupuolella ei ole ollenkaan väliä.

Käsitit siinä mielessä oikein, että jos puhutaan vanhemmuudesta, sillä ei ole ollenkaan väliä. Muissa asiayhteyksissä sillä kieltämättä on väliä, jottei, huimaa lainaten, joudu silittämään vastakarvaan kaikkia tapaamiaan ihmisiä.

[Lilo]

Laajennettu perhe taitaa olla kiertoilmaisu sille, että ei kasvateta lasta itse kun päiväkodit ja koulut kyllä sen hoitavat. Minulla on tärkeä kokous.

[urpiainen]

tämä aihe ei enää ole minulla mitenkään korkealla elämän tärkeysjärjestyksessä.

Oletko, Pertti, uskonnollisen herätyksen kautta eheytynyt homo? Se, nimittäin, selittäisi paljon.

[prosessi]

Laajennettu perhe taitaa olla kiertoilmaisu sille, että ei kasvateta lasta itse kun päiväkodit ja koulut kyllä sen hoitavat. Minulla on tärkeä kokous.

Tuosta pään seinään hakkaamisesta tulee vielä pää kipeäksi. Luulen, että Pertti vain asuu jollain toisella planeetalla, jossa sanoilla on hieman poikkeavat merkitykset ja sekä värejä että oikeita tapoja elää on vähemmän.

[Vesper]

tämä aihe ei enää ole minulla mitenkään korkealla elämän tärkeysjärjestyksessä.

Oletko, Pertti, uskonnollisen herätyksen kautta eheytynyt homo? Se, nimittäin, selittäisi paljon.

Lollasin

[Vesper]

Eihän se lapsi kasva vain kotona

Mutta kun pertin lapsi kasvaa, muallahan voi saada vaikka palovammoja!

Anteeks taas pertsa, oot vaan ihan liian helppo kohde.

Ps. ja niiden puppeleiden (ou gaad mikä sana) naisen malleja kutsutaan fag hageiks.

[nowaysis]

Minä ymmärrän Perttiä. Hän ei ole samalla tavalla trendikäs ja citynuorekas kuten me muut, joiden tuttavapiirissä heterous ei ole enää normi, kuten ei vitivalkoinen ihonvärikään. Suhtautukaamme häneen kuten mustia urheilijoita Helsingissä olympiavuonna 1952 sormellaan osoitelleisiin pikkupoikiin. Eivät he ilkeyttään osoitelleen, vaan kiinnostuneisuuttaan. Uusi ja erilainen, tuntematon. Hienostihan Pertti on enimmäkseen tuomitsematta, ja käsittelee ennakkoluulojaan avoimesti, jotta me(valveutuneemmat) voimme niitä yksitellen todeta uuden tiedon valossa vääriksi. Minusta tämä on tärkeä prosessi(sic) sekä Pertille että meille.

Moni maalaisisäntä on joutunut toteamaan, että "Ihan ihimisiähän ne neekuritkin on.." Ehkä nyt on tullut Pertin vuoro?

Elävästä elämästä.. Tänään kutosluokkalaisille homojen adoptio-oikeus oli kikatusta aiheuttamaton keskustelun aihe(ussan tunnilla) siinä missä abortti, eutanasia ja turkistarhauskin. Maailma todellakin muuttuu <3 (Eikä kyseessä ollut todellakaan ns. eliittikoulu.)

Rinnastan tässä rasismin ja homofobian, koska kummassakin niissä ihmiseen liitetään uusia ominaisuuksia(aiheettomasti) jonkin jo hänessä olevan "ominaisuuden" perusteella.

[nowaysis]

Ps. ja niiden puppeleiden (ou gaad mikä sana) naisen malleja kutsutaan fag hageiks.

Ja onhan niillä myös äidit, siskot ja mummut

[Gat]

kuten sanoin minusta on _parempi_ jos perheessä on tarjolla sekä miehen että naisen malli.

Kaikillehan tämä ei ole mahdollista enkä heitä lähtenyt siinä sormellani (ainakaan tietoisesti) osoittelemaan.

Mutta juuri tuo kuvitelma siitä, että sinun mallisi olisi _parempi_, on se kohta jossa menet pieleen. Asiaa voisi lähestyä vaikkapa siitä suunnasta, että millaisia nämä paljon puhutut miehen ja naisen mallit mukamas ovat? Onko ihanteellinen miehen malli vaikkapa sohvalla kalsareissaan jalat sohvapöydällä röhnöttävä jääkiekkoa tuijottava henkilö, joka keväisin ja syksyisin vaihtaa auton renkaat? Ja ihanteellinen naisen malli sitten sellainen henkilö, joka kotiin tullessaan komentaa poistamaan jalat siitä pöydältä, kitisee ettei ruokailuvälineitä taaskaan ole tiskattu ja vaatii vihdoin ja viimein vaihtamaan sen vaatehuoneen lampun? Vai millaisia nämä mallit oikein ovat?

Minä väitän, ettei niitä ole olemassakaan, koska ihmisen perusluonne määrittää hänen käytöksensä, ei sukupuoli. Ja koska näin on, ei vanhempien sukupuolilla pitäisi olla yhtään mitään merkitystä minkään mallioppimisen kannalta. Se asia, jossa minun mielestäni kaksi vanhempaa on hyvinkin merkityksellistä, on lapselle tarjolla oleva mahdollisuus päästä näkemään kahden aikuisen välistä kommunikaatiota, sitä miten asioista neuvotellaan ja päästään yhteisymmärrykseen. Tässäkään yhteydessä vanhempien sukupuolella ei kuitenkaan ole yhtään minkäänlaista merkitystä, kommunikointitaidoilla puolestaan sitäkin enemmän.

Äähym...
En olisi uskonut, tai nyt ehkä väärin tulkitse, että juuri sinä lipsuisit tuollaiseen, minkä nyt ehkä väärin näen humanistipellejen käsityksenä, että ihminen on "tabula rasa" ilman synnynnäisiä ja nimenomaan myös sukupuolesta riippuvia taipumuksia.

Voisinhan googlettaakin (tietenkin feministien vastustamia) tutkimuksia.. mutta minusta on kohtuuselvää, että noin keskimäärin sukupuolten välillä on henkisiäkin eroja, ihan synnynnäisesti. Eikä mikään kasvatus muuta vaikka , minkälaisista leluista tytöt ja pojat tykkäävät. (Tytöt oli muistini mukaan tylsiä, ei nillää ollut autoja, pyssyjä eikä sotaleluja.) Ihan anekdoottina joku aika sitten oli dokkari, jossa joillekin (en muista minkä lajin) häntäapinanpennuille heitettiin nukke (mollamaija) ja toisaalta iso muoviautoja. Kuinka yllättävää (?) että apinoista tytöt innostuivat heti hoivattavista nukesta, pojat taas autosta. Vaikka eivät toki tienneetkään mikä auto on, olihan siinä jänniä likkuvia osia ja pyörät, että sitä saattoi työntää maata pitkin!! Tylsiä ne nuket siihen verraten.

Siis todellakin epäilen, että ihmiselläkään kaikki keskimääräisen sukupuolieron kiinnostukset olsivat vain kulttuurin opettamia.

Ja vaikka et jonkin muun sanomana tykännyt... itsestäni muistan, että kun isä Tampereella asuessamme joutunut käymään töissä Varkaudessa ja asui enimmäkseen poissa. Ja kun olin viisi vee, muutimme Varkauteen kaikki. Ja äiti oli vähän mustiskin, koska vaikka oli minua eniten huoltanut, ISA se oli sitten pikkupojalle se tärkein.

Sittemmin isäni näytti minulle höyrykoneen toimintaperiaatteen, minkä muistan vieläkin. Oli mukana hävittäjäkone- ja avaruuslentoleikeissäni. Rakensi kaarnalaivan purossa uitettavaksi. Teki myös puumiekan. Rakensi legoista minulle hienon talon, kun en vielä itse osannut. Luki Tarzankirjaa ääneen. Opetti ampumaan jousella. Kävimme usein kaksistaan autolla ajelemassa ja aina poikkesimme ufon malliseen huoltsikan baariin. Vähän myöhemmin isä otti minut mukaansa myös Metsälle, mikä oli jännää. Opettipa ampumaankin oikealla Pyssyllä.

Jotenkin veikkaan, että innostukseni ei ollut vain opetettua. Vaan synnynnäistä poikien kiinnostusta. Ja lisäksi äitini tai suurin osa naisista ei olisi huomannut noita tehdä, ellei sitten itselleen ja sukupuolelleen harvinaisen oman kiinnostuksen tai kuitenkin luultavimmin lastaan varten teeskentelyn takia.

Siksi minusta on hyvä, jos ainakin poikalapsella on Isä. Ja mieluiten ei modernien homoisien neitimäinen poikaystävä Håkan tai Börje. Vaikka nykyään ei tarvitse mallioppia mammutteja kaatamaan, miehinen vanhempi voi olla pojille henkisesti tärkeä.