Satanismin pahuus/hyvyys.

[1108]

Paljon parjattu uskonto, yleensä tietämättömien ihmisten harhakäsitysten perusteella.

The Eleven Satanic Rules of the Earth
by Anton Szandor LaVey ©1967


1. Do not give opinions or advice unless you are asked.
2. Do not tell your troubles to others unless you are sure they want to hear them.
3. When in another’s lair, show him respect or else do not go there.
4. If a guest in your lair annoys you, treat him cruelly and without mercy.
5. Do not make sexual advances unless you are given the mating signal.
6. Do not take that which does not belong to you unless it is a burden to the other person and he cries out to be relieved.
7. Acknowledge the power of magic if you have employed it successfully to obtain your desires. If you deny the power of magic after having called upon it with success, you will lose all you have obtained.
8. Do not complain about anything to which you need not subject yourself.
9. Do not harm little children.
10. Do not kill non-human animals unless you are attacked or for your food.
11. When walking in open territory, bother no one. If someone bothers you, ask him to stop. If he does not stop, destroy him.

Näiden ohjeiden mukaan toimimalla on mielestäni itseasiassa hyvä ihminen. Itsekäs, mutta hyvä.

Mielipiteitä?

[Starflare]

Näin alkuun kysyin että mikä satanismista tekee mielestäsi uskonnon? mielestäni kyseessä olisi enemmänkin filosofia.

[urpiainen]

Tulisi kai laittaa silmälasit päähän. Rillittömänä luin otsikon Stalinismin pahuus/hyvyys, ja riensin lukemaan viestit valmiina muuttamaan käsitystäni 1108:sta. Höh.

Tai siis toivottavasti kyseessä oli näköhäiriö, eikä jonkinlainen freudilainen lipsahdus.

[1108]

Näin alkuun kysyin että mikä satanismista tekee mielestäsi uskonnon? mielestäni kyseessä olisi enemmänkin filosofia.

Uskonnolle ominaiset asiat ovat mielestäni:

-Jonkinlainen teoria.
-Yhteisö, joukko mikä omaa samanlaisen katsomuksen.
-Yhteiset tavat toimia.

Näillä perusteilla nimeän satanismin uskonnoksi. Ja tämä on aivan täysin oma henkilökohtainen mielipiteeni.

Ok. Käytän satanismista sanaa "aate" tästä eteenpäin.

Mutta asiaan. Aatteena satanismi on yhtä toimiva kuin kristinuskokin. Aate pyrkii nostamaan yksilöä korkeammalle, pyrkii antamaan yksilölle enemmän vapauksia kuin kristinusko. Onko se väärin? Uskoa omaan itseensä ja pyrkiä oman itsensä kehittämiseen. Aihe kiinnostaa, ainoa klikki on että en usko jumalaan niin paremmin kuin saatanaankaan. Käsitteet "jumala" ja "saatana" ovat mielestäni osa ihmisen psyykettä. Eivät "olentoja", eivät käsin tai muuten kosketeltavia. Ja taatusti niiden rukoileminen ei auta tilannettasi, ainoastaan helpottaa koska pystyt niihin uskomalla purkamaan huolesi ja saat siten helpotuksen. Sama puhutko jumalalle, saatanalle, elämänkumppanillesi tai katuojassa makaavalle juopolle.

[AarneAnkka]

Satanismi, siis eräänlaisena sosiaalidarwinismin muotona, on ihan hyvä mauste elämälle, mutta ei koko elämäänsä sen (tai minkään muunkaan aatesuunnan) mukaiseksi kannata rakentaa. Satanismissa ihmissuhteet noudattavat viidakon lakeja, ja kaikki eivät sitä sulata, joten se saattaa tulla raskaaksi itsellekin ellei ole taitava kovettamaan sydäntään.

[EveryWoman]

1. Do not give opinions or advice unless you are asked.

Ei hyvä. Rajoittaa ihmisten mahdollisuuksia antaa ja saada, eli vähentää onnellisuutta (näin äärimmäisen rankasti yksinkertaistettuna).

2. Do not tell your troubles to others unless you are sure they want to hear them.

Eli ei koskaan? Ei koskaan voi olla varma. Parempi ohje omasta mielestäni olisi: Sen sijaan että valitat ongelmastasi, pohdi mitä sille voisi tehdä.

3. When in another’s lair, show him respect or else do not go there.

Hyvä.

4. If a guest in your lair annoys you, treat him cruelly and without mercy.

Huvittavaa.

Ensinnäkin vain harva kykenee oikeasti julmuuteen ja armottomuuteen (useimpien yritykset vain hihityttävät). Toiseksi: ne, jotka kykenevät, useimmiten ymmärtävät olla soveltamatta kykyjään kanssaihmisiinsä. Todellinen julmuus näet aiheuttaa aina suhteettoman paljon mielipahaa alkuperäiseen tekoon nähden, mikä laukaisee katkeroitumisen, koston ja muun pahuuden kierteen. En suosittelisi.

5. Do not make sexual advances unless you are given the mating signal.

Mikähän tämä "the mating signal" sitten oikein mahtaa olla?

6. Do not take that which does not belong to you unless it is a burden to the other person and he cries out to be relieved.

Ok.

7. Acknowledge the power of magic if you have employed it successfully to obtain your desires. If you deny the power of magic after having called upon it with success, you will lose all you have obtained.

En usko sellaisen voiman olemassaoloon, joka vaatisi jonkinlaista tunnustamista suodakseen vaikutustensa voimassa pysymisen. Vähän saman kuuloinen ajatus kuin kristinuskossa se, että vaikka eläisit kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mutta et levitä eteenpäin Raamatun ilmoitusta Jumalasta ja Jeesuksesta, joudut helvettiin.

8. Do not complain about anything to which you need not subject yourself.

Erittäin hyvä ohje.

9. Do not harm little children.

Mutta teinejä, aikuisia ja eläimiä voit vahingoittaa tarpeen vaatiessa? En suosittele edelleenkään.

10. Do not kill non-human animals unless you are attacked or for your food.

Mutta ihmisiä voit tappaa, kunhan et pikkulapsia?

11. When walking in open territory, bother no one. If someone bothers you, ask him to stop. If he does not stop, destroy him.

Kylläpä on mahtipontista. Viittaan kohtaan 4.

*

Noiden perusteella sanoisin, ettei satanismi ihmistä sen onnellisemmaksi tee kuin kristinuskokaan. Satanismi näyttäisi perustuvan aika lyhytnäköiseen itsekkyyteen (ei kuitenkaan mahdollisimman lyhytnäköiseen), kun taas kristinusko perustuu itsensä osittaiseen kieltämiseen. Molempi pahempi. Paras vaihtoehto on mahdollisimman kaukonäköinen itsekkyys, paitsi jos aikoo elää hyvin lyhyen elämän.

[1108]

Satanismi, siis eräänlaisena sosiaalidarwinismin muotona, on ihan hyvä mauste elämälle.

Satanismin vertaaminen sosiaalidarwinistiseen elämänkatsomukseen ei ole kaukaa haettu. Omaavat kieltämättä samoja piirteitä. Mutta listataan nyt suurimmat erot, sosiaalidarvinismin edustajat esittävät valinnan tapahtuvan ihmisyhteisössä kasvi- ja eläinkunnassa Darwinin esittämien luonnonlakien mukaisesti (korjatkaa jos olen väärässä).
Toisin kuin satanistisen elämänkatsomuksen parissa, saatana symboloi satanistille synkkää, kehitysopillista entropian voimaa sekä ihmisen ylpeää ja lihallista luontoa. Saatana ei siis ole mikään tiedostava kokonaisuus, jota tulisi palvoa - pikemminkin jokaisessa ihmisessä itsessään oleva voimavaranto.

Satanismissa ihmissuhteet noudattavat viidakon lakeja, ja kaikki eivät sitä sulata, joten se saattaa tulla raskaaksi itsellekin ellei ole taitava kovettamaan sydäntään.

Satanismi on aatteena itsekäs. Tiedän, mutta omaa käsitteet myös siitä kuinka hoitaa omaa itseään ja lähinmäisiään.

Lainaus Satanismi.net:n sivuilta:

Se painottaa erityisesti luovuutta, älykkyyttä, voimaa ja yksilöllisyyttä. Luonnollisuuteen ja nautintoihin pyrkivä filosofia ei ole kuitenkaan kaiken moraalin hylkäämistä. Useimmat satanistit ovat itse asiassa hyvin kohteliaita ja mukavia ihmisiä. LaVey, sekä useat nykyajan satanistit, kirjoittavat myös lain ja järjestyksen puolesta eikä minkäänlainen lainvastainen toiminta kuulu satanismiin.

En näe että olemalla satanisti sinun tulee kovettaa sydämesi. Satanistisen käsitteen mukaan sinun tulee olla varma ja tietoinen keitä ihmisiä päästät lähellesi.
Tämähän on mielenkiintoista, jatkan tutkimuksiani.

[1108]

Noiden perusteella sanoisin, ettei satanismi ihmistä sen onnellisemmaksi tee kuin kristinuskokaan.

Täysin samaa mieltä. Tämä on juurikin se pointti minkä takia keskustelua herättelin. Kristinusko on yleisesti hyväksytty "hyvänä" uskontona. Vastaväitteitä varmasti tulee mutta nimeän kristinuskon yhdeksi verisimmäksi uskonnoksi päällä maan. Sen nimissä on tehty itse uskontoa vastaan olevia tekoja. Kidustusta, kansanmurhaa ja tuhoa.
Kristinusko on hämärtynyt alkuperäisestä ajatuksestaan ja siitä on tullut irvikuva alkuperäisestä olemuksesta.

Satanismi näyttäisi perustuvan aika lyhytnäköiseen itsekkyyteen (ei kuitenkaan mahdollisimman lyhytnäköiseen), kun taas kristinusko perustuu itsensä osittaiseen kieltämiseen.

Satanismi perustuu juurikin siihen. Ja en puolla sen "oikeellisuutta" mutta aatteessa on huomattavia hyviä puolia. Se on turhaan asia jota normaali kristitty ei ymmärrä. Yksinkertaisesti kristillinen "ole_kaikille_hyvä" ajatus on käännetty nykypäivän menoa vastaavaan muotoon.
Kristillisen olemuksen pohjalta sinun tulisi olla hyvä kaikille ihmisille. Kuinka moni kääntyy auttamaan koditonta alkoholistia sen ollessa ulkona pakkasessa, vieden henkilön kotiinsa lämpöiseen? Ja kuinka moni kävelee ohitse, nostaen kauluksiaan?
Elämässä pärjää yhtä huonosti/hyvin noudattaen joko kristiuskoa tai satanismia.

Paras vaihtoehto on mahdollisimman kaukonäköinen itsekkyys, paitsi jos aikoo elää hyvin lyhyen elämän.

Itsekkyys. Asia jota käyttämättä et pärjää elämässä. Satanismi pyrkii itsekkyyteen, ja tätä kautta pärjäämiseen elämässä. Kristinusko pyrkii empaattisuuteen ja ystävällisyyteen. Asia mihinkä itse ihmisluonto ei anna mennä. Ihminen on itsekäs pohjinmiltaan. Tietyille asioille se pystyy olemaan epäitsekäs ja antamaan enemmän kuin saa. Mutta suurinmalle osalle se pysyy itsekkäänä.

[AarneAnkka]

Jokin qltainen keskitie satanismin ja (oikein käsitetyn) kristillisen maailmankuvan välillä voisi siis olla ihan jees. Vaan lieneekö sellaista virallistettunakin, vaiko vain ihmisten korvien välissä?

Mihin kohtaan esim. islam sijoittuu tällä itsekkyys <--> altruismi -akselilla? Muistaakseni sen periaatteisiin kuului esimerkiksi almujen antaminen köyhille, mutta vihollisen rakastamisesta ja toisen posken kääntämisestä siellä ei kai puhuta mitään?

[Starflare]

Täysin samaa mieltä. Tämä on juurikin se pointti minkä takia keskustelua herättelin. Kristinusko on yleisesti hyväksytty "hyvänä" uskontona. Vastaväitteitä varmasti tulee mutta nimeän kristinuskon yhdeksi verisimmäksi uskonnoksi päällä maan. Sen nimissä on tehty itse uskontoa vastaan olevia tekoja. Kidustusta, kansanmurhaa ja tuhoa.
Kristinusko on hämärtynyt alkuperäisestä ajatuksestaan ja siitä on tullut irvikuva alkuperäisestä olemuksesta.

Kommentoin nyt lyhyesti, olen nääs väsynyt mutta tuo lainaamani kohta osui jotenkin silmään . Kristinusko on myöskin minun mielestäni verisin uskonto mitä maa päällään kantaa. Lisäisin syytelistaan kuitenkin vielä alkuperäiskulttuurien saastuttamisen, sillä silloin kun kirkko saapui tänne jeesusta "markkinoimaan" niin sehän tehtiin hyvin perinpohjaisesti ja antaumuksella, jolloin uskon lisäksi esim. taiteetkin olivat pelkkää perkelettä elleivät jeesusta ylistäneet.

Jatkan mielelläni vaikka privana jos koet/(n?) tarvetta.

[EveryWoman]

Paras vaihtoehto on mahdollisimman kaukonäköinen itsekkyys, paitsi jos aikoo elää hyvin lyhyen elämän.

Itsekkyys. Asia jota käyttämättä et pärjää elämässä.

Itsekkyys ei ole mikään yksi klöntti. Aikajänteestä riippuen täysin vastakkaisetkin toiminnot voidaan nimetä itsekkäiksi. Äärimmäisen lyhytnäköisesti itsekäs saattaa esimerkiksi varastaa rahaa. Vähän kaukonäköisemmin itsekäs ei varasta, ellei voi olla varma ettei jää kiinni. Vielä kaukonäköisempi taas ei varasta missään tapauksessa.

Kaukonäköinen itsekkyys on tämänhetkisen teoriani mukaan yksi ja sama asia kuin epäitsekkyys. Ainakin kaikki tähän mennessä kokemani sopii tähän kaavaan. Satanismi edustaa lyhtnäköistä itsekkyyttä, kristinusko taas lyhytnäköistä epäitsekkyyttä, itsensä rampauttamista (jollainen koituu lopulta aina myös ympäristön turmioksi ja on siksi nimettävissä lyhytnäköiseksi).

Satanismi pyrkii itsekkyyteen, ja tätä kautta pärjäämiseen elämässä. Kristinusko pyrkii empaattisuuteen ja ystävällisyyteen. Asia mihinkä itse ihmisluonto ei anna mennä. Ihminen on itsekäs pohjinmiltaan. Tietyille asioille se pystyy olemaan epäitsekäs ja antamaan enemmän kuin saa. Mutta suurinmalle osalle se pysyy itsekkäänä.

Tuosta ihmisluonnon hallitsevuudesta olen kanssasi eri mieltä. Ihmisluonto ei kontrolloi ihmisyksilöä, vaan päinvastoin. Ihmisluonto voi asettaa houkutuksia, mutta ihmisellä on mahdollisuus päättää, miten niihin suhtautuu.

[1108]

...

Palaan tähän, mutta olen nyt päissäni ja ajatus ei kulje... Sori.

[sivustahuutaja]

Anton taisi rikkoa omaa aatettaan jo kohdassa 1. Nopea poika.

[Clay]

Anton taisi rikkoa omaa aatettaan jo kohdassa 1. Nopea poika.

Hyvä huomio.

Okei okei.. tämä on asiakeskustelut, mutta pakko sanoa silti, kun niin huvittaa.

Jos itse topicciin jotain vastaa, niin mikään ismi ei ole hyvä taikka paha. Pahuus kumpuaa ihmisistä - kristinusko hyvänä esimerkkinä miten lähimmäisenrakkaudestakin saadaan peruste kansanmurhille ja monille muille vääryyksille.

[urpiainen]

Ihminen on itsekäs pohjinmiltaan.

Minua ei lakkaa hämmästyttämästä, että tällaista soopaa hoetaan ikäänkuin se olisi yleisesti hyväksytty totuus. Kyllä kai kenelle tahansa ihmisyhteisöjen toimintalogiikkaa edes hieman analyyttisesti miettineelle on päivänselvää, että epäitsekäs yhteisöllisyys (EveryWomanille: juu, olen tietoinen, että amerikkalaisessa muotitaloustieteessä tämä käsitteellistettän kirjoitustesi tapaan juuri pitkän aikavälin itsekkyyteenä - uuskonservatiivista propagandaa jos jokin) on normi, ja itsekkyys poikkeus johon yksilö sortuu vain poikkeustapauksissa, kuten kokiessaan joutuvansa yhteisön ulkopuolelle tai epäreilusti syrjimäksi.

[Exsat]

Kristinusko pyrkii empaattisuuteen ja ystävällisyyteen. Asia mihinkä itse ihmisluonto ei anna mennä. Ihminen on itsekäs pohjinmiltaan. Tietyille asioille se pystyy olemaan epäitsekäs ja antamaan enemmän kuin saa. Mutta suurinmalle osalle se pysyy itsekkäänä.

Mistä olet päätellyt, että ihminen ei taipuisi luonnostaan empaattisuuteen tai ystävällisyyteen? Jo pikkulapsetkin osavat tuntea voimakasta empatiaa (esim. vauvojen empatiaitku). Empatian puute on persoonallisuushäiriö, ei uskonto tai elämäntapa.

Myös kristillinen kirkko pyrkii terveeseen itsekkyyteen; Jumala auttaa niitä jotka auttavan itseään.

[Feiz]

Itse olen tähän asti käsittänyt satanismin niin, että siinä lähinnä otetaan vastuu omista tekemisistään ja tavoitellaan itselleen hyvää.

[Melnais]

Jo pikkulapsetkin osavat tuntea voimakasta empatiaa (esim. vauvojen empatiaitku).

Tuo johtuu muistaakseni kyllä enemmän vauvan kyvyttömyydestä erottaa mitä osia ympäristöstä häneen itseensä kuuluu. Kun ei hahmota vielä kehonsa ja toimintansa rajoja, kuuluvan itkun voi loogisesti tulkita johtuvan siitä että itsellä on paha olla sillä erillisyyttä ei ole vielä opittu vaan koko kokemusmaailma liitetään itseen. Miten lie vauva sitten ajattelee mistä se huuto kuuluu, varmaan aiemmin tuntemattomasta lisäkaiuttimesta. Empatiaa ei voi tuntea ennenkuin pystyy asettumaan toisen asemaan, siihen vauva ei pysty sillä kärjistäen sille ei ole olemassa toisia.

Satanismiin en ole perehtynyt, mutta alkuperäisen postauksen mukaan se vaikuttaa lähinnä välinpitämättömältä. Kukaan ei kuitenkaan tyhjiössä elä, joten pitää olla kontakteissa muitakin välimuotoja kuin ohi katsominen tai tuhoaminen.

[EveryWoman]

EveryWomanille: juu, olen tietoinen, että amerikkalaisessa muotitaloustieteessä tämä käsitteellistettän kirjoitustesi tapaan juuri pitkän aikavälin itsekkyyteenä - uuskonservatiivista propagandaa jos jokin

En ole taloustieteen asiantuntija, joten en tiedä mihin viittaat. Omaa ajatteluani en kykene uuskonservatiiviseksi propagandaksi mieltämään parhalla tahdollanikaan. Pitäisiköhän sinun vähän aukikirjoittaa, jotta minulle valkenisi?

[urpiainen]

...

Niin, tarkoituksenani oli vain esittää, että en oikein kykene ymmärtämään monen tarvetta tulkita päivänselvästi altruistinen tai yhteisöllinen ajattelu ja toiminta siten, että sen voisi mieltää myös itsekkääksi ajatteluksi ja toiminnaksi. Tyypillisesti tämä tehdään juuri siten, että kun joku vaikkapa auttaa epäitsekkäästi muita, väitetään auttajan vain varmistelevan omaa hyvää mainettaan muiden silmissä ja/tai varmistavan, että tulevaisuudessa muut ovat valmiita auttamaan häntä - ja näin epäitsekäs apu voidaankin nähdä pitkällä tähtäimellä itsekkäänä toimintana. Miksei suostuta ajattelemaan, että jotkut (no, oikeastaan kaikki) vain ovat epäitsekkäitä ja auttavat muita ihan laskelmoimatta omaa pitkän tähtäimen etuaan?

Lievästi provokatiivinen viittaus amerikkalaisiin konservatiiveihin taas tarkoitti vain sitä, että heillä nyt näyttää olevan tarve legitimisoida uusliberaali sosiaalidarwinisminsa joka käänteessä. He haluavat osoittaa, että oman edun maksimoinnille perustuva amerikkalainen kilpailuyhteiskuntakin kykenee tukemaan muita auttavaa käyttäytymistä. Ja tämä taas vaatii altruismin ja yhteisöllisyyden poisselittämistä vaikkapa juuri pitkän aikavälin itsekkyyden avulla.

[HellBell]

Ihminen on itsekäs pohjinmiltaan.

Minua ei lakkaa hämmästyttämästä, että tällaista soopaa hoetaan ikäänkuin se olisi yleisesti hyväksytty totuus. Kyllä kai kenelle tahansa ihmisyhteisöjen toimintalogiikkaa edes hieman analyyttisesti miettineelle on päivänselvää, että epäitsekäs yhteisöllisyys (EveryWomanille: juu, olen tietoinen, että amerikkalaisessa muotitaloustieteessä tämä käsitteellistettän kirjoitustesi tapaan juuri pitkän aikavälin itsekkyyteenä - uuskonservatiivista propagandaa jos jokin) on normi, ja itsekkyys poikkeus johon yksilö sortuu vain poikkeustapauksissa, kuten kokiessaan joutuvansa yhteisön ulkopuolelle tai epäreilusti syrjimäksi.

Miksi erotat epäitsekkäät ja itsekkäät motiivit noin selkeästi toisistaan, ikään kuin ihmisistä koostuvat ihmisyhteisöt eivät kykenisi samanaikaisesti toimimaan myös molempien motiivien perustalta? Kumpien pohjalta enemmän toimitaan.. riippuu itse ihmisistä.
Toki on olemassa myös puhdasta epäitsekkyyttä ja puhdasta itsekkyyttä, mutta niin on olemassa myös näistä sekoitettuja.
Pointti: moninaisuudessa.

[urpiainen]

Miksi erotat epäitsekkäät ja itsekkäät motiivit noin selkeästi toisistaan, ikään kuin ihmisistä koostuvat ihmisyhteisöt eivät kykenisi samanaikaisesti toimimaan myös molempien motiivien perustalta? Kumpien pohjalta enemmän toimitaan.. riippuu itse ihmisistä.
(...) Pointti: moninaisuudessa.

Mutta minähän olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä! Tarkoituksenani oli kummeksua ajattelutapoja, jotka dogmaattisesti vaativat, että pohjimmiltaan kaiken motivaation on oltava itsekästä. Tätä vastaan esitin, että usein toimintamme pohjaa (myös) epäitsekkäisiin motiiveihin. Taivastelin tahoja, jotka haluavat kieltää tämän motiivien moninaisuuden ja jostain syystä inttävät vain itsekkyyden olevan kaiken takana.

Tosin uskoakseni se, kumpien motiivien pohjalta toimitaan ei sekään johdu vain ihmisistä, vaan myös (sosiaalisesta ja fyysisestä) ympäristöstä. Ehkä nykymaailmassa tarvittaisiinkin lähinnä sosiaalisen ympäristön muokkaamista siihen suuntaan, että ihmisten toimintaa motivoisi useammin epäitsekkäät motiivit. Tällainen kehitys ei ole mahdollista, jos mainitsemaasi moninaisuutta ei tunnusteta, vaan kaiken sanotaan perustuvan itsekkyydelle. Tätä ajoin takaa.

[HellBell]

..
(...) Pointti: moninaisuudessa.

Mutta minähän olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä! Tarkoituksenani oli kummeksua ajattelutapoja, jotka dogmaattisesti vaativat, että pohjimmiltaan kaiken motivaation on oltava itsekästä. Tätä vastaan esitin, että usein toimintamme pohjaa (myös) epäitsekkäisiin motiiveihin. Taivastelin tahoja, jotka haluavat kieltää tämän motiivien moninaisuuden ja jostain syystä inttävät vain itsekkyyden olevan kaiken takana.

Tosin uskoakseni se, kumpien motiivien pohjalta toimitaan ei sekään johdu vain ihmisistä, vaan myös (sosiaalisesta ja fyysisestä) ympäristöstä. Ehkä nykymaailmassa tarvittaisiinkin lähinnä sosiaalisen ympäristön muokkaamista siihen suuntaan, että ihmisten toimintaa motivoisi useammin epäitsekkäät motiivit. Tällainen kehitys ei ole mahdollista, jos mainitsemaasi moninaisuutta ei tunnusteta, vaan kaiken sanotaan perustuvan itsekkyydelle. Tätä ajoin takaa.

Jo valkenee, hyvä kun selvensit.
Olen kanssasi todellakin samaa mieltä ja yhä ihmettelen myöskin, että mistä se sellainen kansakunnan mieliin iskostunut fraasi "ihminen on itsekäs.." oikein on lähtöisin.
Tästä tulee mieleen juuri se miten tuollaisesta ohjenuorasta voi itseensä ammentaa (ja antaa toimiensa siten noudattaa sen linjoja; itsekkyydelle on tullut 'hyväksyttävyys') ja niin sitten johtopäätösten teko yleisesti lausuttujen juttujen pohjalta yksityisimmistä jutuista voi tehdä yksityisemmästä yleisemmän.
Kuten sanoitkin, moninaisuuden tunnustamiselle on tarvetta.

[AarneAnkka]

ja yhä ihmettelen myöskin, että mistä se sellainen kansakunnan mieliin iskostunut fraasi "ihminen on itsekäs.." oikein on lähtöisin.

Jos ei muuta, niin monille se on oivallinen tekosyy olla itsekäs.

[SnapaHead]

Ehkä nykymaailmassa tarvittaisiinkin lähinnä sosiaalisen ympäristön muokkaamista siihen suuntaan, että ihmisten toimintaa motivoisi useammin epäitsekkäät motiivit.

Syystä että? Tarvittaisiin hieman esimerkkejä. Mitä toimintaa tällä hetkellä näet vaikka tässä meidän supisuomalaisessa sosiaalisessa ympäristössä, joka pohjautuu itsekkäisiin motiiveihin ja jonka motiivien muutos epäitsekkyyteen muuttaisi toimintaa parempaan?

Ajan takaa tätä: kun kerta on ihmetelty että mistä tulee lausahdukset ihmisen itsekkyydestä niin sävy on aina sellainen, että aivan kuin itsekkyys olisi sen sileän tien huonompi kuin epäitsekkyys? Miksi siis itsekkyys on pahe eikä epäitsekkyys.

En alkuunkaan ymmärrä mitä suurilla määrillä epäitsekkyyttä saavutetaan.

EDIT: Haiskahtaa meinaan niin paljon tasapäistäminen taas, että luulin jonkun pieraisseen lusikallisen.