Miksi mitään on olemassa?

[NuoriD]

Tämä on mielestäni kaikkein oleellisin kysymys. Tarkoitan kysymyksellä, miksi mitään on olemassa. Olisi paljon helpompi ymmärtää, että mitään ei olisi olemassa. Ei edes maailmankaikkeutta. Tämä olisi helposti ymmärrettävä olotila, joka ei vaatisi mitään selitystä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska ilmiselvästi jotakin on olemassa.

Minua häiritsee, että erittäin todennäköisesti ihminen ei tule koskaan löytämään vastausta tähän kysymykseen.

Yleisesti ottaen haluan tietää, miten asiat toimivat. Aina en pysty selitystä ymmärtämään. En esimerkiksi ymmärrä suhteellisuusteorian matematiikkaa (toki uskoakseni halutessani pystyisin opiskelemaan matematiikkaa niin paljon, että ymmärtäisin). Minulle kuitenkin riittää, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ymmärtävät suhteellisuusteorian matematiikan.

Olemassaolon peruskysymys vaikuttaa kuitenkin sellaiselta kysymykseltä, että ihminen ei tule sitä koskaan ymmärtämään ja kaikki tarjotut selitykset vaikuttavat ontoilta.

[Asie Payton]

Lisääntyminen. Siksi olemme olemassa. Kaikki eliöt, oliot ja alienit lisääntyvät. Kaikki muu on turhaa, paitsi Matti Nykänen ja purjehtiminen.

[NuoriD]

Hmm. Toki asiaan voi ottaa tuon näkökulman, mutta se ei varsinaisesti vastaa kysymykseen.

Eli ongelma on, miksi maailmankaikkeus vaivautuu olemaan olemassa.

Koko maailmankaikkeuden olemassaolon selityksenä tuo lisääntyminen ei siis toimi.

Lisäselvityksenä: en siis hae elämän tarkoitusta. Elämän tarkoitus on mielestäni selvä: sitä ei ole.

[Vesper]

Ihmeellinen kysymys. Miksi maailmankaikkeus ei vaivautuisi olemaan olemassa?

[NuoriD]

Ihmeellinen kysymys. Miksi maailmankaikkeus ei vaivautuisi olemaan olemassa?

No ilmiselvästihän se vaivautuu olemaan olemassa, mutta kysynkin, minkä takia. Täytyyhän siihen olla jokin syy. Mistä se tuli ja minkä takia?

Alkuräjähdys ei ole mikään selitys, koska seuraava kysymys on, "miksi alkuräjähdys tapahtui".

[Vesper]

No ilmiselvästihän se vaivautuu olemaan olemassa, mutta kysynkin, minkä takia.

Ja minä kysyin miksi ei vaivautuisi olla olemassa?

[elco]

Paljon välii?

Vastaus löytyy ainostaan kahjolta filosofilta, kahjolta uskovaiselta tai jonkun muun sortin kahjolta.

[NuoriD]

No ilmiselvästihän se vaivautuu olemaan olemassa, mutta kysynkin, minkä takia.

Ja minä kysyin miksi ei vaivautuisi olla olemassa?

En oikein ymmärrä kantaasi.

Nykykäsityksen mukaan maailmankaikkeus syntyi alkuräjähdyksessä n 13,7 miljardia vuotta sitten, mutta kenelläkään ei ole mitään ehdotusta, minkä takia.

Eli tokihan siihen alkuräjähdykseen 13,7 miljardia vuotta sitten oli jokin syy, eikö niin? Ja miksi juuri 13,7 miljardia vuotta sitten.

[NuoriD]

Vastaus löytyy ainostaan kahjolta filosofilta, kahjolta uskovaiselta tai jonkun muun sortin kahjolta.

Aivan. Mutta se, että selitystä ei löydy, ei tarkoita, etteikö se olisi kuitenkin olemassa.

Mutta kuten sanoin, en usko, että ihminen tulee koskaan saamaan syytä selville.

[Pulkannaru]

Eli tokihan siihen alkuräjähdykseen 13,7 miljardia vuotta sitten oli jokin syy, eikö niin?

Räjähdysherkät materiaalit sattui reagoimaan keskenään. Ja sitten siitä vaan tuli tämmönen jutska.
?

[nowaysis]

^Puhdasta sattumaa minunkin mielestäni. Kaunista juuri sellaisenaan

[SikaMika]

Asian vatvominen on tosiaankin sikäli turhaa, ettei oikeita eikä vääriä vastauksia ole olemassa. Vähän sama kuin kysyisi onko Jumala olemassa, jolloin päätyy taistelemaan, kuten Elco mainitsikin, tuulimyllyjä ja -tunneleita vastaan.

Kysymys on kylläkin mielenkiintoinen ja tieteellisiä ponnisteluja oikean vastauksen löytämiseksi ei kannata lopettaa vain siksi, että sitä tullaan tuskin koskaan löytämään. Olen kiinnostunut maailmankaikkeuden synnystä ja suhteellisuusteorian todistamista ja ennustamista ilmiöistä, mutta en niinkään sen matemaattisesta puolesta - mikä onkin ihan tervettä, sillä uskon matemaattisen kapasiteettini rajojen tulevan vastaan yrittäessäni päätellä kaavoista onko eri ulottuvuuksia olemassa 10 vai 11 (mm. tuosta on väitelty lähivuosina).

[SikaMika]

Eli tokihan siihen alkuräjähdykseen 13,7 miljardia vuotta sitten oli jokin syy, eikö niin?

Räjähdysherkät materiaalit sattui reagoimaan keskenään. Ja sitten siitä vaan tuli tämmönen jutska.
?

Mistä ne matskut tuli? Missä ne reagoi?

[NuoriD]

Asian vatvominen on tosiaankin sikäli turhaa, ettei oikeita eikä vääriä vastauksia ole olemassa. Vähän sama kuin kysyisi onko Jumala olemassa, jolloin päätyy taistelemaan, kuten Elco mainitsikin, tuulimyllyjä ja -tunneleita vastaan.

Kysymys on kylläkin mielenkiintoinen ja tieteellisiä ponnisteluja oikean vastauksen löytämiseksi ei kannata lopettaa vain siksi, että sitä tullaan tuskin koskaan löytämään. Olen kiinnostunut maailmankaikkeuden synnystä ja suhteellisuusteorian todistamista ja ennustamista ilmiöistä, mutta en niinkään sen matemaattisesta puolesta - mikä onkin ihan tervettä, sillä uskon matemaattisen kapasiteettini rajojen tulevan vastaan yrittäessäni päätellä kaavoista onko eri ulottuvuuksia olemassa 10 vai 11 (mm. tuosta on väitelty lähivuosina).

Muuten olen samaa mieltä, mutta oikea vastaus on kyllä olemassa, ja siten myös paljon vääriä vastauksia.

Se, että emme koskaan saa oikeaa vastausta tietää, ei poista sitä, että se kuitenkin on olemassa.

Sen verran täytyy saivarrella, että suhteellisuusteoriassa on kyllä vain kolme avaruusulottuvuutta ja aikaulottuvuus.

Nuo ylimääräiset ulottuvuudet liittyvät säie/M-teorioihin, joista en ymmärrä yhtään mitään.

[SikaMika]

Se, että emme koskaan saa oikeaa vastausta tietää, ei poista sitä, että se kuitenkin on olemassa.

Teoriassa voisi väittää, että jos oikeata vastausta ei koskaan saada tietää, ei ole väliä onko sellaista edes olemassa. Mutta toki kaikki on jollain lailla aikoinaan tapahtunut ja oikea vastauskin on olemassa.

Sen verran täytyy saivarrella

Älä saivartele.

Nuo ylimääräiset ulottuvuudet liittyvät säie/M-teorioihin, joista en ymmärrä yhtään mitään.

En mäkään niiden asiantuntijaksi uskaltaisi ilmoittautua. Pääperiaatehan niissä on kuitenkin se, että esim. hiukkaskiihdytyskokeissa osa hiukkasten materiaalista näyttäisi katoavan jonnekin ja on arveltu, että kadonneet osaset siirtyisivät meidän havaitsemattomissa oleviin rinnakkaistodellisuuksiin (kuten Nussivaan Maailmaan tai Varkauteen). Se miksi ulottuvuuksia sitten olisi 10 tai 11 tai vaikkapa ääretön määrä, menee enemmän tuolle "en ymmärrä yhtään mitään"-osastolle.

[Gat]

Se, että emme koskaan saa oikeaa vastausta tietää, ei poista sitä, että se kuitenkin on olemassa.

Paskaa.
Tuosta tulee mieleen nuorisoa turmelleen, "Sofian maailma"-kirjalla iljettävää länsimaista filosofiaa popularisoineen Jostein Gaarderin sanoma: "Filosofiassa on fantastista, että vaikka emme tiedäkään vastausta, vastaus on silti olemassa".

Ehei. Itse kysymys voi olla väärä ja pelkkä näennäisongelma. Tuotahan Wittgensteinkin yritti tolkuttaa ja sitten noita itse tekemiään sotkusolmuja rakastavat pitivät sitä homoa "vaikeatajuisena".

[NuoriD]

Huomaan, että olen muotoillut kysymyksen väärin. Tarkoitin kysyä "miten mitään on olemassa".

[bedlam]

Olisi paljon helpompi ymmärtää, että mitään ei olisi olemassa.

Olisi kyllä ihan helvetin vaikea ymmärtää, miksi mitään ei olisi olemassa, jos mitään ei olisi olemassa.

[Riemumieli]

42

[Frederik Krueger]

Huomaan, että olen muotoillut kysymyksen väärin. Tarkoitin kysyä "miten mitään on olemassa".

Mistä päättelit että mitään on olemassa? Ehkä koet täydellisen tyhjyyden tulkitsemalla tavallasi vain koska et ole itsekään olemassa, kuten eivät ole kuvitelmasikaan. Vapauttava tunne, eikö?

Vastaa sinä puolestasi minun kysymykseeni: miten tässä loppumattomassa lineaarisessa aikajatkumossa sijaitseva elämänpilkahduksemme sattuu olemaan juuri tässä hetkessä (jos elämme vain kerran, olisimme aivan yhtä hyvin voineet elää sen ainokaisen kertamme 10000 vuotta sitten tai vasta 20000 vuoden kuluttua; miksi koemme ainutkertaisen elämämme Juuri Nyt? Vai ovatko hindut ja buddhalaiset sittenkin oikeassa?). Tai miksi sä olet sä etkä vaikka Sikamika? Vai olisitteko edelleen samat henkilöt vaikka ette olisikaan samat henkilöt?

Veikkaan että noihinkin on vastattu jonkun yliopiston peruskurssilla, tenttikysymyksenä "määrittele itsesi".

[EveryWoman]

Miksi-siksi -tyyppinen kysymyksenasettelu on ihmisen keksintöä. Ei maailmankaikkeus ole olemassa tietystä syystä tai ilman syytä. Syy on ylipäänsä liian rajallinen ja mitään olennaista kertomaton tapa ajatella asiaa.

Sanoit itsekin, että elämän olemassaololle ei nähdäksesi ole syytä. Miksi maailmankaikkeuden olemassaololle sitten pitäisi olla? Ja miksi oletat maailmankaikkeuden olevan eri asia kuin vaikkapa sinä itse? Minusta sitä ei ole syytä olettaa.

[NuoriD]

Miksi-siksi -tyyppinen kysymyksenasettelu on ihmisen keksintöä. Ei maailmankaikkeus ole olemassa tietystä syystä tai ilman syytä. Syy on ylipäänsä liian rajallinen ja mitään olennaista kertomaton tapa ajatella asiaa.

Sanoit itsekin, että elämän olemassaololle ei nähdäksesi ole syytä. Miksi maailmankaikkeuden olemassaololle sitten pitäisi olla? Ja miksi oletat maailmankaikkeuden olevan eri asia kuin vaikkapa sinä itse? Minusta sitä ei ole syytä olettaa.

Myöhemmin tarkensin kysymyksen muotoon "miten mitään on olemassa". Tuota nimittäin yritin alunperin kysyä.

Eli en kysy tarkoitusta, vaan mekanismia; miten näin on käynyt, että jotain on olemassa.

[Niba]

Huomaan, että olen muotoillut kysymyksen väärin. Tarkoitin kysyä "miten mitään on olemassa".

Mistä päättelit että mitään on olemassa? Ehkä koet täydellisen tyhjyyden tulkitsemalla tavallasi vain koska et ole itsekään olemassa, kuten eivät ole kuvitelmasikaan. Vapauttava tunne, eikö?

Vastaa sinä puolestasi minun kysymykseeni: miten tässä loppumattomassa lineaarisessa aikajatkumossa sijaitseva elämänpilkahduksemme sattuu olemaan juuri tässä hetkessä (jos elämme vain kerran, olisimme aivan yhtä hyvin voineet elää sen ainokaisen kertamme 10000 vuotta sitten tai vasta 20000 vuoden kuluttua; miksi koemme ainutkertaisen elämämme Juuri Nyt? Vai ovatko hindut ja buddhalaiset sittenkin oikeassa?). Tai miksi sä olet sä etkä vaikka Sikamika? Vai olisitteko edelleen samat henkilöt vaikka ette olisikaan samat henkilöt?

Veikkaan että noihinkin on vastattu jonkun yliopiston peruskurssilla, tenttikysymyksenä "määrittele itsesi".

Kannattaa siis käydä yliopistossa! Joillekin riittää kierros Porthanian pyöröovissa!
Lineaarinen aikajatkumo on lähinnä länsimainen käsitys ajasta ja sen suunnasta, kulkunopeus taas riippuu kokijasta itsestään.


Joskus koen itseni totaalisen tyhjäksi pitkällisen vessasession jälkeen, mutta en kovin pitkään.

Sitten vähän
ohjeita Gatille?

[NuoriD]

Tämäon mielestäni hyvin kiinnostava kirja aiheesta.

[EveryWoman]

miten näin on käynyt, että jotain on olemassa.

Tuokin on todennäköisesti niin pahasti inhimillisen näkökulman vääristämä kysymyksenasettelu, ettei siihen laajemmin katsoen ole tarpeellista vastata. Kysymyksessäsi esitetään mm. temporaaliulottuvuus sellaisena kuin ihminen sen hahmottaa. Mutta jos kuvitellaan kaiken näkevä ja ymmärtävä olento (jota joku voisi vaikkapa Jumalaksi kutsua), hän todennäköisesti havaitsee ajan niin eri tavalla, että ei käyttäisi esim. sanontaa "on käynyt". Me kun sijaitsemme ajan "sisällä", niin emme oikein näe sen kokonaisuutta ulkoapäin tarkasteltuna.

Tässä kuvaillaan nykyisin oletettujen ulottuvuuksien (joihin aika lukeutuu) suhdetta toisiinsa kansantajuisesti. Esityksessä on semanttisia epäjohdonmukaisuuksia, mutta jos osaa jättää ne huomiotta, selitys on ihan inspiroiva ja valaiseva.