Oletko köyhä?

[nowaysis]

Olen aina ihaillut niitä ihmisiä jotka pystyvät viemään opinnot loppuun ilman opintolainaa. Se kun vaatii jonkun verran itsekuria, kovaa työtä ja viitseliäisyyttä.

Tai avuliaita vanhempia..

[annepa]

En. Vakaa toimeentulo, mulle voi antaa potkuja. Lisäksi talouden kuluja jakaa hellu joka tienaa vähän paremmin ko minä. Säästöjä on kivasti, osan voin nostaa vaikka heti, osaa en. Mulla on vuokrakämppä ja tästä asunnosta omistan 20%. Ostan toisen (ja lopulta kolmannen) vuokrakämpän ja lisää osuutta tästä asunnosta kun tilanne sen sallii.

Mun ei tarvi kattoa kaupassa hintoja mutta katon silti. Taloussuunnittelen, tällä hetkellä pitkän ajan suunnitelma menee tonne 55 ikävuoden nurkille - tai itseasiassa aikaan sen jälkeen, koska en aio 55:n jälkeen tehä töitä. Sen takia koko tili ei mene taivaan tuuliin vaan osa menee säästöön.

Suunnittelen talouttani, en ole koukussa mihinkään uhkapelaamiseen tai kalliisiin huumeisiin tms. En voi heti huomenna lähteä puolen vuoden maailmanympärimatkalle mutta jos suunnittelisin ja säästäisin jonkin aikaa, voisin. Joka tilistä menee vähäsen säästöön enihau.

En ikinä halua joutua tilanteeseen jossa mun tulot on hyvin pienet (=kädestä suuhun), säästössä ei ole mitään ja mulla on velkaa. Olen tehny ratkaisuja (vuokrakämppä, säästäminen, luottamusmiehenä toimiminen jne)) jotka estää tän mahollisuuden aika pitkälle. Tästä saankin aasinsillan armaaseen siskooni. Miten hemmetissä samoista vanhemmista samoilla kasvatuksilla tulokseksi tuli kaks näin erilaista tyyppiä? Toinen ei niele mitään paskaa ja elää suht leveästi ja toinen nielee aika paljon sontaa ja on... hmm... mielenkiintoisessa taloudellisessa tilanteessa.

Opiskeluaika toki oli tiukkaa mutta ei ylitsepääsemätöntä. Vanhemmat auttoi ruuan - ja saunan!- muodossa ja säästöjä oli kesätöistä jonkun verran. Lainaa otin asumismuodon muutoksen vuoksi. Kannatti, tykkäsin. Toki mulla on ollut hyvä tuuri mukana. Esim ekan asunnon ostaminen ilman omaa säästämistä ei onnistu ihan joka leipurin ja kirvesmiehen tytöltä. Olen hyvin, hyvin kiitollinen äidille ja isälle siitä rahallisesta tuesta (=asuntolainan takauksesta) mitä he on mulle antanu.

[Pulkannaru]

^
Pikkasen tohon tapaan, mut ei kuitenkaan.

Vakaa toimeentulo ja suht varma 'eläkevirka', josta tosin pitää yrittää eteenpäin samalla työnantajalla seuraavaan eläkevirkaan. Elämönkumppari puuttuu ja se ois kyllä hyvä tasaamassa arjen kuluja, mutta sitä toista en ala elättämään. Asun omakotitalossa ja ei enää mitään velkaa. Kaikki velat olen aina rypistänyt elämisen leveyden kustannuksella nopeasti pois.

Kaupassa katson kyllä mitä tuote maksaa, mutta yritän tasapainotella laadun ja hinnan kanssa. Vaatteet, elektroniikan yms ostan muilla kriteereillä, tosin en ole valmis maksamaan niistä järjettömyyksiä.

Koko ajan menee säästöön. Ei joka tilistä, mutta jonkun kerran vuodessa suurempina erinä. Seuraavaan autoon aloitin välirahan säästämisen viime jouluna ja nyt on liki puolet säästössä ja aikaa on mennyt alle 1/4-osa ajettelemastani, toki voi olla että joku yllättävä menoerä raapasee tosta osan. Ja auton vaihdossa saattaa tulla upgreidaus, ei vielä tiiä. Eläkevakuutukseen on mennyt jo 10 vuotta rahaa ja 60-kympin tienoilla pystyisi jäämään. Perintöasiat on pääpirtein tiedossa ja niitä vartenkin pitänee säästää, tosin voivathan nuo elellä vielä 30 vuotta..

[Manaaja]

Olen. Uusi GT Mustang vaikuttaa tyyriiltä.

[JoeB]

Nailla sailla toivoisin etta kohta 2 (asunto kylma) voisi pitaa paikkansa. Varmaankin kylmaan asuntoon tarvittaisiin jopa extra panostusta.

En kai kuitenkaan sitten ole koyha vaikka scandinappaimia en omistakkaan.

[munito]

Sinänsä mielenkiintoista, että nykyisin köyhyyden mittareita ovat taulutelkkarit, tietokoneet, etelänmatkat ynnä muut (tai siis niiden puutteet). Ennenhän vastaavat hyödykkeet laskettiin vasta keskituloisten vakiovarusteiksi ja köyhiä olivat vasta ne joilla ei ollut varaa ruokaan, vaatteisiin tai kattoon pään päällä. Jotensakin käsitys köyhyydestä on tässä yhteiskunnassa vääristynyt.
Itse olen virallisten mittapuiden mukaan köyhä, mutta en koe itse itseäni köyhäksi. Elämä on valintoja täynnä ja mua ei ole kiinnostanut urakeskeinen elämäntapa. Itse sanoisin että olisin köyhä vasta sitten kun oikeasti joudun laskemaan senttejä saadakseni rahat riittämään kauppalaskuun ja lämmityskuluihin.

[munito]

Sekin joskus häiritsee, kun on ihmisiä jotka valittavat siitä kuinka eivät tule toimeen palkallaan ja rahat eivät riitä mihinkään. Samaan aikaan on kuitenkin pakko olla suuri asunto ydinkeskustassa, vaatteita ostellaan joka vuoden ajalle uusina ja kodissa pitää olla uusinta tekniikkaa. Ja valitellaan että ollaan köyhiä. Eihän nyt oikeasti kyse ole köyhyydestä vaan siitä mihin sen palkan oikeasti käyttää, sen pitäisi olla itsestään selvää ettei joka paskaduunista voi saada saman verran kuin johtajat tienaavat. On toki totta että on aliarvostettuja ja alipalkattuja duuneja, pätkätyöt ovat lisääntyneet, keskustojen kämpät voivat olla kalliita ja monet ovat puun ja kuoren välissä jonkun toimeentulotuen kanssa kun ei voi töitä ottaa vastaan ettei tulot tipu, mutta hyvin monet myös valittavat turhasta. Jos ei rahat riitä niin pakkoko on asua ja elää niin kuin hyvätuloinen? Se on kumma kun jos yhteiskunta on näennäisesti hyvävarainen, niin kuvitellaan että joka ikisen yksilönkin pitäisi olla hyvävarainen riippumatta siitä mitä työtä tekee vai onko kortiston vakioasiakas. Jotenkin on unohdettu kokonaan käsitteet keskituloinen - kaikki jotka eivät ole rikkaita ovatkin köyhiä. Eihän se nyt ihan niinkään ole.