So Hard kirjoitti:SikaMika kirjoitti:Kävi kuin päin tahansa, itket lopulta, että prosessi vei sulta elämän.
Sialla on tässä pointti. Skenaarioita on kolme:
1) Oikeusjutussa käy hyvin, saat pitää rahasi viimeistä penniä myöten (todennäköistä) ja kaikki pelkääminen ja rahan päällä istuskelu on ollut turhaa, olet vanha ja väsynyt.
2) Oikeusjutussa käy huonosti ja menetät osan jostakin, josta et nauttinut lainkaan sillä aikaa kun sinulla oli se. (Epätodennäköistä, mutta mahdollista)
3) Oikeusjutussa käy joko hyvin tai huonosti, mutta sitä ennen ehdit reissata, nauttia elosta, naida pystytisuja minkä kerkeät ja tuntea olevasi elossa. (Rinnakkaisuniversumiskenaario.)
Alkoholin jatkuva vetäminen aiheuttaa masennusta. Muutaman tuusan investointi siihen, että menee jonnekin lämpimään vetämään pystytisumisuja voisi oikaista perspektiiviä. Tämä ei sisällä fiilistesi vähättelyä vaan ajatuksen siitä, että elämä ei ole ikuinen.
Sen verran päissäni, että lainaan tuon kokonaisena. Vielä minä tienaan enemmän kuin juon.
Ensinnäkään Sialla ei ole asiaa. Tulkitsenko ihan väärin, että mielestään esim. hän olisi hoidellut asian suit sait? Vitut, ei siitä pojusta siihen olisi.
Sinä jos kuka tiedät, miten ainutlaatuinen keisi tämä on. Henkimaailman asioita. Lakia tähän ei ole. Ilmeinen ennakkotapaus, magiaa kellä on isoin Mojo.
Ja ehkä olen "hieman" tehnyt asian eteen. Ei kukaan muukaan olisi selvinnut eno/äitee -tilanteestani muuten kuin ampumalla ne ja se serkkupoikakin. Ei paljon hyödyttäisi..
Mielenkiintoista muuten, että R. kertoi keskittyneensä juttuun koska häntä on suositeltu. Ja kehui osallistumistani. Entäs ne muut asiakkaat, joille ei suositella ja jotka luottavat "asiantuntijaan". Minä olen vittu tehnyt yli puolet sen työstä ite. Sun kontribuution mukaan saamiseksi piti mainita kahdesti. Sitten viime tunnilla lisäsi kertomaani asiaa, jota en ollut edes pyytänyt lisäämään. Ja käräjillä loppupuheenvuoronsa oli melkein minun tekstiäni, ihan pyytämättä. Mistä teille juristeille maksetaan? Tai jos hyvin käy, en maksa kuin sinulle mallasviskipullon.
"Nauttimisesta" että eihän minua ihan paljaaksi kynittäisi, ja vaatimattomat himoni tyydytän tän jälkeenkin, kävi miten kävi. Kummiskaan nyt ei huvita ja se on ihan minun asiani.
Etkä sinä tai minä sitä muuta, että tämä ON stressaavaa, ja stressaa jopa niitä mulkkuja vanhempiani.
Vagabondo kirjoitti:Gat kirjoitti:
Nimimerkkki Vagabondo vetäköön vitun päähänsä. Ei tiedä mistä puhuu. Jos todella optimismilla ja omilla hyvillä valinnoilla pystyisi kääntämään (kuten tilanteessani nyt) 60 vuoden takaiset tapahtumat kauan ennen syntymääni, voisi estää ettei ahnas pelle haastanut minua käräjille, voisi estää Hovioikeuden istunnon tai optimistitelepaattisesti vaikuttaa päätökseen muutenkin kuin asianajajaa ohjaamalla niin onpa Sarasvuotakin parempi guru.
Tässä ei voi edes investoidakaan "yritykseeni" kun en tiedä viedäänkö minulta pääoma pois vai ei. Totaalinen halvaannus jo vuosia tämän jutun takia. Käräjäoikeudessa voitin, nyt niillä on uusi metku. Asiaankuulumaton, mutta ukkotuomaritkin ovat ihmisiä. Samassa kusessa ovat nyt vanhempanikin, tukijoukkoina ja taas todistajiksi raahaten marraskuun lopussa. Heidän loppukänsä on nyt tätä piinaa.
Minulla vuosia, vuosia, vuosia odottamista, pelkoa, odottamista, jännitystä aamulla, illalla, päivällä ja yöllä. Ainoa keino olla huolehtimatta olisi kai vittu zeniläinen valaistuminen. Ja ei, ei Vagabondokaan näissä oloissa voisi vain kävellä pois tästä tai valita toisin. Ja tässä olen ollut jo 13 vuotta samassa suossa, ei hetken pikku valintoja.
LOL Jotenkin osasinkin odottaa täydellistä kieltoreaktiota. Elämässä tarjolla olevat vaihtoehdot ei aina ole sellaisia kuin niiden toivoisi olevan, mutta aina niitä on. Jos ei voi muuta valita, niin sen miten suhtautuu asioihin. Mutta eihän se koskaan ole niin teille valittajille. Maailma on olemassa, jotta se voisi potki teitä päähän ettekä te voi tehdä mitään. Vallankin väistäminen on ehdottomasti kielletty.
Ei raha tuo onnea, vaikka se nostaakin elintasoa ja helpottaa arjen pyörittämistä. Jos rahan kylkiäisenä tulee noin paljon tuskaa ja se meinaa tuhota koko elämän, niin kannattaisko pohtia onko siitä luopuminen loppupeleissä niin vakava asia?
Tämäkin kokonaan. Että näkyy oma tekstini.
Ensinnäkin kiitos, että arvostat ns "huumoriani". Mitä täällä kerron, on useimmiten totta, mutta mitä kerron ja miten on tietenkin enimmäkseen provoilua. Ei kuitenkaan tässä ketjussa.
Mitä vittuu sää ketku selvität? Kommentoin yllä sitä, että tulkitsin sinun tarkoittavan, että "oikeilla valinnoilla" tämän olisi voinut välttää. Demonstroin että ei todellakaan. Et sinäkään samassa tilanteessa olisi voinut.
Ja vittu, olen sanonut ja tiedän tehneeni vakavia mokia elämässäni. Kaikki ei todellakaan ole muiden syitä. Mutta osa on. Väittäisitkö keskitysleirin jutkulle, että hän ei saa valittaa, kyse on hänen omista huonoista valinnoistaan?
Mikä sun pointti on? Etten saisi stressata?
No se vaatisi zen-tasoisen vapauden, kaikesta toivosta luopumalla, mutta kaikki halu säilyttämällä. Tiedän mitä se on, parit satorit selvinpäin vetäisty. Silti se ei poista teknistä ongelmaa. Tai vajakki-vanhempieni tilannetta. Ja mikä silloin olisin, sitä ei kukaan teistä hyväksyisi, eikä kirjoitettaisi tarinaa kuin jostain Hamletista (mikä on valaistumistarina). Mutta toisalta mitäpä minä silloin sitä.
Jaa että olisin luovuttanut? Se on suosituksesi? Ei kannata? Olisitko sinä luopunut talosta, joka minulle on lapsesta asti luvattu, jossa olen tehnyt paljon, itsestäänselvästä kodistani, euromiljonääriydestä, kaiken pitkän taistelun unohtaen, tilanteessa, jossa saatan jopa voittaa? Ja jossa vastoinkäymiset tulevat tipoittain, hivuttamalla, ei kertarykäisyllä jossa päättää jatkaako.
Tilanne on mikä on, ja kukaan teistä ei olisi voinut tässä tilanteessa sitä estää tai pärjätä paremmin. Ehkä huolenne on, että juuri nyt en lystäile tarpeeksi? Vittuuko se teille kuuluu? No O.K. lupaan tilata kokoyön Girl Friend Experience -huoran. Tyydyttääkö teitä?
