Kotiväkivalta

[AngryBird]

Tilastoja: http://www.stat.fi/til/polrik/2005/polr ... e_001.html
Suunta on aika huolestuttava.

Naiset eivät aina ole ottavia osapuolia:
http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/20 ... geNumber=9


Olen elämän eri vaiheissa joutunut törmäämään tähän asiaan eri tavoilla.
Vuosia sitten olin itse se tiskirätin päättäväisyydellä varustettu raukka, joka otti tukevasti turpaan useamman kerran viikossa.
Siitä selvittyäni tein satunnaisesti vapaaehtoistöitä naisten ja lasten turvakodissa (joka ikävä kyllä lopetettiin kokonaan rahoituksen puuttuessa).
Nyt viime aikoina olen joutunut ajoittain selvittelemään tuttavien ja naapureiden tilanteita ja muutaman kerran soittamaan viranomaisapua paikalle.

Miten suhtaudut perheväkivaltaan sivullisena? Puututko vai oletko sitä tyyppiä, joka ei missään maailman tilanteessa halua sekaantua muiden asioihin?
Oletko itse kokenut?

Wikipediassa on hyvä koonti väkivallan eri muodoista peheen sisällä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kotiv%C3%A4kivalta

Aika moni meistä on uhri.

[Boner]

Vuosia sitten olin itse se tiskirätin päättäväisyydellä varustettu raukka, joka otti tukevasti turpaan useamman kerran viikossa.

Mikä ja mitkä asiat muuttivat tilanteen siten, että nostit nyrkit pystyyn? (jos nyt niistä voi puhua..)

[AngryBird]

Vuosia sitten olin itse se tiskirätin päättäväisyydellä varustettu raukka, joka otti tukevasti turpaan useamman kerran viikossa.

Mikä ja mitkä asiat muuttivat tilanteen siten, että nostit nyrkit pystyyn? (jos nyt niistä voi puhua..)

Mitta tuli täyteen. Samalla tuli jonkunlainen valaistuminen, että mikään ei muutu ellen MINÄ muuta asioita.

Aiheeton, sairaalloinen mustasukkaisuus on ihan silkkaa helvettiä. Siinä suhteessa väkivalta ei ollut pelkästään ruumiillista vaikka sitäkin toki oli siinä määrin, että voin aika helposti sanoa saaneeni pataan enemmän kuin Kitinän aktiivikirjoittajat yhteensä (Ninni mukaanluettuna).

Mulla on siitä ajanjaksosta ihan uskomattomia asioita kerrottavana mutta jotenkin ne ovat helvetin vaikeita saada kirjalliseen muotoon

[RP]

Pidin semmosta pientä parisuhdeväkivaltaan painottuvaa naisten ryhmää entisessä koulussa. Oli pieni sivuprojekti. Ei oikein ottanut tuulta alleen vaikka niinkin nuorissa oli uhreja, ihan liikaa. Ihan liikaa asennetta "mää ainakin lähtisin heti". Jos väkivalta alkaa usean vuoden seurustelun jälkeen (kuten voi) niin harva lähtee. Niin erilaisia tapauksia ja kohtaloita maailmaan mahtuu.

Itse tunnen tällä hetkellä kaksi väkivaltaisessa suhteessa elävää ikäistäni naista. Ovat olleet niissä teini-iästä saakka. Tuntuu että toisella on raja (luojan kiitos) tulossa vastaan. Ja sehän vaatii että se tulee, ei siinä toisten sanomiset paljon paina.

Itsehän uhmasin siinä täälläkin kovaa kauhistusta herättäneessä anoppiruokailussa. Fyysisesti uhmasin eli laitoin pataan. Ei se vaatinut kuin yli neljä vuotta. Tasaisesti pataan niin henkisesti kuin fyysisesti se aika.

Henkisesti uhmasin ensimmäistä kertaa noin kuukausi ennen tuota tapahtumaa. Riidan tiimellyksessä sitoi käsiraudoilla sänkyyn (jaloista ja käsistä) ja laittoi muovipussin päähän. Häipyi sen siliän tien. Toki ajattelin että nyt tuli kuolema, ja tottakai pelkäsin. Kun palasi usean tunnin kuluttua takaisin ja ns. vapautti niin kysyin rauhallisesti "etkö parempaan pysty" ja livahdin ovesta ulos.

Soitan aina viranomaiset paikalle jos kuulen mäiskettä tai muuta vastaavaa, mutta en mene itse väliin tai paikalle. Tähän on monta eri syytä. Tilanne voi helposti pahentua, voi alkaa teräaseet heilumaan, voi saada pahemmin pataansa yms.

Meillä tuli kerran naapuri oven taakse, ja se ei ollut hyvä juttu, ei.

Tottakai muutuin noiden vuosien myötä. Olen paljon tunteettomampi eikä niitä olemassa olevia tunteita ole kovin helppo osoittaa.

[Vesper]

Soitan aina viranomaiset paikalle jos kuulen mäiskettä tai muuta vastaavaa, mutta en mene itse väliin tai paikalle. Tähän on monta eri syytä. Tilanne voi helposti pahentua, voi alkaa teräaseet heilumaan, voi saada pahemmin pataansa yms.

Juuri näin. Tosin, kuten olen palstallakin jo kertonut, kerran olen väliin mennyt. Ja eihän siitä nättiä jälkeä syntynyt.

[swirl]

Mun isäni oli väkivaltainen. Välillä myös meitä lapsia kohtaan. Lakkasin pelkäämästä vasta kun hän kuoli yli 11 vuotta sitten. Painajaisia näen edelleen.

Joskus viitisen vuotta sitten ajattelin olevani niin sinut menneisyyden haamujen kanssa, että lähdin koulutettavaksi vapaaehtoiseksi Naisten Linjalle, mutta jo koulutuksen aikana kävi ilmi, että se oli liian rankkaa mulle. Vanhat haavat aukesivat. Ehkä vielä joskus...

Itse en ole parisuhteessa turpaani ottanut, mutta yhden poikaystävän jätin, koska oli vaan sellainen fiilis, että se olisi todennäköisesti lyönyt jossain vaiheessa. Nykyinen puolisoni on onneksi rauhallinen ja vakaa persoonallisuus ja täysin väkivallaton - paitsi kehässä, mutta se on eri juttu. En ikinä voisi jakaa elämääni ihmisen kanssa, joka olisi taipuvainen lähtemään mukaan nakkikiskatappeluihin tai muuten vain antaisi nyrkin puhua puolestaan missään tilanteessa.

Olen muutaman kerran ollut sairaalan ensiavussa hoidettavana naamatauluuni kohdistuneiden vammojen vuoksi (kerran sain nyrkkiä ihan vieraalta ihmiseltä, pari kertaa olen ihan omatoimisesti toilaillut) ja joka kerta mulle on väkisin tyrkytetty turvakotien ja muiden vastaavien yhteystietoja. Ovat melkeinpä pakottaneet ottamaan esitteet mukaan, vaikka olen selittänyt, että en saa kotona pataani. Ihan hyvä juttu, että pitävät huolta.

Olen myös soittanut poliisin moneen kertaan muiden ihmisten perheriitojen vuoksi. Kerran, kun olin noin 16-vuotias ja yläkerran rouva kirkui parvekkeella vaikka kuinka pitkään, että "se kuristaa, se tappaa", niin miespuolinen poliisi kertoi mulle puhelimessa, että jotkut naiset haluavat välillä saada nyrkkiä. Eivät suostuneet tulemaan paikalle ollenkaan.

[Elppis]

Parisuhdeväkivaltaa en ole kokenut kuin kerran ja kihlaus purkautui samalla hetkellä, jo illalla asuin muualla. Totaalisen nollatoleranssi asiaa kohtaan, johtaa lapsuudesta (äitipuolet on ihania).
Itse en ole kättä nostanut, mitä nyt joskus teininä litsarin heittänyt angstiriidan lopuksi klo 3 aamuyöllä.

Henkistä väkivaltaa taas sen sijaan on koettu ihan tarpeeksi; minäkuvan korjaus on kestänyt kohta 6 vuotta ja alkaa näyttää jo ihan ok:lta Vielä on paljon korjattavaa. Oma aviomies ei koskisi vaikka karjuisin 1 cm päässä naamasta ja haukkuisin; kokeiltu on, joskus silloin alkuaikoina. Perheväkivalta on muutenkin niin NOUNOU, ettei varmaan toista yhtä vahvaa mielipidettä muusta asiasta ole.

[Boner]

Ei voi kun ihmetellä millaisia kumppaneita olette onnistuneet löytämään.

[AngryBird]

Ei voi kun ihmetellä millaisia kumppaneita olette onnistuneet löytämään.

Sepä oliskin helppo karsia kun ne näyttäisivät nuo piirteensä heti aluksi eikä vasta vuoden-puolentoista jälkeen kun asutaan jo samassa kämpässä.
Pelko on tehokas ankkuri.

Nykyisellään mulla on täydellinen nollatoleranssi kaikkien ihmissuhdemokailujen kanssa. En ota yhtään paskaa vastaan toista kertaa.

Mun osalta noista tapahtumista on niin kauan (poistuin suhteesta 17 vuotta sitten), että niistä voi jo aika vapaasti puhua. Neljä vuotta sitä kaikkiaan kesti.
Siihen aikaan aiheesta ei voinut puhua, koska niin ei vaan tapahtunut hyvästä perheestä olevalle, työssäkäyvälle opiskelijalle.

[Boner]

Nykyisellään mulla on täydellinen nollatoleranssi kaikkien ihmissuhdemokailujen kanssa. En ota yhtään paskaa vastaan toista kertaa.

Yhtään en ihmettele.

Sivuten, itse olen noudattanut kaavaa, että "soita suutasi kerrankin tai kiukuttele kerrankin ensimmäisten yhteisten kapakkareissujen aikana, niin homma on finito het"

Eräskin spoolainen nainen jäi kun nalli kalliolle istumaan haavi auki ison ompun yökerhoon kun starttasin

Huom. Kyseessä ei ollut Ninni.

[Pulkannaru]

Parisuhdeväkivalta vielä kokematta omalta osaltani, toivottavsti jatkuu samalla linjalla.
Parisuhteen toiselta puolelta en myöskään kestä nalkutusta, huutamalla keskustelua tms.

[Ylermi Ylihankala]

Parisuhteen toiselta puolelta en myöskään kestä nalkutusta...

Nähdäkseni tuo nyt vaan kuuluu kuvioon eli kannattaa opetella kestämään nalkutusta. Itsesuojeluvaistoni on opettanut, että ei kannata juuri kuunnella, koska sama se on mitä teet, välillä nyt vaan tulee nalkutusta. Ei se ole vaarallista, sitä pitää vaan oppia sietämään. Naiset on luotuja nalkuttamaan. Epäilen itse asiassa, jos nainen ei nalkuta, hän on alistuva.

[RP]

Siihen aikaan aiheesta ei voinut puhua, koska niin ei vaan tapahtunut hyvästä perheestä olevalle, työssäkäyvälle opiskelijalle.

Hyvä että nyt puhut. Totuus on kuitenkin se että tätä kaikesta huolimatta kuvitellaan tapahtuvan "tietyissä piireissä" vaikka sitä tapahtuu kaikissa piireissä. Monikaan ei uskoisi että a) olen ottanut pataani b) pataanantaja olisi pataanantaja.

Salaamisesta voi tehdä taitolajin, aika helposti. Ne läheisimmät on yleensä ne sokeimmat koska "ei voida, eikä haluta uskoa". Itse jäin kiinni entiselle miespuoliselle luokkakaverille. Otti kädestä kiinni ja vei vessaan ja sitten lähti. Ei kuulemma kestänyt nähdä sitä klonkkaamista, vammojen peittelyä yms. sellaista päivästä toiseen. Sä et fuulaa ketään, sanoi. Kertoi myös miten saisin ihan kenet tahansa muun, älä siedä paskaa. Se oli kiva kuulla, vaikka pieksäjä oli hyvin painottanut etten saisi. Ja vaikka tiesin puhuvan paskaa niin meneehän ne alitajuntaan. Helpotti silloin puhua ja kuulla totuuksia. Huom! Tämä mies oli vain hyvä koulukaverini, nothing else.

Muut miehet mitä on elämässäni ollut, perheenjäsenet mukaanlukien, kaikki rauhallisia ja väkivallattomia tapauksia.

[AngryBird]

Parisuhdeväkivalta

Tämä keskustelu helposti todellakin menee nimenomaan parisuhdeväkivalta-aiheeseen.
Itsekin kyllä syyllistyin siitä puhumiseen mutta otsikoidessa yritin laajentaa nimenomaan kotiväkivaltaan.

Muunlaista kotiväkivaltaa ei onneksi ole osakseni tullut. Ja tähän ei nyt todellakaan lasketa sitä, että mua viimeksi torstaina pamautettiin traktorilla jalkaan

(ja ei siis ollut Pulkannarulle osoitettu, lainasin vain sanan)

[Pulkannaru]

^
En ole kokenut muunkaanlaista väkivaltaa kotona tai vapaa-ajalla. Lie hento kroppani kun suojelee innokkailta halukkailta?

Edit. kotiväkivaltaan en ole mennyt väliin, koskapa ei ole ollut tarvetta moiseen. Kapakkaväkivaltaa olen estänyt jonkun kerran menemällä väliin tai kantamalla kaverini tilanteesta/kapakasta pois.

Naiset on luotuja nalkuttamaan. Epäilen itse asiassa, jos nainen ei nalkuta, hän on alistuva.

Kyl mun mielestä on muunkinlaisia. Toiset jopa hakemalla hakee aiheita nalkutukseen, esim roskien viennin pyytämiseen sijaan alkaa infernaalinen nalkutus kun sä et koskaan vie roskia (paitsi joka kerran kun olin kotosalla roskiksen täytyttyä).

[Lolita]

Nähdäkseni tuo nyt vaan kuuluu kuvioon eli kannattaa opetella kestämään nalkutusta. Itsesuojeluvaistoni on opettanut, että ei kannata juuri kuunnella, koska sama se on mitä teet, välillä nyt vaan tulee nalkutusta. Ei se ole vaarallista, sitä pitää vaan oppia sietämään. Naiset on luotuja nalkuttamaan. Epäilen itse asiassa, jos nainen ei nalkuta, hän on alistuva.

Noup. Vaatikaa naiseltanne parempaa, mutta nalkutus ei kuulu parisuhteeseen. Aikuiset ihmiset osaavat keskustella asioista, tai jos räjähtää niin sitten räjähtää ja riidellään, mutta nalkutusta, mäkätystä, kitisemistä tai valittamista ei tarvii sietää.

[Pulkannaru]

^
Peukku ylös Lolitan tekstille.

[AngryBird]

Salaamisesta voi tehdä taitolajin, aika helposti.

Kyllä. Huomattavan pitkään tuo pahoinpiteli niin, että jälkiä ei jäänyt esim. kasvoihin tai käsiin, ts. paikkoihin, joita ei voi vaatteilla peittää herättämättä huomiota. Sääriluissani on vieläkin herneen kokoisia muhkuroita muistona hallitunkin varrella hakkaamisesta.

"Piilolyöminen" loppui kuin seinään yhtenä talvi-iltana kun palasimme Vermosta iltaraveista. Raivon laukaisi ilmeisesti se, että minä olin jossain hevospelissä voittanut muutaman kymmentä markkaa ja hän ei.
Kehä 1:lle päästyämme tyyppi löi mua takapenkiltä viinipullolla päähän niin että pullo meni rikki. Vauhdissa se myös tuli penkkien välistä väkisin eteen, avasi mun puolen oven (en siis ollut kuski) ja työnsi mut liikkuvasta autosta tielle.
Tätä ennen se oli jossain päin Perkkaata heittänyt auton ikkunasta ulos mun villapuseron ja takin kun oli ensin repinyt ne niin rikki kuin käsillä nyt vain voi.

Tämä tapahtui ennen kännykkäaikaa.

[AngryBird]

Tiedätkö onko tuo tyyppi koskaan saanut mitään tuomiota väkivaltaisuudestaan? Tuskin tuo on sinuun sitä hakkaamistaan rajoittanut.

Luulen, että ei ole saanut. Ja tiedän, että en ollut ainoa. Silloin en tiennyt.

Merkillistä muuten, että nuo tapahtumat jotenkin huvittavat mua nykyään. Ne ovat olleet pitkään poissa aktiivisesta muististani mutta kun nyt aloin muistella, ne palautuvat ihan kristallinkirkkaina mieleen.

Tyypin suosiollisella myötävaikutuksella sairastuin myös aikoinaan anoreksiaan.
Sen mielestä olin ihan sairas läski (170 cm, 58kg). Se alkoi vahtia mun syömistä. Se mm. tuli mun työpaikalle taukoaikana ja vahti etten syönyt. En voinut syödä koulussakaan, koska se tuli myös sinne vahtimaan (esitti opiskelukavereille toki rrrrrrrrrakastunutta, ihana poikaystävää). Kotona en saanut syödä muuta kuin tomaatteja ja hapankorppuja, juoda kahvia ja vettä.
Paino tippui 44 kiloon ja olin edelleen törkee sotanorsu. Jännä sinänsä, että aloin itsekin nähdä itseni vastenmielisenä ihraläjänä.

Vasta noin 7 vuotta sitten pystyin ekan kerran syömään kuten normaalit ihmiset. Aineenvaihdunta ja sisuskalut ovat loppuelämäksi pilalla.

Kohta joku varmaan huutaa normi kitinätapaan huomiohuoraamista mutta ei, en mä siksi näitä kirjoita. Haluan vain jakaa esimerkkejä siitä kuinka kekseliäitä syitä ja tapoja voikaan pahoinpitelyihin olla.

[Boner]

Luulen, että ei ole saanut. Ja tiedän, että en ollut ainoa. Silloin en tiennyt.

Saiko sen lähipiiri ikinä tietää näistä hommista? Entä onko se mulkku vielä hengissä, vai joko olet tapattanut sen?

[AngryBird]

Luulen, että ei ole saanut. Ja tiedän, että en ollut ainoa. Silloin en tiennyt.

Saiko sen lähipiiri ikinä tietää näistä hommista? Entä onko se mulkku vielä hengissä, vai joko olet tapattanut sen?

Sen vanhemmat ja sisko ja siskon poikaystävä ainakin tiesivät mutta eivät tehneet mitään asian eteen.
Samoin sen lähimmät kaverit, joista yhden kanssa nillä oli jossain kohtaa mm. muijanhakkaamiskilpailu. Kuulemma.

On se varmaan hengissä, tietääkseni asuu Helsingissä ja on duuniss jossain baarissa Kalliossa.
Mä en ihan oikeasti tiedä mitä tekisin jos näkisin sen. Ihan sama kuin se, että en tiedä miten reagoisin jos joku muu [parisuhteen toinen osapuoli] joskus löisi mua. En uskalla ajatella.

[Boner]

Mä en ihan oikeasti tiedä mitä tekisin jos näkisin sen..

Virosta saa kuulemma pikkrahalla pesäpallojoukkueen mailoineen kyläilemään,

[AngryBird]

Mä en ihan oikeasti tiedä mitä tekisin jos näkisin sen..

Virosta saa kuulemma pikkrahalla pesäpallojoukkueen mailoineen kyläilemään,

Se tekisi minusta ihan yhtä alhaisen paskaläjän.

[Ylermi Ylihankala]

Noup. Vaatikaa naiseltanne parempaa, mutta nalkutus ei kuulu parisuhteeseen.

Hyvin moni asia ei kuulu parisuhteeseen, mutta niitä silti löytyy useimmista parisuhdeista. Itse näen parisuhteen yhtälönä, jossa on huonoja ja hyviä puolia. Eihän sitä itsekään aina jaksa olla isä aurinkoinen.
Kyllä minäkin voisin tässä lyödä tiskiin jos jonkinlaista vaatimuslistaa itse kullekin, mutta eipä se kovin rakentavaa ole.

[Boner]

Mä en ihan oikeasti tiedä mitä tekisin jos näkisin sen..

Virosta saa kuulemma pikkrahalla pesäpallojoukkueen mailoineen kyläilemään,

Se tekisi minusta ihan yhtä alhaisen paskaläjän.

Mitä väliä. Kosto on suloista.