James Potkukelkka kirjoitti:Valitsemalla tarkastelujakso oikein, voidaan päästä mihin tahansa johtopäätökseen.
En ihan ymmärrä. Kyllä minun, kieltämättä vähän hataran käsitykseni mukaan tilastoanalyytikot ovat aika yksimielisiä, että yleisen tason johtopäätös on hyvinkin selvä, eli se, minkä Odekin tuossa esittää: sotienjälkeisellä ajalla tuloerot olivat hyvin pieniä ja vain laskivat 90-luvun lamaan saakka. Laman myötä pääoma- ja tuloverotus eriytettiin, minkä lisäksi työaikaan ja palkkatuloihin sidottujen sosiaalietuuksien kehitys erkani valtion ja kuntien rahoittamien suorien etuuksien kehityksestä (minkä lisäksi näiden jälkimmäisten etuuksien saajien profiili siirtyi eläkeläisistä köyhiin lapsiperheisiin - tästä lisää esim. tuossa saaren pitkän opuksen sivuilla 283-284). Nämä aiheuttivat selkeän hyppäyksen eriarvoistumisessa 90-luvun lopulla. 2000-luvun puolella asiaa olisi korjannut erityisesti ensimmäisen vuosikymmen lopulla SATA-komitea, jonka työ sitten kuitenkin vesittyi kokonaan ay-liikkeen lähtiessä kelkasta. Tästähän juontaa juurensa esim. Oden huikea SDP- ja ay-liikevastaisuus. Viimeaikoina tuloerojen kasvu on lakannut ja vakiintunut nykyiselle tasolle - on vähän epäselvää, onko tähän syynä tasa-arvoisempi politiikka vai uusi lama. Kertoo tosiaan jotain suhteellisen köyhyyden mittarien heikkoudesta, että vastaus ei ole selvä.
Olen samaa mieltä, että elinaikaodotteen sidonnaisuus sosioekonomiseen luokkaan on slekeä indikaattori tietynlaisesta luokkautumiskehityksestä. En kuitenkaan ole aivan yhtä vakuuttunut sen roolista kuin sinä: voisi kai kuvitella, että toiset vain kuolevat nuorempina kuin toiset, mutta muuten tämä ero ei näy arjessa mitenkään. Jotta tämä ilmiö kertoisi yhteiskunnan luokkautumisesta sellaisessa mielessä, joka näkyy myös koettuna luokkautumisena, täytynee meidän olettaa ihan perustellusti, että kuolleisuus on seurausta kaikenlaisesta muusta luokkasidonnaisesta touhusta. Minä koetin ottaa kiinni suoraan näistä muista asioista, mutta se on tosiaan hankalaa.
Luokkautumisen ikävin muoto on periytyvä vähäosaisuus, koska se kyllä nakertaa niitä kaikkien ihannoimia mahdollisuuksien tasa-arvon lähtökohtia. Huolestuttavia ovat toimet, jotka eivät pyri vastustamaan tätä asiaa. Ihmettelen tätä Lepomäki-fanitusta siksikin, että ymmärtääkseni taannoin menit jopa minua pidemmälle sisäisen demarisi löytämisessä kääntyessäsi kannattamaan demarien oppivelvollisuusiän nostoa. Lepomäkihän taas tunnetusti ajaa eriyttävää koulua jo kuudennesta luokasta alkaen, jossa osa ohjattaisiin pois lukuaineita sisältävästä peruskoulusta johonkin kädentaito-opistoon. Lisäksi, kuten sanoin, noi urpoilut sikiöiden sosialisoimisesta ovat hommaurpoiluakin huonompaa argumentointia.
Mut joo, tämä taitaa varmaan päättyä kuten kaikki Kitinä-väännöt: kun mun vähän huolimattoman heittoni kimppuun hyökättiin näyttöä vaatien, seurasi aika monipolvinen ja lähtökohdat unohtava keskustelu. Mä tietysti tulkitsen, että nyt mun alkuperäiselle väitteelle on löydetty kaivattu tutkimuksellinen tuki (ja osin tarkennettu sisältö, jossa Gini-kerroin näyttelee pienempää roolia kuin koettu epätasa-arvoisuus, lapsiperheiden osuuden kasvu suhteellisesti köyhistä, terveyserot, koulutuksen periytyvyyden kääntyminen kasvuun, ja mitä näitä nyt olikaan) ja väite on todeksi osoitettu - mutta en suuremmin ihmettelisi, jos Daven ja Sivustahuutajan tulkinta olisi se, että mun väitteeni on ammuttu tuhannen päreiksi.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
