Mikäköhän minua nykyisin vaivaa, kun käyn järjestään kurnuttamassa epsin ihan asiallisista jutuista? No, menköön nyt taas:
eps kirjoitti:Luin joku vuosi sitten tapauksesta, missä poliisi pysäytti kaksi miestä ylinopeudesta. Sakotustilanteessa miehet väittivät, että eivät olleet nähneet nopeusrajoitusmerkkiä. Kun poliisi kävi tarkastamassa asian, hän totesi, että merkki ei ollut paikallaan.
Vaikka merkki ei ollut paikallaan, miehet saivat sakot. Perusteluna oli, että nopeusrajoitus pitää tietää ilman liikennemerkkiä. Ainakin minulle tämä särähti pahasti korvaan.
No muistaakseni tästä (tai samanlaisesta) jutusta oli joitain vuosia sitten tosiaan aika lailla puhetta. Tätä ensisilmäyksellä kummastuttavaa sakotuskäytäntöä perusteltiin muistaakseni sillä, että muussa tapauksessa köyhän miehen tommimäkiset, joita tunnetusti kaupunkien ulkopuolella mahtuu kolmetoista teiniviiksitusinaan, hankkisivat itselleen vauhtiluvan harrastamalla laajamittaista nopeusrajoitusmerkkien tuhoamista. Vain sakkojen antamisen merkistä riippumatta katsottiin estävän tällaisen touhun.
Itse asiaan sanoisin, että toisaalta yhteisössä elettäessä yhteisiä pelisääntöjä on pyrittävä noudattamaan silloinkin, kun itse muotoilisi lain vähän toisin. Toisaalta kuitenkin on vältettävä lakifetisismiä: enemmän tai vähemmän onnistuneita sopimuksia ne vain ovat eikä PetriFB:n sanaa. Oikeastaan saman yhteisöllisyyspointin perusteella voi ajatella, että jos katsoo yhteisössään olevan epäoikeudenmukaisia lakeja, on velvollisuus taistella niitä vastaan ja kenties jopa toimia niitä vastaan. Hankalaahan tämä on, eikä kenties tyydyttävää universaalia vastausta ole. Muistelkaapa Sokratesta, jonka mukaan hänen velvollisuutensa eettisenä henkilönä oli toimia moraalisesti oikein vaikka Ateenan lakeja vastaan, mutta toisaalta Ateenan kansalaisena hänen velvollisuutenaan oli ottaa lakien säätämä rangaistus vastaan mukisematta.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."