The game made me do it

[killkill]

GTA sai miehen ampumaan poliiseja?

Hevimusiikkia ja tietokonepelejä on syytetty jo vuosia erinäisistä väkivallanteoista.

- pidätkö näitä väitteitä uskottavina?
- mihin vetäisit rajan, mitä oma lapsesi saisi pelata / mitä musiikkia kuunnella?

[SnapaHead]

No onneksi ei ole niin ketään, joka pitäisi uskottavana. Ja niistä jotka pitää ei tarvitse välittää. Typerä lehdistö voisi vain jättää hölinät julkaisematta.
Enpä keksi mitään mitä en oman lapseni antaisi pelata.

[PerttiMakimaa]

- pidätkö näitä väitteitä uskottavina?
- mihin vetäisit rajan, mitä oma lapsesi saisi pelata / mitä musiikkia kuunnella?

Mietin seuraavaa:

Jos päättäisin ampua pari poliisia aikani kuluksi käytyäni ensin trendikkäästi ryöstämässä vaikkapa hotellin respan voisin kai syyttää Kivi Christensenin inspiroineen minua.

Voisivatkohan poliisien omaiset sitten haastaan Kiven oikeuteen?

[gullible]

- mihin vetäisit rajan, mitä oma lapsesi saisi pelata / mitä musiikkia kuunnella?

Seuraava sukupolvi ottaa eittämättä jälleen harppauksen, jonka perusteella edellinen pääsee päivittelemään tapojen turmelusta ja nykyajan nuorisoa. Isosiskoni ikäisillä varhaisteineillä päivän kulttuurituote oli Manaaja ja minulla Evil Dead. Seuraavilla teinipolvilla on varmaankin omansa.

Ala-asteikäisten anaaliseksileikkeihin ja ihmisruumiiden soseutuspätkiin kannattanee puuttua. Teineille ei taida mahtaa mitään, enkä usko olevan juuri tarvettakaan. Pistäähän se varmasti miettimään kasvatusstrategiaa, kun 13-vuotiaan ovessa seisoo pentagrammikuvioitu teksti "Satan Inside", sisältä kuuluu käsittämätöntä murinaa ja kakara ei suostu avaamaan oveaan, kun ei saa toista polttotatuointia naamaansa.

[AarneAnkka]

- pidätkö näitä väitteitä uskottavina?

Väitteen uskottavuushan riippuu vain siitä kuinka paljon siitä on itselle hyötyä.

Oman lehmän ollessa ojassa pidän tietty tätä juttua paljon uskottavampana, koska siitä on minulle hyötyä:
No strong link seen between violent video games and aggression

... ja sanon että se äijä yritti vain käyttää hyväkseen pelien tällä hetkellä läpi käymää mediahuuhaa-vaihetta, sitä samanlaista jonka sarjakuvat kävivät läpi joskus 50-60 -luvulla, jolloin kauhisteltiin miten ne turmelevat nuorison. Niin, ja rokki.

Tässäkin on aika viihdyttävä kannanotto aiheesta:
http://gr.bolt.com/articles/violence/violence.htm

Aika hauska analogia kyseisessä artikkelissa oli muun muassa tämä: Väkivaltaviihde vetoaa myös väkivaltaisiin ihmisiin. Pitää paikkansa. Mutta jos väitetään että väkivaltaviihde tekee ihmisistä väkivaltaisia, se on vähän samanlainen virhepäätelmä kuin jos toteaisi että oopperayleisön joukossa on äveriäitä ihmisiä, joten ooppera tekee ihmisistä äveriäitä. Ja klassinen oopperahan on muuten täynnä murhia, petoksia ja insestiä.

[Elppis]

Jos mä pelaan NHL:ää tai N4S:iä, niin kai mä osaan lämärit ja taklaukset kadullakin!?!?!(¤(/%)#

[SingleMalt]

- pidätkö näitä väitteitä uskottavina?

Pidän, osittain.

Vuonna 2003 tuli hakattua Day Of Defeatia aika lailla duunikavereiden kanssa verkossa, sekä muuten himassa livenä. Suosikkilajini oli tarkampuja.
Eräänä yönä heräsin, kun lumiaura koluutteli Puutorilla talven ensimmäisiä lumia. Vielä silmät ristissä ja unenpöpperössä vasen käteni lähti hamuilemaan sängyltä kiikarikivääriä. Muistan vielä ajatelleeni, et missä se pössykkä on, ammun tuon mulkvistin aurakuskin..

Toinen hauskuus sattui Thief-nimisen hiiviskelypelin kanssa. Pelissä yksi tarkoitus on hiippailla hämärissä ja varjoissa, jolloin rosvoa ei nähtäisi. Noh, töissä sitten kävi niin, että kun parin kollegan kanssa juttelimme käytävällä, aloin hakeutumaan varjoisimpaan kohtaa, pois valoista..

Hassua mutta totta. Pelit ovat erittäin addiktoivia ja ihan varmasti vaikuttavat enemmän, kuin elokuvat.

Ps. Xbox-hemmoille. Thief: Deadly Shadows on huippu peli. Toinen kerta menossa jo, nyt tosin originaali versiolla, missä ovat ne videon pätkätkin mukana..

[Hebuli]

Hevimusiikkia ja tietokonepelejä on syytetty jo vuosia erinäisistä väkivallanteoista.

- pidätkö näitä väitteitä uskottavina?
- mihin vetäisit rajan, mitä oma lapsesi saisi pelata / mitä musiikkia kuunnella?

Kuten joku toinen totesi, eiköhän syyllinen mies yrittänyt saada mediaseksikkäästä aiheesta itselleen lieventävää asianhaaraa (tai yritti vedota jopa syyntakeettomuuteen?), ja uhrin omaiset taas näkevät pelisarjan julkaisijassa hyvän rahastuskohteen, syyllinen kun ei sitä ole.

Tokaan kysymykseen sanoisin että en antaisi pienten lasten pelata ihan mitä vaan, kuten en antaisi heidän katsoa mitä tahansa elokuviakaan, vaikka suhteellisen avomielinen noissa asioissa olen. Olen joskus GTA3:sta pelannut, ja suhtautumiseni siihen on jotenkin kaksijakoinen: toisaalta kyseessä on uskomattoman hienosti tehty peli uskottavine virtuaalipelimaailmoineen, mutta toisaalta koen ehkä hieman huolestuttavana tai ainakin nykyaikaa kuvaavana että suositun pelin aiheena voi olla raa'ankin rikollisuran luonti ja glorifiointi (päähemmo tekee pelissä satojatuhansia dollarsseja suorittamalla suhteellisen helppoja rikolliskeikkoja, ml. tappokeikkoja).

Olisi helppo todeta liberaalisti että ihan ok ja kaikki menee, mutta entä jos pelin päähenkilö olisikin vaikka pedofiiliraiskaaja? Sinänsä GTA3 ei jää tuosta edes kovin paljon jälkeen, eikös siinä pysty ottamaan autoonsa huoran, ja aktin jälkeen tappamaan tämän ja ottamaan rahansa takaisin? Tosin peli ei pakota tähän vaan ainoastaan mahdollistaa sen monipuolisella pelimaailmallaan, joten ehkä tuollaisen valinnan tekeminen kertoo enemmän pelaajasta kuin itse pelistä? Tai sitten ei, koska "kyseessähän on vain peli"? Veikkaan että aika harva pelissä noin tehnyt haluaisi tehdä saman oikeassa elämässä.

[AarneAnkka]

Hassua mutta totta. Pelit ovat erittäin addiktoivia ja ihan varmasti vaikuttavat enemmän, kuin elokuvat.

Pitää paikkansa. Minäkin äänesti Paskanjauhanta -alueen Heikoin Lenkki -gallupissa Kim Il Jongia. Ja minkä takia? Koska olen tällä hetkellä koukussa Mercenaries -peliin, joka sijoittuu Pohjois-Korean sotatantereille.

[EveryWoman]

- pidätkö näitä väitteitä uskottavina?

Pidän, osittain.

Samaa mieltä.

On liian yksioikoista väittää, että väkivaltapelit aiheuttavat väkivaltaa. Toisaalta on naiivia väittää ettei väkivaltaisuuteen taipuvainen henkilö altistuisi niiden pelaamisen seurauksena tavallista helpommin toimimaan väkivaltaisesti.

Ihmisen sisäistämät, opitut käyttäytymismallit ohjaavat toimintaa meillä kaikilla, etenkin niissä tilanteissa joissa ei syystä tai toisesta tule käyttäneeksi omaa harkintaansa. Harkinnan käyttö yleensä vähenee mm. humalassa, väsyneenä, suuttuneena jne. Tällöin siis tulee helpommin toimittua alitajuntaan iskostuneiden mallien mukaan.

Mitä realistisemmiksi väkivaltapelit muuttuvat, sitä väistämättömämmin niiden pelaamisesta jää alitajuntaan samantyyppisiä malleja kuin jos henkilö olisi oikeassa elämässään toiminut pelihahmonsa tavoin. Lisäksi: mitä nopeatempoisempi peli, sitä paremmin ihminen pelatessaan tottuu impulsiivisen toiminnan kannattavuuteen.

Esimerkkiongelma väkivaltapelissä X: Paskat, kulman takaa tulee aivan helvetin monta poliisia!
Toimivin ratkaisu pelissä: silmitön räiskintä joka suuntaan - mitä tehokkaammin ja nopeammin, sitä todennäköisemmin ongelma ratkeaa ja päästään jatkamaan matkaa (=peliä).
Toimivin ratkaisu oikeassa elämässä: rauhallisena pysyminen, äärimmäinen itsekontrolli, itsensä varjeleminen impulsiiviselta käytökseltä (eli täysin päin vastoin kuin pelissä).

Jos ja kun ko. kaavaa toistetaan riittävän intensiivisesti ja monta kertaa peräkkäin, se lisää riskiä päätyä räiskimään tosielämässäkin, kunhan tilanteessa tietyt reunaehdot täyttyvät. Esimerkki asetelmasta, jossa melko varmasti tapahtuisi jotain kurjaa:
1. Väkivaltapeliaddikti joutuu poikkeuksellisen uhkaavaan tilanteeseen, tai vain kokee ei-uhkaavan tilanteen syystä tai toisesta uhkaavana.
2. Mainittu henkilö sattuu olemaan tukevassa humalassa.
3. Hänellä sattuu olemaan mukanaan ase (Jenkeissä suht. yleistä).
4. Tilanne alkaa täysin yllättäen.

Siinä vaiheessa kun pelaaminen siirtyy 4D-todellisuuteen ja pelihahmoa ohjataan omaa vartaloa liikuttamalla, eli peleistä saa myös kinesteettisiä (vartalon liikeratoihin liittyviä) malleja, alan olla aika huolissani - paitsi jos koko peliteollisuuden suunta ehtii sitä ennen muuttua (mitä epäilen).

Kyllä: kuulun niihin ihmisiin, jotka riittävän kauan tiettyä peliä pelattuaan alkavat siirtää optimointiprosesseja pelistä suoraan tosielämään. Esimerkiksi pelattuani Zeldaa koin suunnatonta mielihalua käydä huitomassa kaikkia mahdollisia ruohomättäitä kättä pidemmällä. Erään rankan projektin jälkeen, überväsyneenä, taisin jo horjua erään nurmikentän äärelläkin ja ihmetellä miksei minulla ole kädessä miekkaa jolla huitaista. Ja Zelda ei kuitenkaan ole mistään realistisimmasta päästä!

Tämän olen sanonut ennenkin, mutta sanotaan vielä: Jos maailma olisi täydellinen paikka - eli kukaan ei koskaan olisi kännissä/väsynyt/kärsimätön, kukaan ei koskaan yrittäisi loukata toista tai haastaa riitaa, kukaan ei koskaan katkeroituisi ja syyttäisi muita ongelmistaan jnejnejne., väkivaltapeleissä ei olisi kerta kaikkiaan mitään riskiä. Mutta kun ei se ole.

[EveryWoman]

Hassua mutta totta. Pelit ovat erittäin addiktoivia ja ihan varmasti vaikuttavat enemmän, kuin elokuvat.

Pitää paikkansa. Minäkin äänesti Paskanjauhanta -alueen Heikoin Lenkki -gallupissa Kim Il Jongia. Ja minkä takia? Koska olen tällä hetkellä koukussa Mercenaries -peliin, joka sijoittuu Pohjois-Korean sotatantereille.

Saivartelut sikseen. SingleMaltilla on pointti.

Ai niin, ja vastaus siihen esitettyyn kysymykseen: Rajoittaisin lapseni väkivaltapelaamista vähintäänkin silloin, jos hän olisi luonteeltaan kärsimätön ja taipuvainen toimimaan impulsiivisesti. Harmillista kyllä, tekemäni erittäin suppean ja epätarkan kenttätutkimuksen perusteella juuri ne yksilöt, joita kaikkein eniten kiinnostaa pelata nimenomaan väkivaltapelejä, ovat myös eniten taipuvaisia impulsiiviseen käyttäytymiseen. Enpä osaa nyt heti sanoa miten toimisin, jos lapseni olisi sekä superkiinnostunut ko. peleistä että myös poikkeuksellisen altis niiden vaikutuksille.

*hankalaa*

[swirl]

Eräänä yönä heräsin, kun lumiaura koluutteli Puutorilla talven ensimmäisiä lumia. Vielä silmät ristissä ja unenpöpperössä vasen käteni lähti hamuilemaan sängyltä kiikarikivääriä. Muistan vielä ajatelleeni, et missä se pössykkä on, ammun tuon mulkvistin aurakuskin..

Mulla on ollut samantyyppisiä kokemuksia San Andreasin kanssa. Ajattelen, mitä tapahtuisi, jos kiskoisin liikennevaloissa jonkun tyypin autosta ulos ja ajaisin pois tai muuta vastaavaa... Poliiseja en ole kuitenkaan onneksi vielä tuntenut halua ampua

[guyatone]

pelaaminen on vakava asia.
n00bletteja puskee joka raosta mutta ei auta kuin laittaa kylmästi nappi otsaan.

[Exsat]

[
- pidätkö näitä väitteitä uskottavina?
- mihin vetäisit rajan, mitä oma lapsesi saisi pelata / mitä musiikkia kuunnella?

Periaatteessa valmiiksi kaheli voi saada kimmokkeen veritekoon niin pelistä kuin musiikistakin, mutta mieleltään terveen ihmisen en usko mistään viihteestä niin pahasti provosoituvan.

Mahdollinen tuleva lapseni voi pelata niitä pelejä, joiden ikärajaluokitukseen hän yltää. Alle 15-vuotiaan kohdalla karsisin näistäkin vielä ne pelit, joissa ainoa tavoite on tappaa tai tehdä jotain muuta rikollista (esim. ne mielettömät hurjasteluautopelit joissa on tarkoitus pakoilla poliisia, ajaa ihmisten päälle jne).

Musiikki onkin hankalampi juttu, kun ikärajaluokitukset puuttuvat. Jotain White Power-kamaa olisi vaikeaa sulattaa. Kaikki päihdeihannointi ärsyttää myös suunnattomasti. Todennäköisesti lapsi joutuisi ainakin perustelemaan hyvin sellaiset musiikkivalinnat, joita äiti ei oikeen ymmärrä tai muutoin sulata.

[EveryWoman]

Musiikki onkin hankalampi juttu...

Ai niin, kysymys koski myös musiikkia. Hankalaa totta tosiaan.

Uskon pelkästään itseäni ja mielialojani tarkkailtuani, että aivopesulla on ihmisen sisäiseen todellisuuteen vaikutusta. Eli jos kuuntelee jatkuvasti musiikkia joka korostaa kaiken epätoivoisuutta ja pahuutta, kasvaa lopulta uskomaan kaiken olevan ennen muuta epätoivosta ja pahaa.. No - ei noin mustavalkoisesti mutta jokin vaikutus sillä on.

Jos sisäinen puheesi on myönteistä, onnistut pyrkimyksissäsi todennäköisemmin kuin jos se on kielteistä. Tämä on ymmärtääkseni muutamalla eri tutkimuksella ja selvitykselläkin osoitettu. Sisäiseen puheeseen taas luonnollisesti vaikuttaa ympäristö.

Ei kai sitä silti hennoisi lapseltaan tietynlaisen musiikin kuuntelemista kieltää. Ehkä vain seuraisi sellaista kuuntelevan lapsen sielunmaisemia tavallista tarkemmin.

[gullible]

Oletteko te koskaan olleet lapsia? Omassa lapsuudessani (13v) kuuntelin seksististen karvahirviöiden esittämää paukemusiikkia, katsoin ahdistavia kauhuleffoja, join kaljaa, vedin nuuskaa, poltin tupakkaa, katsoin pornoa ja pelasin videopelejä, joissa ammuttiin, räjäytettiin, sähköistettiin, potkittiin ynnä hakattiin vihollisia.

Ja olin uskoakseni kiltti lapsi korkeakouluputkessa ja ilman sen kummempaa kapinaa.

[SnapaHead]

Ja olin uskoakseni kiltti lapsi korkeakouluputkessa ja ilman sen kummempaa kapinaa.

Sä oletkin tyhmä. Etsä tajuu, et GTA ja Doom vaikuttaa ihmisen käytökseen enemmän kun vietit ja vaistot?

[SnapaHead]

Ja aiheeseen vielä. Jos jossakin todella on joku niin häiriintynyt, vajaamielinen psyko, että ottaa vaikutteita joistain neliskanttisista pinkeistä ukoista ja tämä on vielä vapaalla jalalla niin korjattavaa taas riittää jossain ihan muualla. Kaikin puolin asia, josta ei tarvitse käydä minkäänlaista keskustelua.
Sitäpaitsi jos jostakin muuttuu aggressiviseksi niin urheilupeleistä.

[Hebuli]

Oletteko te koskaan olleet lapsia? Omassa lapsuudessani (13v) kuuntelin seksististen karvahirviöiden esittämää paukemusiikkia, katsoin ahdistavia kauhuleffoja, join kaljaa, vedin nuuskaa, poltin tupakkaa, katsoin pornoa ja pelasin videopelejä, joissa ammuttiin, räjäytettiin, sähköistettiin, potkittiin ynnä hakattiin vihollisia.

Ääh, eiväthän 13-vuotiaat ole enää lapsia, muuta kuin lain edessä. Itse mietin pikkuihmisiä jotka ovat esim. puolet tai hieman enemmän tuosta iästä.

[Exsat]

Oletteko te koskaan olleet lapsia? Omassa lapsuudessani (13v) kuuntelin seksististen karvahirviöiden esittämää paukemusiikkia, katsoin ahdistavia kauhuleffoja, join kaljaa, vedin nuuskaa, poltin tupakkaa, katsoin pornoa ja pelasin videopelejä, joissa ammuttiin, räjäytettiin, sähköistettiin, potkittiin ynnä hakattiin vihollisia.

Ehkä tämä vain vahvistaa näkemystäni rajojen ja kontrollin tärkeydestä kasvuiässä..

[Exsat]

Ääh, eiväthän 13-vuotiaat ole enää lapsia, muuta kuin lain edessä. Itse mietin pikkuihmisiä jotka ovat esim. puolet tai hieman enemmän tuosta iästä.

Mä kyllä mietin 13-vuotiaitakin. Teinit tosin pukeutuvat ja meikkaavat kuten (nuoret) aikuiset, yrittävät tehdä aikuisten juttuja ja puhua seksistä, viinasta, huumeista ja väkivallasta, mutta mikään ei muuta sitä, että mieleltään he ovat vielä lapsia. Ja lapsi ei kykene käsittelemään sellaisia asioita mitä aikuinen pystyy.

[gullible]

Mitä realistisemmiksi väkivaltapelit muuttuvat, sitä väistämättömämmin niiden pelaamisesta jää alitajuntaan samantyyppisiä malleja kuin jos henkilö olisi oikeassa elämässään toiminut pelihahmonsa tavoin.

Toimiiko tämäntyyppinen vaikutusmalli myös niin, että homoseksuaalinen identiteetti muuttuu oikeita pelejä pelatessa heteroseksuaaliseksi tai päinvastoin? Homo voi "parantua", kun sille näytetään heteropornoa tmv tai tässä tapauksessa pannaan pelaamaan realistisia heteropussauspelejä?

1980-luvulla Suomessa muuten uskottiin, että aikuiset tarvitsevat suojelua pahoilta elokuvallisilta vaikutteilta tai heissä piilevä väkivaltaisuus, seksihurjastelu ja neuvostovastaisuus nousee pintaan.

[SingleMalt]

http://www.itviikko.fi/uutiset/uutinen. ... isID=69344

[Exsat]

1980-luvulla Suomessa muuten uskottiin, että aikuiset tarvitsevat suojelua pahoilta elokuvallisilta vaikutteilta tai heissä piilevä väkivaltaisuus, seksihurjastelu ja neuvostovastaisuus nousee pintaan.

Itse en niinkään pelkäää, että vääriä pelejä pelaavasta lapsesta tulisi kylmäverinen murhaaja. Sen sijaan haluaisin ehkäistä pelien vääristyneen arvomaailman välittyvän lapselle. Edes pelimaailmassa lasta ei tarvitse palkita silmittömästä väkivallasta, virkavallan vastustamisesta tai päihdemyönteisyydestä.

[pikkuego]

Esimerkkiongelma väkivaltapelissä X: Paskat, kulman takaa tulee aivan helvetin monta poliisia!
Toimivin ratkaisu pelissä: silmitön räiskintä joka suuntaan - mitä tehokkaammin ja nopeammin, sitä todennäköisemmin ongelma ratkeaa ja päästään jatkamaan matkaa (=peliä).
Toimivin ratkaisu oikeassa elämässä: rauhallisena pysyminen, äärimmäinen itsekontrolli, itsensä varjeleminen impulsiiviselta käytökseltä (eli täysin päin vastoin kuin pelissä).

Tuo nyt riippuu hieman siitä, miten tuohon tilanteeseen on jouduttu ja miksi sieltä kulman takaa tulee helvetillinen poliisipartio. Täytyy myöntää pelien jääneen hieman vähälle viime vuosina, mutta veikkaisin siltikin ympäristön jahdin kohdistuvan päähenkilöön, kuului saartorenkaaseen sitten hyviä tai pahoja pikseleitä.

Todellisuudessa voi hyvinkin olla fiksuinta pitää kädet hyvin näkyvillä ja välttää äkkinäisiä liikkeitä. Ainakin yhteiskunta pitää tätä toimintamallia hyvinkin hyväksyttävänä. Mutta koska käsikirjoituksessa seisoo, että syy raivokkaaseen ratsiaan on kyttäkolleegoiden kylmääminen, ottaisin tosielämässäkin a) jalat alle b) pikauusinnan rikoksesta.

Tämä siis JOS olisin kyttäkilleri.

Vaan tuleeko SIMSin pelaajista idylli-ihmisiä?