Viikot lihapalana
Viikot lihapalana
En tiedä olisiko tämä pitänyt kirjoittaa shrinkkiin, mutta olen järkyttynyt siitä miten tuntemattomat ja tutut naiset ovat viimeaikoina käyttäytyneet. En tiedä onko se auringonvalon vai minkä vaikutusta, mutta olen joutunut kokemaan itseni viime aikoina lihapalaksi normaalia enemmän. Siis mitä ihmettä on tapahtunut Helsingissä, kun normaalit nuoret miehet eivät saa kulkea rauhassa - vaan joutuvat eriaisten sanallisten ja fyysisten lähentelyjen kohteeksi.
Kyllä mä tiedän, että mä saan juoksulenkillä hikoilun näyttämään hauskalta ja kiinnostavalta. Kyllä mä tajuan että pingoittuneet lihakset ja fyysisestä rasituksesta huolimatta hymyilevät kasvot aikaansaavat kuvan viriilistä ja terveestä miehestä, mutta oikeuttaako sellainen huutelemaan perään tai käyttäytymään muuten hyvin suorasukaisesti toista treenaajaa kohtaan. Toki se on imartelevaa ja hetkittäin jopa hehkeää, mutta toisaalta liika päällekäyvyys tuntuu joskus loukkaavalta. Siis enhän mä ole mikään lihapala, jonka pöksyihin voi uida ihan miten törkeösti tahansa.
Suorin yritys oli kuin huonoa elokuvaa. Juoksin pitkää lenkkiä suhteellisen samaa tahtia yhden tytön edellä ja juoksin viimeiset kilometrit hillittömällä sprintillä että varmasti tulee tehtyä kunnon treeni. Olin sitten venyttelemässä jalkoja juoksun jälkeen siinä mikä lie se pikkuhuopalahden asuinalue siinä Tilkan lähellä onkaan, siinä rannan paikkeilla - kun se tyttö juoksee kanssa siihen ja alkaa kanssa venyttelemään. Jutellaan niitä näitä juoksemisesta ja kaikesta, kun yhtäkkiä tyttö alkaa kertomaan että kuinka sillä menee aina jalat pitkän lenkin jälkeen ihan lukkoon - mutta onneksi siihen auttaa kuuma sauna ja siideri, ja että se asuu ihan vieressä - jos mäkin haluaisin - tulla. Ja vasta sitten tyttö muuten muisti esitellä itsensä, "niin hei.. mä oon Paula. Mennäänkö?".
Toisaalta puolitututkin ovat käyttäytyneet tosi oudosti. Yhtä tuttua en ollut nähnyt varmaan yli puoleen vuoteen, siis hän ei tiennyt että olin leikannut hiukset ja viimeksi kun olin nähnyt hänet, hän vielä seurusteli etäisesti tutun skeittarin kanssa. Istuttiin kaverin kanssa kahvilla jutellen duunijuttuja, kun muutama tyttö kävelee ohi - ja vähän ajan kuluttua yksi niistä tytöistä tulee takaisinpäin, ja paljastuu että kyseessä on tämä puolituttu. Toki on tosi mukavaa nähdä ja vaihdetaan hyvin pintapuolisesti niitä näitä kuulumisia, ketä vanhoja tuttuja on nähnyt ja niin edelleen - kunnes kaveri lähtee käymään vessassa.
Tämä puolituttu tyttö istuu kaverin mentyä ihan viereen ja silittää nopeasti pari päivää sitten ajettua sänkeäni. "Hitsi tää sopii sulle niin paljon paremmin, tuntuu tooosi kivalle". Okei, ihan kiva imartelu - mutta se kun tyttö seuraavaksi painautui ihan kiinni, nuuhkaisi kaulalta mun tuoksua ja kuiskasi melkein korvan juuressa "sä tuoksuit paremmalle kuin mä muistin, soita mulle" - sai mut tuntemaan itseni pelkäksi objektiksi. Ennen kuin mä ehdin sanoa juuri mitään, kaveri onkin tulossa jo takaisin ja tyttö nousee pöydästä, vilkuttaen - ja lähtien takaisin oman kaverinsa luokse.
Epämiellyttävin tilanne taas liittyi työn ja huvin sekotumiseen, kun olimme liikkeellä eräässä näyttelyssä muutaman designer-kaverin kanssa ja juttelimme siellä potentiaalisten kontaktien kanssa erilaisista proggiksista. Tulin maininneeksi että muiden juttujen ohella minulla on intohimona ollut valokuvaus jo jonkun aikaa - ja toivomme että frendien kanssa pystyisimme omissa projekteissamme hyödyntämään yhteisiä intohimojamme joita ei vakiduuneissa pääse samalla tapaa käyttämään.
Ilta menee loistavasti ja teimme loistavia kontakteja, kun sitten yllättäen loppuillasta yksi mielenkiintoisen toimiston seniorisuunnittelija tulee juttelemaan lähemmin valokuvauksesta. Siinä sitten kesken kaiken muun keskustelun se töksäyttää, että "Onko sulla niitä sun kuvia sulla kotona? Mä voisin tulla katsomaan niitä. Sitä sun intohimoa". Mitä sellaisessa tilanteessa voi sanoa ja kieltäytyä kohteliaasti ilman että suolaa mahdollisuudet tehdä töitä heidän kanssaan?
Ja näitä on sattunut viime aikoina muitakin.
Uskaltaako tässä enää kohta edes työntää päätään ulos kotiovesta, kun heti joutuu kohdelluksi lihapalana. Hei oikeasti! Minussa on muutakin, ja eikö kukaan ole oikeasti kiinnostunut siitä että mitä mies itse saattaisi haluta ja tuntea.
Epäreilua. Varsinkin kun kaikki tällainen huomioiminen saa ajattelemaan vain enemmän sitä, että omaa tunteita taas ihan eri henkilöä kohtaan. Taidan mennä nukkumaan ja potemaan pois tätä maailman epäreiluutta.
Kyllä mä tiedän, että mä saan juoksulenkillä hikoilun näyttämään hauskalta ja kiinnostavalta. Kyllä mä tajuan että pingoittuneet lihakset ja fyysisestä rasituksesta huolimatta hymyilevät kasvot aikaansaavat kuvan viriilistä ja terveestä miehestä, mutta oikeuttaako sellainen huutelemaan perään tai käyttäytymään muuten hyvin suorasukaisesti toista treenaajaa kohtaan. Toki se on imartelevaa ja hetkittäin jopa hehkeää, mutta toisaalta liika päällekäyvyys tuntuu joskus loukkaavalta. Siis enhän mä ole mikään lihapala, jonka pöksyihin voi uida ihan miten törkeösti tahansa.
Suorin yritys oli kuin huonoa elokuvaa. Juoksin pitkää lenkkiä suhteellisen samaa tahtia yhden tytön edellä ja juoksin viimeiset kilometrit hillittömällä sprintillä että varmasti tulee tehtyä kunnon treeni. Olin sitten venyttelemässä jalkoja juoksun jälkeen siinä mikä lie se pikkuhuopalahden asuinalue siinä Tilkan lähellä onkaan, siinä rannan paikkeilla - kun se tyttö juoksee kanssa siihen ja alkaa kanssa venyttelemään. Jutellaan niitä näitä juoksemisesta ja kaikesta, kun yhtäkkiä tyttö alkaa kertomaan että kuinka sillä menee aina jalat pitkän lenkin jälkeen ihan lukkoon - mutta onneksi siihen auttaa kuuma sauna ja siideri, ja että se asuu ihan vieressä - jos mäkin haluaisin - tulla. Ja vasta sitten tyttö muuten muisti esitellä itsensä, "niin hei.. mä oon Paula. Mennäänkö?".
Toisaalta puolitututkin ovat käyttäytyneet tosi oudosti. Yhtä tuttua en ollut nähnyt varmaan yli puoleen vuoteen, siis hän ei tiennyt että olin leikannut hiukset ja viimeksi kun olin nähnyt hänet, hän vielä seurusteli etäisesti tutun skeittarin kanssa. Istuttiin kaverin kanssa kahvilla jutellen duunijuttuja, kun muutama tyttö kävelee ohi - ja vähän ajan kuluttua yksi niistä tytöistä tulee takaisinpäin, ja paljastuu että kyseessä on tämä puolituttu. Toki on tosi mukavaa nähdä ja vaihdetaan hyvin pintapuolisesti niitä näitä kuulumisia, ketä vanhoja tuttuja on nähnyt ja niin edelleen - kunnes kaveri lähtee käymään vessassa.
Tämä puolituttu tyttö istuu kaverin mentyä ihan viereen ja silittää nopeasti pari päivää sitten ajettua sänkeäni. "Hitsi tää sopii sulle niin paljon paremmin, tuntuu tooosi kivalle". Okei, ihan kiva imartelu - mutta se kun tyttö seuraavaksi painautui ihan kiinni, nuuhkaisi kaulalta mun tuoksua ja kuiskasi melkein korvan juuressa "sä tuoksuit paremmalle kuin mä muistin, soita mulle" - sai mut tuntemaan itseni pelkäksi objektiksi. Ennen kuin mä ehdin sanoa juuri mitään, kaveri onkin tulossa jo takaisin ja tyttö nousee pöydästä, vilkuttaen - ja lähtien takaisin oman kaverinsa luokse.
Epämiellyttävin tilanne taas liittyi työn ja huvin sekotumiseen, kun olimme liikkeellä eräässä näyttelyssä muutaman designer-kaverin kanssa ja juttelimme siellä potentiaalisten kontaktien kanssa erilaisista proggiksista. Tulin maininneeksi että muiden juttujen ohella minulla on intohimona ollut valokuvaus jo jonkun aikaa - ja toivomme että frendien kanssa pystyisimme omissa projekteissamme hyödyntämään yhteisiä intohimojamme joita ei vakiduuneissa pääse samalla tapaa käyttämään.
Ilta menee loistavasti ja teimme loistavia kontakteja, kun sitten yllättäen loppuillasta yksi mielenkiintoisen toimiston seniorisuunnittelija tulee juttelemaan lähemmin valokuvauksesta. Siinä sitten kesken kaiken muun keskustelun se töksäyttää, että "Onko sulla niitä sun kuvia sulla kotona? Mä voisin tulla katsomaan niitä. Sitä sun intohimoa". Mitä sellaisessa tilanteessa voi sanoa ja kieltäytyä kohteliaasti ilman että suolaa mahdollisuudet tehdä töitä heidän kanssaan?
Ja näitä on sattunut viime aikoina muitakin.
Uskaltaako tässä enää kohta edes työntää päätään ulos kotiovesta, kun heti joutuu kohdelluksi lihapalana. Hei oikeasti! Minussa on muutakin, ja eikö kukaan ole oikeasti kiinnostunut siitä että mitä mies itse saattaisi haluta ja tuntea.
Epäreilua. Varsinkin kun kaikki tällainen huomioiminen saa ajattelemaan vain enemmän sitä, että omaa tunteita taas ihan eri henkilöä kohtaan. Taidan mennä nukkumaan ja potemaan pois tätä maailman epäreiluutta.
Re: Viikot lihapalana
Tästä sais ihan kelvollisen pornoelokuvan: Huima does Helsinkihuima kirjoitti: - olen joutunut kokemaan itseni viime aikoina lihapalaksi normaalia enemmän.
- nuoret miehet eivät saa kulkea rauhassa - vaan joutuvat eriaisten sanallisten ja fyysisten lähentelyjen kohteeksi.
- pingoittuneet lihakset
- fyysisestä rasituksesta huolimatta hymyilevät kasvot
-kuvan viriilistä ja terveestä miehestä
- Siis enhän mä ole mikään lihapala
- kuin huonoa elokuvaa
- "niin hei.. mä oon Paula. Mennäänkö?".
- kunnes kaveri lähtee käymään vessassa.
- sai mut tuntemaan itseni pelkäksi objektiksi.
"Onko sulla niitä sun kuvia sulla kotona? Mä voisin tulla katsomaan niitä. Sitä sun intohimoa".
- Ja näitä on sattunut viime aikoina muitakin.
- Uskaltaako tässä enää kohta edes työntää päätään ulos kotiovesta, kun heti joutuu kohdelluksi lihapalana.
Re: Viikot lihapalana
Hei mä olen rehti, kunnollinen ja kirkasotsainen nuori mies, jota kiinnostaa intohimoinen TosiRakkaus ja merkitykselliset ihmissuhteet - ei satunnainen duunailu. Jos pornoleffa pitäisi tehdä, yhden kaverin elämä - tai no, kahdenkin - olisi sellaisenaan varsin hyvää materiaalia.Turbohaltija kirjoitti:Tästä sais ihan kelvollisen pornoelokuvan: Huima does Helsinki
Tää on niin tätä.
Re: Viikot lihapalana
Voi reppanaa. Tytöt koittanu iskeä. Ootko harkinnu terapiaa? Kohta sulla istuu joku työpaikan 400-kiloinen kanttura naamalle kysymättä lupaa ja siinä on sitten henki pois. Mitä noihin työjuttuihin tulee, niin sano ihan reilusti vaan että oot miehiin suuntautunut.
-
- Kitinän uhri
- Viestit: 681
- Liittynyt: 14.08.2005 18:54
- Paikkakunta: Internet
Re: Viikot lihapalana
Olisikohan aika hankkia pippurisumutin turvaksesi.huima kirjoitti:"niin hei.. mä oon Paula. Mennäänkö?".
"Hitsi tää sopii sulle niin paljon paremmin, tuntuu tooosi kivalle"
"I want you to get excited about your life."
-
- Kitinäaddikti
- Viestit: 87
- Liittynyt: 23.10.2005 17:18
Re: Viikot lihapalana
…”Niin ja sit olin just antamassa pakit Paris Hiltonille, kun..”huima kirjoitti:
…siihen auttaa kuuma sauna ja siideri, ja että se asuu ihan vieressä - jos mäkin haluaisin - tulla. Ja vasta sitten tyttö muuten muisti esitellä itsensä…
…tyttö seuraavaksi painautui ihan kiinni, nuuhkaisi kaulalta mun tuoksua ja kuiskasi melkein korvan juuressa "sä tuoksuit paremmalle kuin mä muistin, soita mulle"…
…olimme liikkeellä eräässä näyttelyssä muutaman designer-kaverin kanssa ja juttelimme siellä potentiaalisten kontaktien kanssa erilaisista proggiksista…
…Ja näitä on sattunut viime aikoina muitakin…
PIIIIIPAAAA
-Hälytysajoneuvon ääni kantautui Huiman kannelmäkeläisen kaupungin yksiön ikkunasta sisään, täyteen ”duunattu” jallu putosi hänen kädestään, hän räpytteli pöpperöisenä hetken silmiään, kompuroi kalsareissaan karhupullojen kekoon ja alkoi yskiä naapuriasunnosta kantautuvaa maripilveä. Oli aika palata arkeen.
-HEI! TÄÄLLÄ ON IHANAA SONTAA!! Oho, päivää… - Päivää, hyvä rouva. Olen Arthur, brittien kuningas. Kenen linna tuo on? -Keiden kuningas? -Brittien. -Keitä ovat britit?
Re: Viikot lihapalana
No miten olisi korkeatasoinen eroottinen elokuva, jossa on myös oikea juoni ja mainioita näyttelijäsuorituksia? Huima - the Spirit and Flesh. Ajattele, sinun ei tarvitsisi enää kärsiä siitä, että olet luontainen seksin tyrannosaurus, vaan saisit mainetta ja kunniaa!huima kirjoitti:Hei mä olen rehti, kunnollinen ja kirkasotsainen nuori mies, jota kiinnostaa intohimoinen TosiRakkaus ja merkitykselliset ihmissuhteet - ei satunnainen duunailu. Jos pornoleffa pitäisi tehdä, yhden kaverin elämä - tai no, kahdenkin - olisi sellaisenaan varsin hyvää materiaalia.Turbohaltija kirjoitti:Tästä sais ihan kelvollisen pornoelokuvan: Huima does Helsinki
.
Re: Viikot lihapalana
Ei kyse ole mistään päiväunista, eikä niin pahoista painajaisistakaan - mutta silti potentiaalisesta tulevasta yhteiskunnallisesta ongelmasta. Ihan tavallisia sinällään mukavan ja fiksun oloisia naisia he ovat olleet, mutta eikö meillä ole ollut sanattomat sopimukset - että kaikki tökeröt lähentelyt ja pickup-linet on varattu miehille? Mihin maailmassa voi luottaa jos tällaiset perustavaa laatua olevat sopimuksetkaan eivät pidä?KnightRider kirjoitti:…”Niin ja sit olin just antamassa pakit Paris Hiltonille, kun..”
Toinen ihmetyksen ja huolestumisen aihe on se, että kun normaalisti me normalaiuteen taipuvat nuoret miehet olemme saaneet olla suhteellisen rauhassa ja kulkea vaikka iltamyöhään itseksemme kaupungilla - niin missä vaiheessa tuo on muuttunut?
Se on ollut aikaisemmin ihan normaalia että erityiset testoa tihkuvat hunksit ja kauniit pojat kuten Tix voivat joutua elämään jatkuvan ehdottelun ja fyysisen lähestymisen maailmassa, mutta normaalit miehet ovat saaneet olla rauhassa.
Onneksi vielä voi sentään sanoa ei.
Re: Viikot lihapalana
Kieltämättä illalla joudun takertumaan peittoon ja melkein nyyhkimään, joten ehkä olisi hyvä puhua tästä asiasta jonkun kanssa.Pehmovanukas kirjoitti:Ootko harkinnu terapiaa?
Mutta missä vaiheessa tuollaisen sanominen on korrektia?Pehmovanukas kirjoitti:Mitä noihin työjuttuihin tulee, niin sano ihan reilusti vaan että oot miehiin suuntautunut.
Tökeröiden pickup-linejen ja liian suorien lähestymisien pahin puolihan on siinä, että ne eivät jätä mahdollisuutta pelata tilannetta niin helposti neutraalisti pois - vaan riskinä on, että jompi kumpi tai kumpikin menettää kasvonsa.
Eihän pesäpallossakaan juosta heti kotipesään, vaan ykköselle tehdyn sprintin jälkeen toimitaan pari pesää rauhallisemmin - kunnes kotipesään tultaessa annetaan lopulta kaikkensa.
O Tempora, o mores.
Re: Viikot lihapalana
Joo mut kelaa mikä etu, nyt sä voit samaistua kauniiden naisten jokapäiväiseen tuskaan. Mulkut tunkee housuihin joka suunnasta kaiken päivää ja kosintoja tulee 3 viikossa. Nyt sä voit ymmärtää niitä ja ne lämpee sulle kaikki.huima kirjoitti:Kieltämättä illalla joudun takertumaan peittoon ja melkein nyyhkimään, joten ehkä olisi hyvä puhua tästä asiasta jonkun kanssa.
Neutraalisti sen voi hoitaa silleen, että "voi hitsi, mä oon hei tosi imarreltu, mutta luulen ettei mun tyttöystävä tykkäis siitä." (tai poikaystävä, jos haluaa lopullisesti eroon lähentymisistä...) Jos torjuu ilman mitään hyväksyttävää syytä, voi oikeasti käydä niin, että menee suksia eri laduille. Se on kumma että mies ei voi sanoa ei olematta sikapersehomo.Pehmovanukas kirjoitti:Mutta missä vaiheessa tuollaisen sanominen on korrektia?
Tökeröiden pickup-linejen ja liian suorien lähestymisien pahin puolihan on siinä, että ne eivät jätä mahdollisuutta pelata tilannetta niin helposti neutraalisti pois - vaan riskinä on, että jompi kumpi tai kumpikin menettää kasvonsa.
Re: Viikot lihapalana
Valitan huima, mutta olet liian hottis. Naiset ovat heränneet talviunilta. Äläkä välitä noiden kateellisten panesk... panetteluilta. Kukas sen kynttilän vakan alta ottaisi pois jos ei kynttilä itse?
Re: Viikot lihapalana
Se on varmaan se vastustamaton hymy. Kommandopipo ratkaisee ongelman? Itse suosin päähän vedettyjä sukkahousuja, ettei kiihkeä perusilmeeni aiheuta kadulla ohittamissani satunnaisissa naaraissa oikosulunomaista primitiivireaktiota.hebuli kirjoitti:Valitan huima, mutta olet liian hottis.
-
- Kitinäaddikti
- Viestit: 93
- Liittynyt: 20.11.2005 17:30
- Paikkakunta: Helsinki
Re: Viikot lihapalana
VOI!!! Itketäänkö yhdessä? Kammottavia ongelmia ihmisparoilla...
Excuse me sir, but you have mistaken me for someone who gives a fuck.
Re: Viikot lihapalana
Ei siinä auta proletaarin muu kuin nostaa lipputanko tanaan ja liputtaa, kun kansa vaatii leipää!
Re: Viikot lihapalana
miehet ovat outoja.
valittavat kun naisasiat menevät huonosti.
valittavat kun naisasiat menevät hyvin.
milloin he eivät valittaisi?
valittavat kun naisasiat menevät huonosti.
valittavat kun naisasiat menevät hyvin.
milloin he eivät valittaisi?
-
- Kitisijä
- Viestit: 2582
- Liittynyt: 14.08.2005 23:46
Re: Viikot lihapalana
Olen ratkaissut asian pysyttelemällä mahdollisimman paljon sisällä.
Nyt penikseni on fantastinen!
Re: Viikot lihapalana
Suosittelen kuitenkin lenkkipolulla kynttilän pitämistä vakan alla.hebuli kirjoitti:Valitan huima, mutta olet liian hottis. Naiset ovat heränneet talviunilta. Äläkä välitä noiden kateellisten panesk... panetteluilta. Kukas sen kynttilän vakan alta ottaisi pois jos ei kynttilä itse?
Re: Viikot lihapalana
Silloin kun naisasiat menevät sopivasti. Mut ei Huimalla mee hyvin. Huima on ujo poika, sitä ahistaa ku tytöt tykkää. Oikeesti se haluis askarrella paskarrella vaan yhdessä jonkun pienen tytön kanssa keväisiä olkihimmeleitä budoaarinsa kattoon, mut ku kaikki vaan pyrkii housuihin ku se on niin täynnä sellasta kaappiguumaa energyy.RolloTomasi kirjoitti:miehet ovat outoja.
valittavat kun naisasiat menevät huonosti.
valittavat kun naisasiat menevät hyvin.
milloin he eivät valittaisi?
Re: Viikot lihapalana
Pyh. Kyllä mielestäni "kynttilää" tulee käyttää niin kauan kun liekki siinä edelleen lepattaa.WanhaPervo kirjoitti:Suosittelen kuitenkin lenkkipolulla kynttilän pitämistä vakan alla.
-
- Elämätön Kitisijä
- Viestit: 444
- Liittynyt: 05.09.2005 2:24
Re: Viikot lihapalana
Ultimate expalanation: tsekkaa yläjutska!huima kirjoitti: [ uusi fledis ja uusi karhee sänki ]
T: Hot-stuffin asiantuntijax.
<3
-
- Kitinän väärinkäyttäjä
- Viestit: 176
- Liittynyt: 09.02.2006 20:21
Re: Viikot lihapalana
Yääääääk Kammoan tuon tyylistä huomiota. Luultavasti naisparat vielä kuvittelevat sinun olevan aivan innoissasi moisesta, reppanat. Monet naiset kaiketi kuvittelevat miesten aivan poikkeuksetta pitävän tuollaisesta lähestymisestä, koska jotkut miehet saattavat lähestyä naisia aika aggressiivisesti. Pahimmassa tapauksessa naisen ajatuskulku on: "Tottahan pillu aina kelpaa"
I feel your pain. En voi sietää kovin aggressiivisia ja suorasukaisia miehiä. Kyllä sitä voi ihmisiin tutustua muutenkin kuin käyttäytymällä ääliömäisesti.
I feel your pain. En voi sietää kovin aggressiivisia ja suorasukaisia miehiä. Kyllä sitä voi ihmisiin tutustua muutenkin kuin käyttäytymällä ääliömäisesti.
Kuormasta ei syödä.
-
- Elämätön Kitisijä
- Viestit: 444
- Liittynyt: 05.09.2005 2:24
Re: Viikot lihapalana
Päällekäyvät aiga tuntemattomat miehet ei tajua ettei se tee päällekäypyys ole mikään miehisyyden suurosoitus tai ihanan lähentymisen ihanampi käänne vaan enemmän silleen pelottavaa. Merkki raiskari-wannabeesta on turn-off. (Ottaisvat itte esim 85-kiloisina jonkun 200 kilosen lämäytymään ittensä päälle tai tolleen, niin siinähän hihkuisvat.) so not hot.shue kirjoitti: En voi sietää kovin aggressiivisia ja suorasukaisia miehiä. Kyllä sitä voi ihmisiin tutustua muutenkin kuin käyttäytymällä ääliömäisesti.
<3
Re: Viikot lihapalana
Hah. Huiman ainoa tarkoitus on leveillä omilla valloituksillaan. Naisia riittää joka puolella kirjoituksen perusteella. Hän kuuluu ilmiselvästi Parisuhteilevaan Maailmaan ja ylemmän luokan ihmisiin.Pehmovanukas kirjoitti: Mut ei Huimalla mee hyvin. Huima on ujo poika, sitä ahistaa ku tytöt tykkää.
Re: Viikot lihapalana
Eijei, toi on nyt ihan väärin. Eihän ne oo huiman vallotuksia kun ei-toivotut böönat alkaa tunkea saumoista sisään. Kyl niit rumimpii joutuu kaikki alfat tönii luudanvarrella pois, se on oikeesti ahistavaa ja vakava ongelma. omegat joutuu lähinnä väistelemään pikkujouluissa liikaa ottaneita keski-ikäisiä assistentteja.RolloTomasi kirjoitti:Hah. Huiman ainoa tarkoitus on leveillä omilla valloituksillaan. Naisia riittää joka puolella kirjoituksen perusteella. Hän kuuluu ilmiselvästi Parisuhteilevaan Maailmaan ja ylemmän luokan ihmisiin.
Onneks mä oon alfa ja omega.