Mylwin kirjoitti:
Kyse oli Islamin ehdottomuudesta, siis perinteisen sellaisen. Luennoitsija kertoi, että ainoa tällä hetkellä Islamilainen valtio, jossa on uskonnonvapaus on Turkki - hieman kuulosti omituiselta sinänsä, mutta pakkohan se on uskoa kun opettaja sanoo. =)
Islamhan ei alunperin ollut varsin rauhallinen uskonto, eikö se saanut kolmen sodan jälkimainingeista alkunsa? Lisäksi kohta "Hyökätkää Islamia vastaan, mutta vasta kun teidän kimppuunne on hyökätty jne" - pätkä on uskonnontutkijoiden (länsimaisten, koska Islam ei salli koraanin tulkitsemista) mukaan kirjoitettu vasta joskus ~900 - luvulla, 300 vuotta alkuperäisen koraanin kirjoittamisen jälkeen.
Nyt ymmärrän hieman paremmin pilakuvista johtunutta kohuakin, turbaaniin oli painettu islamilainen uskontunnustus joka sitä närää aiheutti, ei niinkään se asia että muhammedista oli tehty kuvia vaikka uskonto sen kieltääkin.
Ongelma tietysti on, että koraanilla voidaan perustella oikeastaan mitä vain. Joillekin jihad on sisäistä kilvoittelua, toisille sotaa vääräuskoisia vastaan. Ikävää nykytilanteessa on se, että äärisuuntaukset ovat saaneet kohtuutonta kaikupohjaa siksi, että niitä on tukenut eräs harvinaisen sairas valtio, Saudi-Arabia, jonka olemassaolo perustuu wahhabi-lahkolaisten ja Al-Saudin kuningashuoneen allianssiin.
Useimmat olivat tuskin edes nähneet pilakuvia. Kyse on paremminkin siitä, että muslimit tiedostavat maidensa olevan taloudellisesti ja sivistyksellisesti jäljessä länsimaita, ja eri ihmiset vetävät tästä erilaisia johtopäätöksiä. Islamistit väittävät rappion johtuvan siitä, ettei islamia ole noudatettu riittävän tarkkaan ja vaativat siksi paluuta Muhammedin ajan tapoihin.
Tuo tulkitsemiskielto on kyllä tavallaan voimassa, mutta se ei estä uskonoppineita esittämästä fatwojaan, joten käytännössä uustulkinta on mahdollista - niinhän Osamakin tekee! Ongelma vain tietysti on, että tulkintaa saa harrastaa kuka vain, ja siksi islamissa ei ole yhtenäistä doktriinia, vain keskenään kilpailevia suuntauksia.
On totta, että uskonnonvapauden laita useimmissa muslimimaissa on vähän niin ja näin. Mutta esimerkiksi Libanonissa, Egyptissä, Tunisiassa ja Algeriassa on sekä kristittyjä että juutalaisia, jotka voivat harjoittaa uskontoaan vapaasti ja jotka soveltavat joskus omia lakejaan esim. perheoikeuden alalla.
Sanoisin, että islamia vaivaa ensinnäkin tämä kaipuu islamin alkulähteille - ymmärrettävää tietysti sikäli, että silloin islam oli mahtavimmillaan sekä sivistyksellisesti että poliittisesti. Toiseksi valtion ja uskonnon suhde on äärimmäisen ongelmallinen, sillä toisin kuin kristinusko, jolla ei koskaan ollut valtakuntaa, islam on myös hyvin poliittinen konstruktio, joka kilpailee monessa suhteessa modernin valtion kanssa. Islamistin on esimerkiksi vaikea hyväksyä perustuslain ideaa, sillä mikään oikeuslähde ei hänen mukaansa voi olla islamin yläpuolella. Tämä johtaa vaikeuteen erottaa uskontoa ja valtiota toisistaan, ja vastaavasti tehdä eroa yksityisen ja julkisen välillä.