Vadim kirjoitti:Kysyisin jatkokysymyksen. Ovatko nämä, jotka ovat passittamassa minua antenniosastolle, itse näitä epäilyttäviä kissanaisia? Sairaassa mielessäni näet heräsi epäilys, että näin saattaisi olla.
Rakkaus epäilemättä siirtää vuoria, mutta ei tee kissanaista suopeammaksi allergiselle miekkosparalle, sikäli kun oikein ymmärsin. Tämä herättää minussa hämmennystä, koska itse olisin ainakin valmis luopumaan useimmista asioista (ehkä kaikista, itsekunnioitusta lukuun ottamatta), jos eläminen elämäni rakkauden kanssa sitä vaatisi.
Olikohan tässä ketjussa sittenkin kyse konkreettisesta lemmikin omistamisesta suhteen aloittamiseen liittyvine seuraamuksineen, eikä niinkään kissa- tai koiramaisten persoonallisuuspiirteiden epäilyttävyydestä tai soveltuvuudesta seurusteluun?
No jaa. Itselläni ei tällä hetkellä ole mitään eläimiä. Aiemmin minulla on ollut kissa, joskin pidän myös koirista. Valinta kissan ja koiran välillä oli silti helppo - kissaa kun ei tarvitse säännöllisesti lenkittää (tämä soveltuisi elämäntapaani varsin huonosti). Kantani lemmikkieläimien pitämiseen muuttuu vuosi vuodelta kielteisemmäksi, joten en ole aiemmin tullut ajatelleeksi seurusteluun ja lemmikeihin liittyviä käytännön ongelmia. Jos kuitenkin oletetaan, että en tällä hetkellä seurustelisi ja että minulla olisi kissa, en tietenkään luopuisi siitä jonkun enemmän tai vähemmän kiinnostavan mutta vasta tavatun miekkosen vaatimuksesta. Pyrin mahdollisuuksien mukaan kunnioittamaan eläimiä olentoina siinä missä ihmisiäkin, ja minusta riippuvaisen olennon tapattaminen tai muutattaminen vaatisi toki painavampia perusteluja kuin halun tutustua johonkin toiseen olentoon. Tässä siis komppaan prosessia.
Paljon riippuisi myös uuden ihmistuttavuuden asenteesta tilanteeseen. Jos hän alkaisi vaatia kissan hävittämistä lyhyen tuttavuuden jälkeen tavalla, joka paljastaisi ettei hänen pyrkimyksensä eläimien kunnioittamiseen korreloi lainkaan omani kanssa, hän ei käytöksellään ainakaan edistäisi sellaisen syvän rakkauden kehittymistä, jonka vallitessa voisin äärimmäisessä pattitilanteessa harkita eläinystävästäni luopumista. Lisäksi ihmiset, jotka syystä tai toisesta suhtautuvat eläimiin nuivasti ja ennakkoluuloisesti, luovat usein itsestään turhankin steriilin vaikutelman: mieleen nousee vaikkapa seksin harrastamiseen liittyviä skenaarioita, joissa omaakin eläimellisyyttään vierastava kumppani saa ei-toivotunlaisia väristyksiä eritteistä, hajuista, äänistä, karvoista, sotkusta ja muusta mukavasta seksuaalisesta luonnollisuudesta. En väitä että tällaisilla mielikuvilla olisi poikkeuksetta yhteyttä todellisuuteen, mutta virheellistenkin mielikuvien voima yhteen tai erilleen ajavana voimana on kiistaton.
Patenttiratkaisua allergikon ja eläimellisen seurusteluun ei liene tarjottavissa, mutta molemminpuolisella kunnioituksella, joustamisella, avoimuudella ja toisen tarpeiden huomioonottamisella päässee niissäkin tilanteissa pitkälle. Jos edellä mainitut puuttuvat, seurustelua ei kannata jatkaa - liittyi siihen eläimiä ja allergiaa tai ei.