segma kirjoitti:EveryWoman kirjoitti:En ehkä ihan ymmärrä. Siis ajattelet, että on olemassa ihminen (tai ihmisiä), joiden kanssa muodostamasi suhde olisi mannaa taivaasta, mutta tällaisten suhteiden toteutuminen ei mielestäsi ole kiinni siitä, haluaisitko sinä niitä vai et? Vai ajatteletko, että mikä tahansa suhde olisi sinulle mannaa taivaasta?
Vielä tuota edellistä viestiä kirjoittaessa olin sitä mieltä, että jälkimmäinen vaihtoehto tulisi kyseeseen. Nyt kuitenkin tämän päivän aikana (niin kummalliselta kuin se kuulostaakin) olen alkanut sisäistää sellaisia parisuhteiluun liittyviä asioita ja käsitteitä, joita en kaksi vuotta sitten olisi osannut kuvitellakaan sisäistäväni. Sen johdosta kallistun enemmänkin tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon.
Hyvä, koska oikeastaan tuo oli kompakysymys. Fakta lienee se, että meistä jokainen (muutamaa
aivan äärimmäistä poikkeusta lukuunottamatta) toki voisi aloittaa parisuhteen koska tahansa niin halutessaan, nimittäin jos laskee rimansa riittävän alas. Otetaan esimerkiksi joku elämäänsä kyllästynyt, keski-ikäinen, toimeentulotuella elelevä deekumatami, joka suostuisi koska tahansa aloittamaan parisuhteen kanssasi, jos tämän seurauksena voisi muuttaa luoksesi asumaan ja käyttää kaikki omat rahansa viinaan (ja saisi vielä nuorta vetreää parruakin silloin tällöin..). Tuo täyttää parisuhteen määritelmän, mutta haluaisitko sinä sellaisen suhteen? Olisiko se mannaa taivaasta? Eipä tietenkään. Kyse siis on kuin onkin siitä, mitä sinä haluat.
Otetaan sitten toisen ääripään esimerkki. Henkilö, jonka kanssa sinä haluaisit seurustella, mutta joka ei halua seurustella sinun kanssasi. Ensinnäkin: olisiko suhde tällaisen henkilön kanssa sinulle mannaa taivaasta? Vastaus lienee selviö. Parisuhteen tärkeimpiä rakennusosia on juuri molemminpuolinen hyväksytyksi ja rakastetuksi tuleminen - kumppanuus, yhteys. Jos sitä ei ole, suhde on yhtä helvettiä, eikä kumppanin näennäinen haluttavuus ja kiinnostavuus ainakaan helpota tilannetta. Et sinä siis tarkemmin ajatellen tällaisenkaan henkilön kanssa halua seurustella.
Ne suhteet, joilla kohdallasi on toteutumisen ja onnistumisen edellytykset, ovat siis nimenomaan niitä, joissa
sinä kaikkein mieluiten
haluaisit elää. Jos joku vaikuttaa houkuttelevalta kumppaniehdokkaalta, mutta ei ole sinusta lainkaan kiinnostunut vaikka tilaisuuksia olisi ollut (= henkilö tuntee sinut edes jotenkin), olet todennäköisesti vain arvioinut hänen houkuttelevuutensa väärin (tai sitten hän on arvioinut sinut ihmisenä väärin, mihin voi yrittää vaikuttaa tutustumalla paremmin).
EveryWoman kirjoitti:Eli projisoit keskustelua omaan elämääsi - ok. Njoo, tuollaisten liika miettiminen etukäteen voi kyllä johtaa harhaan. Varmaan on parempi kokeilla ja oppia sitä kautta kuin pelkästään spekuloida kaikkia mahdollisia virheliikkeitä neuroottisesti karttaen. Ainakin sinulle sanoisin näin.
Minulla on sellainen paha tapa, kyllä. Ja tuosta muodostuukin pirun hankala ongelma (siis tuosta viestisi sisällöstä, ei siitä että projisoin keskustelua elämääni): miten voi yrityksen ja erehdyksen kautta oppia ja joskus toivoa onnistuvansa, kun mahdollisuutta yrittämiseen ei ole? Tai kun mahdollisuuksia ainakin omassa tapauksessani on hyvin rajoitetusti. Sitten niihin harvoihin mahdollisuuksiinsa haluaa panostaa ja sitten miettii etukäteen niitä mahdollisia virheitä, jotta voi välttää ne. Tästä johtuen sitten käytös on vähemmän avointa ja rajoittuneet mahdollisuudet pienenevät entisestään. Ikävähkö noidankehä.
Jos suinkin voit, unohda miettimiset. Ihminen ei onneksi useimmiten hajoa pieniä "virheitä" tai epäonnistumisia sisältävästä käsittelystä. Virheiden korjaamiseen ja parempien tapojen oppimiseen tarjoutuu useimmiten monia mahdollisuuksia. Itse asiassa elämässä ja ihmissuhteista ei ole mahdollista selvitä virheitä tekemättä - eikä sellainen elämä olisi edes kovin tarkoituksenmukaista. Evoluutiokin perustuu nimenomaan virheisiin. Epätäydellisyys on yksi orgaanisuuden olennaisista ominaisuuksista - ei eliminointia vaativa haittatekijä. Olennaisinta on avoimuus ja toimiva palautejärjestelmä, jotta toimintaa ehditään mukauttaa ajoissa ja kulloiseenkin tilanteeseen sopivalla tavalla.
Tässä välissä lienee ihan paikallaan huomauttaa, että koen henkilökohtaisesti olevani henkisessä murrosvaiheessa (johtuen pitkälti tähänastisen elämäni suurimmasta kriisistä), minkä johdosta mielipiteet ja ajatukset heittelevät välillä vähän laidasta laitaan. Sanon tämän - en siksi että tahtoisin asettaa nyt pakoreitin mikäli ajaudun umpikujaan keskustelussa mielipiteineni vaan siksi, että haluan välttää täysin mielipuolisen leimaa edes vähän.
Itse asiassa juuri tässä harjoitat sellaista avoimuutta, jonka avulla ihmissuhteissa pääsee pitkälle. Kun osaa selittää motiivejaan ja toimintaansa toiselle ja tulla sitä kautta ymmärretyksi, toinen tuntee olonsa turvalliseksi ja hänen on helpompi suhtautua myönteisesti ja kannustavasti tilanteessa kuin tilanteessa. Jos toimit tällä tavoin myös IRL, en usko sinulla olevan kovin suuria vaikeuksia saada seurustelusuhteitasi toimimaan. Älä turhaan laske rimaa päästäksesi "harjoittelemaan" seurustelua - jokainen suhde on kuitenkin niin omanlaisensa, että kokeneet tekijätkin joutuvat toimimaan suureksi osaksi improvisaatiopohjalta.
Tunnen taas hieman elämää sisässäni ja sitä tunnetta on kaivattu. Pitkään.
Huomaatko? Kriisi
elämää. Konflikteja tarvitaan. Ne kuuluvat kuvioon.