Tone Norum: Stranded
Se on täynnä mitä ennen sanottiin "powerchordeiksi", syntikalla, bassolla, rummuilla ja kitaralla mahtipontisuuteen pyrkivää nopeaa, melodista synkooppia (jos se on oikea sana sellaiseen polyfonian tapaiseen rikkauteen).
(Tässä yhtään musiikkitermiä tuntematta sanoisin, että tuossa biisissä
syntikka alkaa tiitaa-tiitaa-taa-tii-taa-tii-taataa, sitten rummut PUPUM, päälle bassokuvio ja skittaa, taas tiheä rumpukuvio skittamöyrähdyksellä, toisto ja sitten syntikka titititi- tiidittitiiti-tiidittitti-tata-tii-taa-taa-taa, ennen kuin sukkahousuhevari John Norumin ihQ pikkusisko alkaa laulamaan energisesti. Myöhemmin möyheää skittasooloa vuorotellen syntikan tittittiiti- taa. tattatata-tii- tiitaa-tuu-taa- tee
) Ja minusta se kaikessa alkeellisuudessaan ja kaupallisuudessaan kuulostaa helvetin hyvältä!
Miksi vitussa powerpoppia ei enää tehdä tai osata tehdä vai osataanko?
Ennen oli sinnepäin luokiteltavissa jopa hevistä Whitesnake ja Van Halen, Alice Cooper vielä, ZZ-top oli oikeastaan mahtipontista bluespoppia, oli Queen, Bowie, Fleetwood Mac, Pink Floyd, Peter Gabriel, heppoisemmista Twisted Sister, Aha, Ultravox, Phil Collins, Bangles, Bananarama, Roxette (Joyride, aaah), DuranDuran (jopa se kuulostaa nykyisiin verrattuna hyvältä) Heart, Jefferson Starship, Transvision Vamp, ym ym..
Music Teeveen edeltäjät Sky Channel ja Super Channel niitä näyttivät.
70-luvulla tietysti oli "jytää", Sladea, Sweetiä, osa edellä luetelluista, sitten ABBA ja sitten tuli Meatloafin mahtipontisuus..
Oikeasti korkeatasoisesta Kate Bushistakin opin pitämään hänen 1985 Hounds of Loven jyräävien powerchordien takia, pois se liikakin hentous ja utuisuus siinä.
Kaikki nuo eri genrejä.
Mutta jotenkin vielä 80-luvulla ymmärrettiin tuollainen kieli-poskessa mahtipontisuus ja tarkoituksellinen kitch. Ei oltu vakavia kuin virkamiehen kloaakki umpijäässä. Huumorimeiningistä ja kiilloitetusta ylituottamisesta huolimatta soundeissa oli munaa ja voimaa ihan siinä kuin oikeassa hevissäkin. Tai niin minä sen koen.
Että onko nykyään muka mitään vastaavaa? Taitaa olla kymmenen vuotta Meatloafinkin uusiotulemisesta. Voiman tuntoa popissa en ole löytänyt sitten enää kuin Texasissa ja Alanis Morissettessa ja Tori Amosissa, K´s Choicessa, Catatoniassa, Republicassa ja kenties Gwen Stefanissa, ja nekin ovat kaikki NAISIA eikä tietenkään kaikki sitä "2000-lukua" enää
! Jaa vilahtihan Andrew WK suurena toivona ja AC/DC on ikuinen,No joo.. mistäs tietäisin .. Music Teevee ei enää taida näyttää musiikkivideoitakaan, radion soittolistat taas junnaavat paikallaan.
Onko se poppi nykyään pelkkää teknokilkatusta, kultaketjuräppiä, jotain James Bluntin vaisua ahistusjollotusta naama tuskanirveellä ja muilla sitten saatanaheviä? (Joka viimeinen kyllä mullekin kelpaa)
)