Luin kirjan

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Yritin myös tavailla alkukielistä versiota Där vi en gång gått, mutta loppui kielitaito ja sitä myötä kärsivällisyys. :(

Westötä parhaimmillaan. Tai ainakin kaltaiselleni, joka jakaa Westön rakkauden Helsinkiin ja sen ihmisiin.

Sinänsä kummallista, että kirjaa on (esim. Hesarin arvostelussa) pidetty kansalaissotakuvauksena. Toki vuoden 1918 tapahtumat ovat kirjassa keskeisessä roolissa, mutta ei kirja sisällissotaromaani ole. Pikemminkin, kirja kuvaa vuoden 1918 julmuuksia aika kliinisesti ja nopeastikin: varsinainen aihe on alta parikymppisinä sodassa olleiden myöhempi psykologinen taistelu oman sotamenneisyytensä kanssa. Tätä kautta Westö antaa aika kiinnostavan tulkinnan 20-luvusta. Normaalistihan 20-luku esitetään iloisena ja elämänmyönteisenä aikana edellisen vuosikymmenen synkkyyden jälkeen. Westön tulkinnassa 20-luvun juhlinta on puolimaanista ja lähes patologista pakoa omasta menneisyydestä, jonkinlaista psykologista eskapismia. Kun omia tekoja ja omaa julmuutta ei pystytä käsittelemään, hukutetaan se humuun.

Kiinnostavaa on myös suomenruotsalaisen kaupunkiväestön kuvan monipuolistaminen stereotyyppistä pikkuporvaria realistisemmaksi. Vuosisadan alkupuolella kun myös Helsingin duunariväestö ja työläiskaupunginosat olivat aidosti kaksikielisiä, ja punaisissakin olin paljon ruotsinkielisiä. Ja tietysti vasemmalla puolella olevaa sydäntäni lämmittää se, että siinä missä vielä oma lukion historiankirjanikin mauttomasti opetti, että punaiset murhasivat niin ja niin monta valkoista, kun taas valkoiset sodan jälkeen kiltisti teloittivat niin ja niin monta punikkia, Westö ei kaunistele valkoisen terrorin laajuutta ja julmuutta, vaikka ei sillä mässäilekään.

Kaunis kirja. Varmasti muillekin kuin Helsingistä, jazzista ja jalkapallosta huumaantuneille, mutta ainakin heille (meille).
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
aasi
Kitisijä
Viestit: 6685
Liittynyt: 01.07.2005 21:12
Paikkakunta: Uleåborg

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja aasi »

Aku Ankan taskukirjan, mikälie olikaan numeroltaan ja nimeltään. Värikkäitä kuvia oli kevyt katsella ja puhekuplien tekstit helppo ymmärtää.

Olisin kyllä katsellut mieluummin tissejä.
Tasan ei mene muumit kanootissa.
Geetzu

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

---
Viimeksi muokannut Geetzu, 27.10.2006 18:52. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Avatar
aasi
Kitisijä
Viestit: 6685
Liittynyt: 01.07.2005 21:12
Paikkakunta: Uleåborg

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja aasi »

Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa

Maailman menosta huolestunutta ekologista scifiä. Ei oikein säväyttänyt suuntaan tai toiseen, tyyliltään hyvin samankaltainen Isomäen edellisen kirjan kanssa. Silti juuri sopiva sunnuntai-illan viihdykkeeksi, kun ei oikein muutakaan nyt huvittanut tehdä.
Tasan ei mene muumit kanootissa.
Rouva Pupu

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Seppo Jokinen - Sana sanaa vastaan

Vanhat selvittämättömät rikokset on aina in, kirjassa kuin kirjassa. Ei suuri lukunautinto, mutta Jokisen kirjoissa "se suomalaisuus" tulee aina hyvin esiin.
Bliss

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Bliss »

Jarkko Sipilä: Todennäköisin syin.

Mä tykkään näistä Helsinki-dekkaraista tapahtumaympäristönsä takia, mutta tämä (kuten muutkin Sipilän kirjat novellikokoelmaa lukuunottamatta) jäi vähän latteaksi ja mitäänsanomattomaksi. Hajuton ja mauton juttu. Pidän enemmän Joensuun Harjunpää-kirjoista.
Avatar
Ann
Kitisijä
Viestit: 3969
Liittynyt: 16.08.2005 15:32
Paikkakunta: The Dark Realm of The Outworld

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Ann »

brona kirjoitti:
Lolita kirjoitti:Patrick Süskind: Parfyymi

Olipas erikoinen.
Erikoinen opus mustakin. Ällöttävä, muita manipuloiva hyypiö pääosassa ja kammottava loppu. Jotenkin kyyninen kirja muistaakseni, mutta pakko lukea loppuun.
..just tämän takia se mun lemppari onkin. Tämän kirjan jälkeen paskaakin haistelee uusin sieraimin. Grenouille on kirjallisuushistorian mainioin antisankari. Pitäisi ostaa omaksi ja lukea uudemman kerran.
Rotan aivot valtasivat pääni.
Avatar
Clay
Kitisijä
Viestit: 2582
Liittynyt: 14.08.2005 23:46

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Clay »

William Gibson: Burning chrome

Novellikokoelma. Kyberpunkkia parhaimmillaan. Joukossa on sellaisia mestariteoksia, että muutamasta keskinkertaisesta novellista huolimatta annan neljä palluraa viidestä. William Gibson on nero.
Teemat ovat myös hyvin ajankohtaisia. Päähenkilöt ovat vain räsynukkeja yhteiskunnan kurimuksessa. Yhtiöt ovat mahtavampia kuin hallitukset. Teknologia on pakokeino arjesta. Henkilöt elää muistojaan, koska nykyhetkestä ei saa otetta. Keksittiinkö burn outit 80-luvulla?
Tuntuu siltä, että novellien henkilöille on tasan kaksi vaihtoehtoa: apatia tai elämä Reunalla - Reuna.. on varmaan juurikin sitä palavaa kromia, on se sitten uusimman design-huumeen, tieteen, taiteen, tai minkä tahansa pinnalle pulpahtavan ilmiön muodossa. Opportunistiset henkilöt yrittävän parhaimpansa mukaan pitää Reunasta kiinni, pysyä aallonharjalla.
Kaupungit rakentuu niin inhimillisen kuin teknologisen kulutusbuuminkin jätteen päälle. Jätteestä syntyy ihan omia kulttuurejaan. En varmaan osaa välittää tätä maailmaa tarpeeksi hyvin eteenpäin, koska itse olen elänyt täällä jo pienestä pitäen. Pitää vaan odottaa, koska markkinoilta saa ensimmäiset linkkiplugit suoraan keskushermostoon.

o o o o
Nyt penikseni on fantastinen!
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Suvinen kirjoitti:J.M. Coetzee: Häpeäpaalu
Coetzee on kirjailijana minulle uusi tuttavuus, mutta taidanpa tutustua häneen tarkemminkin. Vaikuttava paketti, tämä romaani.
Oi miten hieno kirja! Ja toki kaksinkertaiseen booker-voittajaan ja nobelistiin kannattaa tutustua tarkemminkin (no, itse en ole lukenut kuin tämän ja romaanin Nuoruus). Helposti lähestyttävää, mutta niin älyllisesti kuin moraalisestikin kiehtovaa kirjallisuutta. Kunhan tutustumisretkesi etenee, niin kerro, mitä ajattelet!
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Elukka

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Elukka »

Juuri nyt on lukuvuorossa Something Awfulista tutun Zack Parsonsin tekeles My Tank is Fight!
Tällaiseen hulluja tiedemiehiä fanittavaan Dr. Evil -wannabehen kirja toisen maailmansodan mielipuolisimmista aseista iskee kuin V-2:nen Lontooseen.
Osa kirjassa esitellyistä tekeleistä on kuin suoraan James Bond-leffoista repäistyjä, osa pelkästään koomisen typeriä.
Vai mitäpä sanoisitte nelimetrisellä roottorilla varustetusta reppuhelikopterista tai tankin ja lentokoneen risteytyksestä?
Varsinkin saksalaisilla tuntuu olleen riittämiin vähintäänkin suuruudenhulluja ideoita. 200 tonnin Maus-tankki on liian hidas ja kömpelö ehtiäkseen mukaan taisteluihin? Ei se mitään, suunnitellaan sen sijaan vielä kolossaalisempi 1500 tonnin Ratte, aseisteuksena kokonainen taisteluristeilijän tykkitorni!
Rouva Pupu

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Elizabeth Kostova - Historiantutkija

Tein tästä seitsemän sivuisen analyysin, joten en jaksa tähän luritella sen enempää, kuin että lukisin uudelleenkin.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Suvinen kirjoitti:Amy Tan: Luutohtorin tytär
Voi Suvinen, kyllä vain olet jotain! Amy Tan on ehdottomia suosikkejani, uskoisin lukeneeni kaikki romaaninsa paitsi viimeisimmän Saving Fish from Drowning, joka odottaa hyllyssä. Mainiota kirjallisuutta!

Ensin Coetzee ja nyt Tan. Sano vielä, että olet lukenut kaikki Ian McEwanit ja Anne Tylerit myös, niin siinä onkin englanniksi kirjoittavien nykykirjailijoiden suosikkilistani!

(ok, no kyllä sillä listalla olisi oikeasti myös Paul Auster, Siri Hustvedt, Philip Roth, Zadie Smith ja moni moni muu!)
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
Xiberia
Kitisijä
Viestit: 3273
Liittynyt: 26.08.2006 9:58
Paikkakunta: Kenkäkaupunki

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Xiberia »

Suvinen kirjoitti:J.M. Coetzee: Häpeäpaalu
Mulla on tämä omana, tosin englanniksi (Disgrace)! Loistava kirja, tykkäsin kovasti!
"Elämä on kuin pornoelokuva - silloin tällöin panemista ja niissä väleissä ihan täyttä paskaa."
Sannnu

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Sannnu »

PÄivi Alasalmi: Tuo tumma nainen
Takuu varmaa tummanpuhuvaa alasalmea...ei niin hyvä kuin finlandiaehdokkaanakin ollut Vainola, mutta hyvä kuitenkin..luin kolmessa illassa.
Avatar
voyager2
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 110
Liittynyt: 16.08.2005 7:20
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja voyager2 »

Tämä varmaan sopii tähän ketjuun.. Olen pienestä asti ollut aika kova lukemaan ja koitan tätä samaa harrastusta saada myös tuputettua jälkikasvulle. En muista mistä itse sain sen kipinän lukemiseen, mutta jos täällä on joku johon joku tietty kirja on tehnyt suuren vaikutuksen lapsena, niin laitathan vinkkiä. Kyse on siis 6-vuotiaasta, mikä on syytä ottaa huomioon :)
Ollakko vaiko eikö olla? Kas siinäpä typerä kysymys!
ninnithequeen

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

voyager2 kirjoitti:En muista mistä itse sain sen kipinän lukemiseen, mutta jos täällä on joku johon joku tietty kirja on tehnyt suuren vaikutuksen lapsena, niin laitathan vinkkiä. Kyse on siis 6-vuotiaasta, mikä on syytä ottaa huomioon :)
Itse tykkäsin pienenä, kun isukki luki mulle Pekka Töpöhäntä-sarjaa. Olin tosin nuorempi kuin tuon 6 silloin.
Avatar
voyager2
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 110
Liittynyt: 16.08.2005 7:20
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja voyager2 »

Kyllähän sille toukalle on luettu joka päivä ties mitä siitä asti kun se synnytyksestä kotiin pääsi. Nyt olisi kuitenkin löydettävä jtn. mistä se saisi kimmokeen itse alkaa lukemaan. Muisti yhden jutun joka vaikutti kait osaltaan lukuinnostukseeni silloin joskus. Oli aivan mahtavaa saada kirjastokortti! Kasvoin sillä hetkellä varmaan metrin pituutta :D
Ollakko vaiko eikö olla? Kas siinäpä typerä kysymys!
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8599
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Uppo-Nallet oli mun suosikkeja.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Sheetlord

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Sheetlord »

Phaic Tan - Kuinka Saada Auringonpistos Nopeasti Ja Helposti

Jetlag-kustantamon toinen spoof-matkaopas. Tällä kertaa tutustutaan kaakkois-Aasian helmeen, salaperäiseen Phaic Taniin.

Valehtelematta nauroin itseni kipeäksi. Kirja vilisee sarkastista huumoria ja Aasian-matkaaja löytää sen sivuilta monia tosielämästä tuttuja yksityiskohtia. Sama kustantamo vastaa myös Molvania-matkaoppaasta ja takaliepeen mukaan työn alla ovat Skandinaviaan, Välimeren bailurannoille ja keski-Amerikkaan sijoittuvat muka-oppaat.
Suosittelen lämpimästi!

Eating Out
Phaic Tanese cuisine be best described as ‘explosive’, a fiery combination of chilli, garlic and pepper to which food is occasionally added.


>> Kustantamon Phaic Tan-sivusto
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Suvinen kirjoitti:Anne Tyleriltä en ole lukenut kuin Aikaa sitten aikuisina, joka oli kovin hehkutettu mutta johon en oikein saanut otetta. Täytynee yrittää toisella teoksella?
No omia suosikkejani Tylerilta ovat Dinner at the Homesick Restaurant ja ennen kaikkea Saint Maybe (suomennoksien nimiä en tiedä), mutta minä pidin myös tuosta mainitsemastasi (lienee Back when We Were Grownups?)
Suvinen kirjoitti:Taidanpa tutustua toisiinkin suosikkeihisi; jos maku on samantyyppinen niin luultavasti pidän niistäkin. Voi silti olla, että itse kaipaan tuntojen tulkinnan lisäksi myös mehukasta juonta ja äkkivääriä käänteitä ehkä sinua enemmän..
Uskoisin kyllä, että pidät. Jos Smithin White Teeth on tosiaan lukematta, niin hop hop kirjastoon. Kyllä minäkin olen ensisijaisesti tarinoiden ystävä; nerokas ympäristön kuvaus tai pelkkä kaunis kieli ei minua niin sytytä (tosin tuo "tuntojen tulkinta" voi osua, Tylerissa minua viehättää - tarinoiden lisäksi - psykologinen tarkkuus).

Tällä hetkellä minulla on esimerkiksi kesken vuoden 2005 Finlandia-voittaja, Bo Carpelanin Kesän varjot. Aluksi ajattelin, että se olisi minulle liian fiilistelyä, kun kaipaisin suoraviivaisempaa tarinointia. Mutta pian kirja imaisi kuitenkin mukaan hienoon maailmaansa ja kerrontaansa. Sen sijaan, että kirjoittaisin kirjasta tässä enemmän itse, lainaan Paavo "Mooses" Lipposta, joka kirjalle aikoinaan Finlandian antoi:
Paavo Lipponen kirjoitti:Kesän varjot ottaa lukijan unenomaiseen syleilyyn, läpi maiseman ja muistojen, kaikkien aistien kautta vyöryvien havaintojen. Valot ja varjot, äänet ja tuoksut, esineet ja ihmiset tekijä kuvaa nykykirjallisuudessa ainutlaatuisella runollisuudella. Nykyhetken ja takautumien vuorottelulla ja lomittaisuudella hän kutoo monikerroksisen kudelman, joka lopussa sulkeutuu kokonaisuudeksi.

Kertojaminä Mattias Bergmark palaa lapsuutensa maisemaan etsien vastauksia moniin kysymyksiin: Mitä todella tapahtui kesällä 1944? Missä kaikki ovat nyt, vuosikymmeniä myöhemmin? Mitä on jäljellä ihmisistä, yhteisöstä, joka aikanaan asutti Bergiä, sukukartanoa? Kestääkö Berg, jonka pysyvyyteen on luotettu kuin vuoreen?
Suvinen kirjoitti:Omista suosikeistani voit ehkä päätellä jotain, kärkijoukkoon kuuluu mm. Annie Proulx, John Irving, Will Self, Paulo Coelho, Emmanuel Carrère sekä taatut mestarit Steinbeck, Waltari ja Linna.. näitähän riittää!
Kolme "taattua mestaria" toki tunnen (tosin Waltaria en ole enää vuosiin oikein diggaillut, vaikka aikanaan suoritin lukion historian lähinnä häntä lukemalla). Muut ovat jostain syystä minulle lukemattomia - paitsi Irving, josta olen tässäkin ketjussa kirjoittanut.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Rouva Pupu

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Jenna Jameson&Neil Strauss - Erotiikan ammattilainen, Seksitähden päiväkirja

Plussat: Todella paljon kuvia, huumoria sarjakuvien ja ohjeiden muodossa, avoimuus negatiivisistakin asioista ja tietynlainen ironia kuten miehen haluttomuus suhteessa, vaikka tuhansia miehiä ruNkkii maailmassa hänen kuvilleen/elokuvilleen. Valotti myös sitä myyttiä mitä pornotähtiin usein liitetään halukkuudesta, suvaitsevaisuudesta suhteissa ym. Kieltämättä Jennan pornoura alkoi mielenkiintoisesta syystä, mitä tähän voi todeta kuin -> naiset :)

Miinukset: Joitakin paskoja asioita oikeutettiin toisella paskalla, hieman itsesääliä ja välillä itserakkautta, joka tosin saattoi korostua tekstin muodossa. Jenna perheineen on kokenut niin paljon, joskus jopa mietin onko tapahtumista kaikki todellisia.

Ilmeisesti perusideana on ongelmien voittaminen ja rakkauden löytäminen niin itsestään kuin toisistakin. Nautinnollinen lukuhetki kaikenkaikkiaan.
En suosittele pornotähdistä/pornourasta (varsinkin miehet ;)) fantasioita kehitteleville luettavaksi ;)
Aito_Johanna

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

Suvinen kirjoitti: Sovitus oli yksi all-time-suosikeistani, myös tämä leffaksikin taipunut Ikuinen rakkaus oli melko näppärä.
Sovitusta olenkin täällä jo kehunut, mutta vaikutuin myös Ikuisesta rakkaudesta. Kirjaa ei olisi malttanut laskea käsistään, ja tuli sellanen tunne, että wow, että jotain näin hyvää on olemassa...
Amsterdam oli ihan mukiinmenevä, tosin odotin siltä vähän enemmän sen perusteella, että urpiainen on sitä täällä hehkuttanut mielestään Ewanin parhaaksi teokseksi :roll:
Ajan lapsessa oli joitakin koskettavia kuvauksia, mutta kokonaisuus jää aika paperinmakuiseksi.
Mustat koirat oli mielestäni suoraan sanottuna aika tylsä.

Lauantain käsiin saamista odotellessa...
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Aito_Johanna kirjoitti:
Suvinen kirjoitti: Sovitus oli yksi all-time-suosikeistani, myös tämä leffaksikin taipunut Ikuinen rakkaus oli melko näppärä.
Sovitusta olenkin täällä jo kehunut, mutta vaikutuin myös Ikuisesta rakkaudesta. Kirjaa ei olisi malttanut laskea käsistään, ja tuli sellanen tunne, että wow, että jotain näin hyvää on olemassa...
Amsterdam oli ihan mukiinmenevä, tosin odotin siltä vähän enemmän sen perusteella, että urpiainen on sitä täällä hehkuttanut mielestään Ewanin parhaaksi teokseksi :roll:
Ajan lapsessa oli joitakin koskettavia kuvauksia, mutta kokonaisuus jää aika paperinmakuiseksi.
Mustat koirat oli mielestäni suoraan sanottuna aika tylsä.

Lauantain käsiin saamista odotellessa...
No enpä oikeastaan tarkkaan ottaen tiedä, olenko mistään tässä eri mieltä. Mustat koirat oli minustakin jopa heikko. Sitä paitsi, minä olen luullut sanoneeni pitäneeni eniten Saturdaysta, Enduring Lovesta ja ehkä Atonementistä. Toki Amsterdam sai minut innostumaan McEwanista, koska oli ensimmäinen häneltä lukemani kirja. Taidankin oikein katsoa, mitä olen mennyt tänne satuilemaan, kun AJ väittää minun pitävän Amsterdamia McEwanin parhaana. Hetki vain.
urpiainen kirjoitti:Sovitus on tosiaan parasta McEwania; kirjaa pidettäneen miehen tähänastisen uran pääteoksena. Omia suosikkejani ovat kuitenkin pienimuotoisempi trilleri Amsterdam (no, tämä on ehkä suosikki siksi, että oli ensimmäinen lukemani McEwan), hieno Enduring Love (saatavilla myös ihan kelpo leffana, kuten muistaakseni myös The Comfort of Strangerskin) sekä ehkä ennen muuta viimeisin Saturday. Myös The Child in Time on mitä mainioin. Hienoja kirjoja yhtä kaikki.
No niin, Urpiainen selkeän kirjoittamisen kurssille. Ylläoleva kryptinen viesti tarkoittaa sitä, että urpiainen pitää subjektiivisesti parhaina McEwaneina Saturdayta ja Enduring Lovea, mutta näkee myös Sovituksen (Atonement) olevan loistava - urpiainen ei vain itse kokenut sitä niin mcewanmaisella tavalla hyväksi, vaikka kirjaa arvostaakin. Lisäksi urpiaisen lukuhistorian takia Amsterdam on erityissijalla, koska se avasi mcEwanin urpiaiselle. Child in Timea hän arvostaa psykologisena kuvauksena. Comfort of Strangers on jossain Black Dogsin tasolla. Yhtään McEwan-suomennosta urpiainen ei ole lukenut eikä näin ollen osaa sanoa, muuttaisiko käännös kokemusta ja mihin suuntaan.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Bliss

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Bliss »

Jo Nesbø - Punarinta

Harry Hole on virkistävän erilainen "sankari". Inhimillinen, alkoholisoitunut ja pomoihinsa lievästi kyllästynyt poliisi.
Bill Clintonin Oslon vierailun aikana Hole on turvallisuustehtävissä, ja sattuu ampumistapaus, väärinkäsitysten ja tiedonkulun takkuilun summa. Hole siirretään valvontaosastolle apulaispoliisipäälliköksi.
Tämän jälkeen aletaan selvittää aseiden salakuljetusta, Norjan uusnatsien toimintaa ja laittomasti maahan tuodun harvinaisen aseen käyttöä.
Tutkimukset ulottuvat norjalaisiin vapaaehtoisiin SS-miehiin asti.

Pitkiin aikoihin en ole lukenut niin loistavia dekkareita kuin nämä Nesbøn kirjat ovat!
Sheetlord

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Sheetlord »

Bliss kirjoitti:Jo Nesbø - Punarinta
Ostin tuon kesälomalukemiseksi. Ihan virkistävä dekkari, päähenkilö oli nuhjuisuudessaan hyvin inhimillinen.
Vastaa Viestiin