Onpas pitkästyttävä aihe. Mutta okei, mikäs siinä?NuoriDaavid kirjoitti:Et vieläkään ole mielestäni esittänyt uskottavaa perustetta, miksi tulonjakoon liittyvät kysymykset olisivat nyt aiempaa hankalempia.
Ensinnäkin mies- ja naiskuvat ovat muuttuneet. Kun palkkatyötä ja varsinkaan kovapalkkaista palkkatyötä ei enää liitetä yksinomaan mieheyteen, tämä tietenkin vaikuttaa myös sukupuoliodotuksiin. Esimerkiksi lakimies on tänä päivänä useimmiten lakinainen, toisin kuin vielä 30-luvulla, jolloin naispuoliset oikeustieteen opiskelijat olivat kummajaisia (ehkä tästä tuo Nexxxin kummajaisavatar?). Näin ollen työssä käyminen ja varsinkaan rankka työssä käyminen eivät enää ole siinä mielessä miehisiä ominaisuuksia kuin ennen - mikä tietysti merkitsee mieheydelle tietynlaista kriisiä, sillä miehinen itseymmärrys liittyy edelleen vahvasti työssäkäyntiin.
Ehkä tämän kriisin seurauksena mieheyttä on ryhdytty kiivaasti määrittelemään uudelleen, ja minun vaatimaton mielipiteeni on, että tämä uudelleenmäärittely on monin tavoin epäonnistunut - lähinnä siksi, että se keskittyy mieheyteen fyysisenä toimijana. Mieheyden käsittäminen etupäässä fyysisenä ilmiönä, ja vastaavasti naiseuden tulkitseminen henkisyydestä käsin on historiallinen aberraatio, joka johtaa miehisen liikkumavapauden vähenemiseen, koska "hyvän" miehen tulee olla etupäässä fyysinen suorittaja. Tämä ehkä selittää, miksi vaikkapa kokkia tai puuseppää saatetaan pitää tätä nykyä seksikkäinä ammatteina, vaikka historiallisessa katsannossa molemmat olivat lähinnä palvelusväkeä. Sinänsä tämä muutos tarjoaa epäilemättä monille mahdollisuuksia irrottautua palkollisuudesta ja ryhtyä yrittäjiksi, millä joku voi nähdä olevan henkilökohtaiseen vapauteen liittyviä etujakin.
Muutos ei vain ole ollut sikäli täydellinen, että miehet yleisesti ottaen etsivät itseään vähemmän koulutettuja naisia, mikä liittyy myös palkkaukseen. Siipeily loukkaa syvästi yhtä miehen perustaipumusta, itsenäisyydenkaipuuta, ja siksi naistenlehdissä yhä useammin käsiteltynä aiheena ovat tuloerot - naisten hyväksi. Tämä siksi, etteivät miehet edelleenkään näe itseään elätettävänä, vaan elättäjänä.
Toinen asia lienee, että tuloerot ovat kasvaneet; kapitalismi kaiketi tarvitsi sosialismia suojatakseen itseään itseltään, ja jälkimmäisen luhistuttua kaikki ideologiset pidäkkeet hankkia korkeampia tuloja ovat kadonneet. Näin ollen johtajien palkat ovat voineet nousta kymmeniä prosentteja joka vuosi. Samaan suuntaan on tietysti vienyt sekä yrityskoon kasvaminen että globalisaatio, jossa paremmista suorituksista voidaan joissakin tapauksissa maksaa tähtitieteellisiä summia.
Koska Suomen talous on muuttunut ja tuloerot ovat kasvaneet, on niin merkityskin tietysti lisääntynyt. Olemme kenties matkalla kohti uudenlaista luokkayhteiskuntaa, jonka huipulla seisovat viriilit ja hyväosaiset miehet ja muutama nainen; keskiluokka koostuu koulutetuista ja pärjäävistä naisista; ja laaja, ongelmainen alaluokka kouluttamattomista miehistä. Tähän uhkakuvaan liittyy tietysti joitakin positiivisiakin kehitysmahdollisuuksia, esimerkiksi nämä mainitsemani pienyrittäjät, jotka voivat toimia luovassa ja kiinnostavassa ammatissa ja vieläpä ansaita varsin kohtuullisesti.
Jatkan kun jaksan, lähden syömään.