Tartun provoon ja sanon, että minusta on mahdollista olla sekä uskovainen, agnostikko että ateisti typerästi. Mutta myös järkevästi. Useimmat nyt tietty ovat mitä ovat typerästi ja typeristä syistä, mutta silti olisin sitä mieltä, että parhaiten typeryyksistä pääsee eroon ateismissa. Mutta yksityiskohtaisemmin:EveryWoman kirjoitti:No siis. Ateisti en ainakaan ole, koska se olisi typerää.
No jos tarkoituksenasi on sanoa, että uskonnot historiallisina konstruktioina ovat aika lailla eriasia kuin oppijärjestelmistä erotettu kysymys jonkun korkeamman (persoonallisen) olennon olemassaolosta, on tämä tietysti triviaalisti totta eikä kovin mielenkiintoista. Useimmat nyt kuitenkin lähestyvät jumaluutta jonkin uskonnon kautta, ja tieteellisen ateistin kanssa väitellessä uskova joutuukin tyypillisetsi joko menemään tiukkaan fundamentalismiin (nämä intelligent design -hörhöt sun muut) tai sitten niin abstraktiin ja ominaisuuksista riisuttuun jumalakäsitykseen (ilmeisesti Prosessin versio Elukan jumalasta), ettei sillä tee enää mitään eikä sen olettamiseen ole mitään muuta syytä kuin aivopestyn ajattelun luutuneisuus. Mutta kuten sanottu, omasta näkökulmastani niin tieteellinen ateisti kuin hänen kanssaan kinaava fundamentalistikin ovat ymmärtäneet uskonnollisen kielen ja uskonnollisten väitteiden roolin elämänmuodossamme keskeisesti väärin.1. Militantti tieteellinen ateisti
Uskontojen dogmijärjestelmien ja niiden palvonnan kohteiden (jumalien) yhteenniputtaminen yhdeksi isoksi olkiukoksi ja molempien osa-alueiden teilaaminen pelkästään jomman kumman virheellisyyden/epäjohdonmukaisuuden perusteella näyttäytyy minun monitorillani vähintäänkin älyllisenä laiskuutena. Uskottavampaa olisi käsitellä dogmeja ja oppeja erillään jumalaa koskevista ontologisista kysymyksistä, joskin nämä kaksi aihetta väistämättä jollakin tavoin myös kietoutuvat yhteen.
Pyh. Oli löperöä tai ei, epädogmaattista ei-uskonnollista mieltä ei löperöydestä vakuuteta sillä, että asia julistetaan perustelematta. Sitä paitsi, esimerkinomaisesti esittämäni loogiset ongelmat ovat todellisia loogisia ongelmia, eivät pseudo-ongelmia: ihmiskunnan parhaat mielet ovat käyttäneet parituhatta vuotta näiden ongelmien kelailuun. Eikä mitään löperöä ole siinäkään, että jos tarkastellaan kahta kilpailevaa uskomusjärjestelmää, joista toinen on ilmeisen ristiriitainen, niin ristiriidaton on rationaalista hyväksyä. Missä järkevässä mielessä voi uskoa, että kuun pimeällä puolella on neliönmuotoinen ympyrä? Toki lapset voidaan sosiaalistaa toistelemaan asiaan kuuluvia uskontunnustuksia ja osallistumaan tunteisiin vetoaviin riitteihin, mutta riittääkö tämä oikeaan uskoon? Olen edelleen sitä mieltä, että tässä ateismin muodossa ei ole mitään löperöä: jos se on väärä, sekin johtuu uskonnollisen kielen perusluonteen väärinymmärryksestä.2. Militantti looginen ateisti
Jumalaa ei ole –väittämän perusteleminen sillä, että ihminen ei voi ymmärtää jumalaa on niinikään löperöyttä.
Niin. Tarkoitinkin, ettei heillä myöskään ole tarvetta jumalan olemassaolon myöntämiseen. Jos tämä ei riitä ateismiin, niin sitten heistä tehnee ateisteja se, että uskovien äänekkäin rintama heitä sellaisina tyypilliseti pitää, koska haluavat substantiaalisempaa jumalakuvaa.3. Humanisti-ateisti
Tämän alalajin edustajien nimeämistä ateisteiksi en sulata, sillä en kykene uskomaan heillä riittävän motivaatiota/perusteluja jumalan tosiasialliseen kieltämiseen.
Tuskin tässä kuitenkaan ajatellaan vain sormet korvissa älämölöttävää ääliötä, vaan pikemminkin jotain ND-tyyppistä Occamin partaveitsen sisäistänyttä ajattelijaa. Kuten sanoin, symppaan itse tällaista ajattelua uskonnon suhteen: uskonnon nimissä tehdään niin paljon pahaa, että ehkä kaltaiselleni, joka on lähinnä tyypin 3 ateisti, paras tapa on olla osallistumatta (ja siten vahvistamatta) uskonnollista diskurssia, jossa uskonto ja jumala kuitenkin humanisti-ateistin mukaan asuu. Nietzsche oli väärässä: jumala ei kuollut uuden ajan alussa, mutta ehkä insinööri sen vielä tappaa.4. Uskonnollisuudesta vieraantunut ateisti & 5. Insinööriateisti
Olen taas eri mieltä. Ateismi ei ole uskomus vaan asenne, sanoisinko peräti ontologista kitsautta. Emme usko mihinkään ilman erittäin hyviä perusteita. Agnostismi on nössöille: kovat jätkät tunnustaa väriä ja on joko uskovaisia tai ateisteja.Kuten vuodatuksestani(kin) käy ilmi, myös ateismi on uskomus (kehittyneemmässä muodossaan jopa uskomusjärjestelmä). Urpiaiselle jätän takaportin auki (en siten kuin ajattelitte, senkin pervot!), ja esitän hänen kenties tarkoittaneen sittenkin agnostisismia (= jumalan olemassaolosta tai olemassaolemattomuudesta ei ole varmuutta) ateismin (= jumalaa ei ole) sijaan.
Ai niin EW, tämä vääntö on vielä kesken: hus sinne!