Katsoin leffan

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
Elukka

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja Elukka »

CandyMan kirjoitti: 007 Casino Royale tjsp.

Olihan se. Eniten pidin alun takaa-ajokohtauksesta, mitä darcouria tms. se olikaan missä hypitään ihan simona ja tehdään homovoltteja kadulla mahdottomissa paikoissa. Muuten leffa oli aika perushöttöactionia, nimi voisi olla MI-4.

Erona perinteisiin Bondeihin tässä ei yritetty estää maapallon tuhoa ydinasehyökkäyksen tai maata kiertävän saatananmoisen lämpösäteen ampuvan satelliitin aiheuttamana. Toisin kuin vaikka Timothy Daltonin tähdittämässä Licence to Kill:ssä, tällä kertaa tämä muutos perinteisestä Bond-kaavasta toimi.
Sisälsi muuten huomattavasti realistisempaa väkivaltaa kuin aiemmat Bond-elokuvat.
Kungfu-liitelyn tai haialtaaseen tms. pudottamisen sijaan vedettiin ihan rehdisti nyrkillä turpaan, kolhittiin kalloja lavuaarinnurkkiin tai pistettiin kylmästi nikkelinappi otsaan.
Yllättäen huomasin pitäväni Daniel Craigin karusta hirsipuuhuumoria viljelevästä ammattitappaja-Bondista jopa enemmän kuin Conneryn lipevästä playboysta.
Tässä on (onneksi!) menty aivan toiseen suuntaan kuin siinä toisessa samannimisessä agenttifilmissä.
Caterina Murino pikkupahiksen vaimokkeena on håttis.


* * * * / * * * * *
Sheetlord

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja Sheetlord »

CandyMan kirjoitti:mitä darcouria tms. se olikaan missä hypitään ihan simona ja tehdään homovoltteja kadulla mahdottomissa paikoissa
Parkour on homman nimi.
CandyMan

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja CandyMan »

Just se, parkuuria.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Sheetlord kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:Shortbus
Ok, mutta onko tässä erotiikkaa/paljasta pintaa/pervoilua? Nim. Popkornia vieressäsi äänekkäästi mässyttävä sadetakkimies
On/on/ehkä (riippuu määritelmästä - itse en kuitenkaan sanoisi filmin antia pervoiluksi). Ainakin nyt sen verran, että katsomoon oli etsiytynyt läjä yksinäisen runkkarin arkkityyppejä (tiedättehän ne hikiotsaiset, aavistuksen tai enemmänkin plösähtäneet, silmiään aulan valoissa siristelevät miekkoset, jotka käsi hieman vapisten ojentavat lippunsa portsarille ja salissa pälyilevät ympärilleen hermostuneesti).

Seksuaalisuus esitetään kuitenkin sen verran inhimillisessä ja uskottavassa kontekstissa, että enpä tiedä kuinka helppoa tätä on katsoa pornoleffatyyliin pelkkään pintaan keskittyen. Tai no, ehkä teille miehille riittää että elimiä vilahtelee :wink: (ja kerrankin kummaltakin sukupuolelta ihan tasapuolisesti!). Seksi on myös oikeaa, eikä sitä hölmöä Leikitään et seuraavaks tää laittais SEN niinku SINNE!1!! -meininkiä, jota lähes kaikissa pornoteollisuuden ulkopuolisissa tuotannoissa joutuu sietämään.

Ai niin, pisteytys unohtui: leffakokonaisuutena pisteitä tippuu kolme viidestä, mutta suosittelen sitä edelleen lämpimästi näiden mainittujen ansioiden vuoksi!

:D :D :D
Sheetlord

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja Sheetlord »

EveryWoman kirjoitti:Seksuaalisuus esitetään kuitenkin sen verran inhimillisessä ja uskottavassa kontekstissa, että enpä tiedä kuinka helppoa tätä on katsoa pornoleffatyyliin pelkkään pintaan keskittyen. Tai no, ehkä teille miehille riittää että elimiä vilahtelee :wink: (ja kerrankin kummaltakin sukupuolelta ihan tasapuolisesti!)
Ehkäpä ansaitsin tämän. Raina pääsi joka tapauksessa katsontalistalle, hyvistä leffoista joissa on uskottava eroottinen lataus ei koskaan ole ylitarjontaa. Itse asiassa en muista, koska viimeksi olisin nähnyt sellaisen.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

CandyMan kirjoitti:Naiset. :roll:
Tästä letkautuksesta seuraa sanktio: EveryWomanin kilometrianalyysi Marie Antoinettesta! :perse: (Omasta mielestäni tätä elokuvaa ei oikein voi spoilata, joten en pahemmin rajoita tapahtumien kuvaamista, mutta jos joku ei halua tietää mitään olennaista ennen elokuvan katsomista, älköön lukeko tätä tekstiä!)

Sofia Coppola on aiemminkin osoittanut poikkeuksellista kykyä käsitellä elokuvassa elämän niinsanottuja Hahmottomia Olennaisuuksia. Hahmottomat Olennaisuudet –termin vedin paremman puuttuessa hatustani. Tarkoitan tällä kaikkea sellaista, joka elämässä on niin kovin tärkeää, mutta jonka kuvailemiseen ei ole sanoja. Ne, jotka ymmärtävät kirjallisuuden, musiikin, runouden ja muun taiteen voiman käsittellistämättömän totuuden kuvaamisessa ja esiin tuomisessa, tietävät mistä puhun. Helpoimmin esimerkkinä voinee käyttää hyvää runoutta: vaikka runo koostuu sanoista, jotka jo sinänsä merkitsevät jotakin, olennaisin on aina rivien välissä – se, minkä sanomiseksi tarvitaan juuri ne sanat juuri siinä järjestyksessä, koska täsmälleen saman asian ilmaiseminen eksplisiittisesti on yksinkertaisesti mahdotonta. Väkevin tuntemani Hahmottomien Olennaisuuksien kuvaus on Coen-elokuvassa The Man Who Wasn't There. Siinä on juoni ja uskottavasti film noir –perinteen hengessä etenevä tapahtumien sarja, mutta juoni tai tapahtumat eivät ole olennaisia. Rivien välit, aivan ensimmäisestä kuvasta lähtien, ovat. Nuorempana, kun katselin maailmaa mustavalkoisempien linssien lävitse, olin jopa sitä mieltä että elokuvien arvo määräytyy yksinomaan Hahmottomien Olennaisuuksien välittämiskyvyn kautta.

Mutta asiaan. Marie Antoinette on taidokas, inhorealistinen kuvaus ihmisen joutumisesta olosuhteiden uhriksi ja siitä, kuinka helppo ja usein käytetty "ratkaisu" defensiivinen uhrina pysyttely on. Tuttu kuvio lähes jokaiselle ihmislajin edustajalle – Marie Antoinettella ei välttämättä oikeastikaan ollut vaihtoehtoja, mutta meistä monilla olisi (useimmiten ainoa, mikä puuttuu, on uskallus). Marie Antoinetten valinta inhimillisen heikkouden esittämisen välineeksi on onnistunut, sillä pelkuruuden esittäminen sellaisen henkilön kautta, jonka lankeaminen siihen on olosuhteet huomioon ottaen keskimääräistä ymmärrettävämpää, vähentää osoittelevuutta ja ajatuksen syyllistävyyttä. Katsojan syyllistämättömyys on tietenkin aina hienoa, sillä se vapauttaa ihmiset arvioimaan viestejä neutraalimmin ja objektiivisemmin, eli tukee itsetuntemuksen lisääntymisen mahdollisuuksia.

Elokuvan lajityyppiä kuvailisin sanoilla kauhua lähentelevä psykodraama. Samoin kuin japanilaisten kauhuelokuvien ahdistavuus syntyy suurimmaksi osaksi katsojan korvien välissä, Marie Antoinetten jännitteiden ja tärkeimpien viestien on uskottu rakentuvan ilman eksplisiittistä kerrontaa katsojan samastuessa päähenkilön tilanteeseen. Ja rakentuvathan ne. Tunnelma on kuin kauniiseen lahjakääreeseen kiedottu mätänevä ruumis, ja entistä ahdistavammaksi kaiken tekee se, että käärettä ei koskaan avata. Kerronnan tasolla liikutaan siis tyystin eri maisemissa kuin päähenkilön sisäisessä todellisuudessa – todellisuudessa, jota ei missään vaiheessa kuvailla mitenkään, ei edes ilmeiden ja eleiden tasolla. Näin täydellisen teatteriesityksen vetäminen päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen ei voi merkitä muuta kuin henkilön vajoamista todellisuuspakoiseen utuun, halua unohtaa itsensä, asemansa ja vastuunsa ja täyttää ajatuksensa leikillä. Ja missäpä muualla tämä onnistuisikaan yhtä hyvin kuin käsittämättömän pompöösissa ja arkitodellisuudesta irrallaan lilluvassa Versailles'n hovissa.

Todellisuuspakoa etäämpää seuraava katsoja tiedostaa päähenkilöön kohdistuvat suunnattomat diplomaattiset, taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset vaatimukset tätä itseään paremmin, ja kenties toivoo päähenkilön selviävän niistä edes joten kuten. Toivo on kuitenkin turha. Miten leikata hovin kuluja kansan lepyttämiseksi, kun protokolla kuitenkin vaatii huoneellisen palvelusväkeä pokkuroimaan hallitsijaparin ympärillä aina heräämishetkestä nukkumaanmenoon saakka – muiden, toinen toistaan pöyristyttävämpien tapojen muassa? Ja toisaalta: miten säilyttää valtioidenväliset diplomaattisuhteet, jos aikoo vierasmaalaisena kuningattarena ajaa alas vuosisataiset hovin perinteet? Marie Antoinetten ongelmat olisivat saattaneet olla liian vaikeita ratkaistavaksi jopa kokeneimmalle ja koulutetuimmallekin kuningattarelle, mutta on helppo uskoa, että parikymppiselle epäkiinnostuneelle ja naiiville tytölle ne olivat liian ahdistavia edes tietoisuuteen asti päästettäväksi. Tilanne on periaatteessa sama kuin nykyajan ylensyöneellä suomettarella, joka viineriä ahmiessaan valittaa omaa lihavuuttaan – sillä erotuksella että lihavuudelle olisi useimmiten jotakin tehtävissä.

Elokuvan sanoma on piilossa, ja siksikin niin väkevä. Se kannustaa ihmistä itsepetokseen vajoamisen sijaan ratkaisemaan ongelmiaan muistuttamalla, että ei ole itsestäänselvyys että ongelmat ylipäätään ovat ratkaistavissa. Käyttöön on siis otettu vanha yleisöönvetoamiskikka. On aina kiehtovaa seurata muiden onnettomuutta voidakseen päivitellen todeta: Onneks mulla ei sentään mee noin huonosti! Tällä kertaa kikkaa vain on käytetty niin hienovaraisesti, että halvan vaikutelman sijaan kokonaisuus tuntuu harvinaisen arvokkaalta. Muita elokuvan ansioita ovat tietenkin jäykän ja keinotekoisen pukudraamaformaatin murtaminen, Marie Antoinetten hahmon syventäminen historiallisena henkilönä, oman aikamme fiiliksen poikkeuksellisen taitava vangitseminen (tässähän Coppola on kenties kaikkia muita elossa olevia ohjaajia reippaasti edellä) ja niin visuaalinen kuin auditiivinenkin vaikuttavuus.

Pisteitä tulee elokuvakokonaisuudelle neljä viidestä ja lisäksi yksi Breaking new ground –piste:

:D :D :D :D :idea:

Edit: kursivointi lisätty
Viimeksi muokannut EveryWoman, 30.11.2006 0:17. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Sheetlord kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:Seksuaalisuus esitetään kuitenkin sen verran inhimillisessä ja uskottavassa kontekstissa, että enpä tiedä kuinka helppoa tätä on katsoa pornoleffatyyliin pelkkään pintaan keskittyen. Tai no, ehkä teille miehille riittää että elimiä vilahtelee :wink: (ja kerrankin kummaltakin sukupuolelta ihan tasapuolisesti!)
Ehkäpä ansaitsin tämän. Raina pääsi joka tapauksessa katsontalistalle, hyvistä leffoista joissa on uskottava eroottinen lataus ei koskaan ole ylitarjontaa. Itse asiassa en muista, koska viimeksi olisin nähnyt sellaisen.
Yritän vielä selventää: tässä leffassa kyllä on uskottavaa eroottista latausta moninkin paikoin, mutta se on aina kerronnalle alisteista. Elokuvassa kuvataan uskottavasti myös eroottista epäonnistumista, eikä eroottista kuvastoa ole valikoitu perusheteromiehen toiveiden ohjaamana. En luokittelisi tätä eroottiseksi elokuvaksi, koska pääosassa ovat ihan muut jutut: yksinäisyys, pinnallisuuden pakeneminen, hukassa oleminen ja itsen etsiminen jne. Tätä tarkoitin arvellessani, että tästä leffasta ei kenties ole mahdollista saada perinteisesti käsitettyä eroottista nautintoa - tarina kun puhuttelee nautintoimpulsseja voimakkaammin.

Mutta suosittelen siis joka tapauksessa.

(Ei se "te miehet" -juttu muuten ollut mitenkään erityisesti suhun kohdistettu.)
CandyMan

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja CandyMan »

Katsoinpa DVD:ltä tänään tällaisen:

40-vuotias neitsyt

Erittäin vaikuttava kertomus yksinäisen ihmisen minuuden sortumisesta elämää suurempien tapahtumien keskipisteessä. Ydintarina kertoo - paremman termin puutteessa - olevaisuuden katoavaisuudesta sekä ihmisen ikuisesta vastakkainasettelusta omia ja yhteiskunnan normeja vastaan. Tarinan sankari, Andy, taistelee sisäisiä demoneitaan vastaan päivittäin, ympäröivän maailman projisoidessa vastustamattoman mielettömyytensä hänen päänsisäiseen kokemusmaailmaansa.

Andy pakenee todellisuutta kafkamaiseen unimaailmaansa, jota suojelevat hänen salaiset intohimonsa kohteet, miniatyyrisuperihmiset. Ympäröivä "todellisuus" kuitenkin asettaa Andylle jatkuvasti mielettömiä vaateitaan, tehden hänestä oman yksinkertaisuudensa narrin. Andy kokee ulkopuolisuutta niin kanssaihmisiään kuin itseäänkin kohtaan.

Tarina kulminoituu lopulta Andyn vastarinnan murtumiseen, hänen luopuessaan miniatyyri-ihmisten suojelevasta syleilystä ja antautuessaan teatraalisen naisdemonihahmon sosiaaliseksi leikkikaluksi. Elokuvan loppu on varsin surullinen, Andyn antautuessa järjenvastaisen piirileikin ja yhteislaulun pyörteisiin sisäisten demoniensa pakottamana.

Lopultakin elokuva jättää vastaamatta vain yhteen tärkeään kysymykseen: miksi?

Annan tällä kertaa kuusi pallopäätä seitsemästä, koska seitsemäs katosi jonnekin enkä löytänyt sitä tähän hätään.

:nuts: :nuts: :nuts: :nuts: :nuts: :nuts:

EDIT: Vittuillakseni editoin.
Viimeksi muokannut CandyMan, 30.11.2006 0:58. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

CandyMan kirjoitti:Annan tällä kertaa kuusi pallopäätä seitsemästä
Annan sulle kaksi säälipistettä viidestä. Kerjää lisää jos tarvitset!

:paijaa: :paijaa:
huima

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja huima »

EveryWoman kirjoitti:Annan sulle kaksi säälipistettä viidestä. Kerjää lisää jos tarvitset!

:paijaa: :paijaa:
Tän takia on parempi katsoa vaan leffoja joissa on pyllyjä.
Dumari

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja Dumari »

The Departed
Hyvä juoni toimintaleffaan. Näyttelijätkin aika hyvei, Di Caprio ny ei olis ollu pakollinen tuohon rooliin, mutta Hollywood on Hollywood :roll:
väkivaltaakaan ei ollut yhtään liikaa, paitsi lopussa olis pärjännyt vähemmälläkin. 3,5/5 tähdestä.
bedlam

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja bedlam »

What Ever Happened to Baby Jane?
KuvaKuvaKuvaKuva

Bette Davisin ja Joan Crawfordin hienosti tähdittämä thrilleri/draama/kipeä musta komedia vuodelta 1962. Ahdistava ja samaan aikaan hymyilyttävä elokuva.

Ice Age
KuvaKuvaKuva

Ihan viihdyttävä pätkä hieman liian perinteisellä piirrossatujuonella. Tavallaan kuin sekoitus Shrekiä ja Leijonakuningasta.

Ice Age 2
KuvaKuvaKuva1/2

Hieman parempi kuin ykkönen, nauratti makoisammin.

Damien: Omen II
KuvaKuvaKuva1/2

Ensimmäisen leffan klassisesta jännityksestä siirryttiin slasher-tyylin kauhisteluun. Eli varsinaisen juonen sijasta pääasia on erikoisilla tavoilla toteutetuissa kuolinkohtauksissa. Mutta silti viihdyttää ja paljon leffasta pelastaa se, että paholaisen poika ei ole mikään Ultimate Evil, vaan itsekin on järkyttynyt kohtalostaan.

Omen III
KuvaKuva

Tää onkin sitten jo melkoisen kauhea räpistely.
Avatar
Clay
Kitisijä
Viestit: 2582
Liittynyt: 14.08.2005 23:46

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja Clay »

EveryWoman kirjoitti:En luokittelisi tätä eroottiseksi elokuvaksi, koska pääosassa ovat ihan muut jutut: yksinäisyys, pinnallisuuden pakeneminen, hukassa oleminen ja itsen etsiminen jne.
Eli Levottomat 4?
Nyt penikseni on fantastinen!
Sheetlord

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja Sheetlord »

bedlam kirjoitti:What Ever Happened to Baby Jane?
Tämä on klassikko. Tosin filkkaa katsoessa meni puolet ajasta ihmetellessä, millä ansioilla Bette Davis on muka ollut joskus ns. seksisymboli? Daami ei ole todellakaan ikääntynyt kauniisti, eikä nuoruusajan promokuvissakaan näyttänyt minkään mittapuun mukaan hehkeältä. Enemmänkin vähän omituiselta.

Kuva
Rouva Pupu

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Saw II

Uusia mielenkiintoisia ansoja. Jatko-osaksi yllättävän hyvä. Loppu saattaa yllättää tai olla yllättämättä, riippuu mitä odottaa. Ei kuitenkaan päihitä ensimmäistä osaa, joka tarjosi ainakin itselleni jotain uutta.
Saw III pitänee katsastaa.

New Nightmare

Freddy astuu ulos valkokankaalta. Hieman tökerösti, sanoisin. Ei kuitenkaan huonoin näistä seitsemästä osasta.
Avatar
mustaenkeli
Kitisijä
Viestit: 2884
Liittynyt: 09.09.2005 12:08
Paikkakunta: Hell-sinki
Viesti:

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli »

Bambi 1
Onhan tuo tullu katottua useasti, mutta kerta vielä kiellon päälle.
Todella ihanat värit, piirrokset ja laulut. Ihaana leffa. Kestää usean, usean katselukerran. Joka kerta tippa linssissä...


Bambi 2
Tän katoin ihka ekaa kertaa. Luulin, että ois ollu huomattavasti erilaisempi, mutta hyvä oli näinki. Passaa jotenki kivasti tähän yksinhuoltajaisien ja -äitien nykymaailmaan. Värit yhä parhautta.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
Dumari

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja Dumari »

Beerfest

Super Troopersin tekijöiden uusi kalja -ja kakkahuumorileffa. Toimii, suosittelen.
Sheetlord

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja Sheetlord »

Walking Tall

Pellepainitähti The Rock kokeilee siipiään valkokankaalla. "Tositapahtumien inspiroimassa" tarinakyhäelmässä paikkakunnan oma poika palaa kotiinsa ja siivoa kylänsä korruptoituneista kytistä ja kierosta kasinonpitäjästä.

Kaikin puolin pienen budjetin tekele, mutta ei ollenkaan pahimmasta-päästä-aivot-narikkaan-ajanvietettä. Rock itse on ihan siedettävä "amatöörinäyttelijä", onhan ukolla kokemusta hommasta nyörineliöajoiltaan. Siipimiehenä häärivä Johnny Knoxville pärjää myös, aina kun muistaa pitää jackass-maneerinsa kurissa.

Kuriositeettinä mainittakoon, että WWE-moguli Vince Macmahon on onnistunut tunkemaan ahneet näppinsä tähänkin soppaan executive producerin ominaisuudessa. Luojan kiitos, ettei muita trikoosankareita tungettu mukaan...
CandyMan

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja CandyMan »

Plääh, telkkarin Taru Sormusten Herrasta oli lyhyempi elokuvaversio. Olisivat samantien panostaneet pidempiin extended-versioihin, kun kerran päättivät näyttää kaikki kolme elokuvaa.
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

Little Miss Sunshine

Aivan ihana leffa! Hauska ja koskettavakin.
Kikkelis kokkelis.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Clay kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:En luokittelisi tätä eroottiseksi elokuvaksi, koska pääosassa ovat ihan muut jutut: yksinäisyys, pinnallisuuden pakeneminen, hukassa oleminen ja itsen etsiminen jne.
Eli Levottomat 4?
No öh. Levottomat-trilogian pääosassa ovat epäuskottavan ohuet henkilöhahmot, sanoman pinnallisuus, hukassa oleva ohjaus ja itseään etsivä kerronta. Kai joku voi niissä jotain yhteisiäkin nimittäjiä nähdä, mutta itse en suosittelisi Levottomia varmaan kenellekään (enkä pystynyt itsekään katsomaan ykköstä enempää, vaikka missiona onkin katsoa välillä myös muita kuin hyviä elokuvia). Ja Levottomien "seksi" on juuri sitä mainitsemaani ällöpyllyilyä, jolle en haluaisi turhaan itseäni altistaa.

(Suomessa tehdään kyllä pääasiassa aika paskoja leffoja, mikä nyt tämmöiseltä insinöörivaltiolta ei edes kovasti yllätä.)
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Sheetlord kirjoitti:millä ansioilla Bette Davis on muka ollut joskus ns. seksisymboli?
Kauneus on kontekstisidonnaista. Kontekstin muuttuessa kauneuskäsityskin muuttuu, ja kontekstihan (= maailma) muuttuu jatkuvasti. Viidenkymmenen vuoden kuluttua sun kaikkein hoteimpana pitämästä julkkistsubusta joku sen ajan ukonketale ihmettelee ihan samaa. :D
elco

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja elco »

Over the Hedge

Tekniikka näyttäisi taas ottaneen askeleen etiäpäin. Animaation yksityiskohdat ja maisemat ovat aikamoisia. Ei lajityyppinsä valio Toy Story 2:n tai Monsters Inc:in tapaan, mutta verraten viihdyttävä pläjäys. Lopun orava-kofeiinissa oli likimain yhtä hauska huumeviittaus lastenelokuvassa kuin Madagascarin nukutuspiikkikohtaus.
Sheetlord

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja Sheetlord »

EveryWoman kirjoitti:Kauneus on kontekstisidonnaista. Kontekstin muuttuessa kauneuskäsityskin muuttuu, ja kontekstihan (= maailma) muuttuu jatkuvasti
Tämän toki tiedän. Enempi ihmettelin sitä, että aikalaisnäyttelijättärissä oli paaljon viehkompia ilmestyksiä. Vähän sama juttu, kun pistäisi lineuppiin Janeane Garofalon ja Julia Robertsin ;)
imbesiili

Re: Katsoin leffan

Viesti Kirjoittaja imbesiili »

CandyMan kirjoitti:Plääh, telkkarin Taru Sormusten Herrasta oli lyhyempi elokuvaversio. Olisivat samantien panostaneet pidempiin extended-versioihin, kun kerran päättivät näyttää kaikki kolme elokuvaa.
Ei sitä noin vaan panosteta asioihin, kun elokuvat myydään kanaville paketteina.
Vastaa Viestiin