Missä tapasit/aiot tavata paremman puoliskosi?

[Ann]

Muistaakseni CandyManilla on kaikki ässät yksinäisten naisten valloittamiseen hihassa.

Lahkeessapa.

[Melnais]

Muistaakseni CandyManilla on kaikki ässät yksinäisten naisten valloittamiseen hihassa.

Lahkeessapa.

En tiedä kun en ole ehtinyt treffata.

[CandyMan]

Se tanssii.

Liian homoa ja passeee. Apinat tanssii. Nykyään pitäisi vaikuttaa rokkibändissä jos haluaa omata mitään tsäänssejä (HIM-kloonejahan Suomessa nykyisin riittää). Tajusin sen tänään katsoessani Subbarilta "Maailman 25 seksikkäintä rokkitähteä". Mallit ja muut kuuluisat silmäätekevät sanoivat ohjelmassa suoraan että haluaisivat kumppanikseen miehen joka osaisi laulaa heille. Jopa joku Coldplayn ööliö on hoteinta stuffia.

Ei ihmekään että yksi jos toinenkin miehenpuolikas hankkii nykyisin kitaran ja osallistuu Idolssiin. Siinä jää huimat kylpyvaahtokokeilutkin toiseksi.

[CoqAuVin]

Mutta oikeasti: jaksatteko te muut tapailla siedettäviä ja kriteerinne täyttäviä, mutta tuntemattomia ja siksi teille yhdentekeviä deittinetlöytöjä niin kauan, että tutustutte heihin?

Ei jakseta. Nettideitti tosiaan on jotenkin keinotekonen tilanne, toisaalta tosin toimiva, koska molemmat tietää mitä oltas niinku vailla. Monta sellasta 'ihanjees'siä nähty (noh, alle 15), joihin ei sit tuu pidettyä yhteyttä. Kai siihen turtuu jossain vaiheessa? Ei pidä niitä tapaamiaan enää oikeina ihmisinä?

Toisaalta oon valmis uskomaan, et sen huomaa sitten kun tapaa oikeesti kiinnostavan, mutta osaako sitä toimia tavalla, joka johtaa seurusteluun? Oon mä kuitenkin puol vuotta seurustellu nettipojan kanssa, että on se kai mahdollista, todennäköisyyksistä kyllä tiiä...

Voi meitä.

[CandyMan]

Vastaa hauskuuttaja siihen gandhin kysymykseen: mistä sitten?

Backstagelta.

[RolloTomasi]

Mutta oikeasti: jaksatteko te muut tapailla siedettäviä ja kriteerinne täyttäviä, mutta tuntemattomia ja siksi teille yhdentekeviä deittinetlöytöjä niin kauan, että tutustutte heihin?

En ole koskaan kokeillut, mutta koska pariutuminen ei ole itsetarkoitus, en tiedä miksi edes deittailisin netin kautta ja etsisin itselleni kumppania parisuhteeseen. Tämänkaltaiseen tilanteeseen en siis koskaan joutuisi.

[NuoriDaavid]

Olin yksin anniskeliravintolassa ottamassa huikkaa. Piti lähteä wc:hen. Pari pimatsua istui pöydässä. Jätin tuopin pöytään ja käskien heidän vahtia sitä käydessäni wc:ssä. Sillä aikaa tuleva vaimoni piilotti tuoppini.

...ja sen jälkeen et ole olutta nähnytkään

Fiksumpi kaveri olisi tosiaan tietysti heti hokannut varoittavat ennusmerkit.

[NuoriDaavid]

Mun kaikki nettideittailukokemukset ovat olleet jotenkin vaisuja: kerta toisensa jälkeen kokemus on, että ookoo tyyppihän tuo on mutta so what. Kun yhteistä pohjaa - yhteisiä kavereita, työtä harrastuksia, mitä vaan - ei ole, tuntuu keinotekoiselta ja hirveän työläältä ruveta tutustumalla tutustumaan. Odotan jonkinlaista ihmeenomaista rakastumista ensi silmäyksellä. )

Kityn parisuhdetohtori vastaa:

Hyvä AJ. Kuten jo aiemminkin sanoin, ei temppelin esiripun tarvitse revetä kahtia, maan järistä ja kallioiden haljeta ensitreffeillä.

Ettet olisi liian varovainen? Saaliseen pitää iskeä kiinni, kun se on silmien edessä. Tuolla tavalla päädyt vanhaksi piiaksi.

[NuoriDaavid]

Kyllä tämä nykyinen ja tähän asti vakavin on saanut alkunsa työpaikalla. Tulin töihin miehen vanhempien maatilalle kesäksi, ja siinä sitten tutustuttiin kaikessa rauhassa traktorilla ajamisen ja lehmän lypsyn lomassa.

Ihanan kansallisromanttista. Kuin suomi-filmistä.

Ison tilan perijä rakastuu kauniiseen piikatyttöön.

[Aito_Johanna]

Kityn parisuhdetohtori vastaa:

Hyvä AJ. Kuten jo aiemminkin sanoin, ei temppelin esiripun tarvitse revetä kahtia, maan järistä ja kallioiden haljeta ensitreffeillä.

Ettet olisi liian varovainen? Saaliseen pitää iskeä kiinni, kun se on silmien edessä. Tuolla tavalla päädyt vanhaksi piiaksi.

Varovainen? Nähdäkseni varovaisuutta olisi päinvastoin se, että tarttuisi keneen tahansa osapuilleen mitat täyttävään mieheen (tai naiseen, jos katsotaan vähän laajemmasta näkökulmasta kuin vain juuri kannaltani - eiköhän tämä tunne ole useimmilla nettideitteilläni ollut molemminpuoleinen) vain sen pelossa, ettei "päätyisi vanhaksipiiaksi" (huh, miten 1800-lukulainen ajattelutapa, kuten jo aiemminkin sanoin! )
Ei temppelin esiripun tarvitse revetä kahtia, mutta kyllä ensitapaamisella pitäisi tuntea edes pikkuriikkisen intoa, pitäisi saada tuntea, että _haluaa_ tavata toisen uudestaankin eikä tee sitä vain jostain epämääräisestä velvollisuudentunteesta. Kato kun se parisuhde ei ole itseisarvo sinänsä, kuten täällä on sata kertaa jankattu.

[NuoriDaavid]

Sattumalta. Tulen törmäämään sattumalta Rakkaaseen ja kun niin käy, ei asiassa ole mitään relativistista epäselvyyttä.

En harrasta treffejä enkä aio harrastaa jatkossakaan. Jos niin on tarkoitettu, Rakkaus kyllä löytää minut ja hänet. Jos ei, niin sitten ei. Ei tämä minun eloni ole parisuhdehakuun tähdättyä, kyllä sitä voi koikkelehtia täällä maan päällä yksinkin. Orpo kääpiö..

Ei ole sääliteltävä asia. Sääliteltävämpää on se, jos ei pysty olla yksin, jos ei nauti elämästä sillänsä.

Komppaan ihan täysillä tätä.
Siitä huolimatta aina toisinaan tuntuu, että pitää antaa sattumalle mahdollisuuksia, ja silloin järkkäilen itselleni nettideittejä.

Olette katsoneet liikaa romanttisia elokuvia. Prinssi ei saavu noutamaan valkoisen hevosen selässä.

[NuoriDaavid]

Kityn parisuhdetohtori vastaa:

Hyvä AJ. Kuten jo aiemminkin sanoin, ei temppelin esiripun tarvitse revetä kahtia, maan järistä ja kallioiden haljeta ensitreffeillä.

Ettet olisi liian varovainen? Saaliseen pitää iskeä kiinni, kun se on silmien edessä. Tuolla tavalla päädyt vanhaksi piiaksi.

Varovainen? Nähdäkseni varovaisuutta olisi päinvastoin se, että tarttuisi keneen tahansa osapuilleen mitat täyttävään mieheen (tai naiseen, jos katsotaan vähän laajemmasta näkökulmasta kuin vain juuri kannaltani - eiköhän tämä tunne ole useimmilla nettideitteilläni ollut molemminpuoleinen) vain sen pelossa, ettei "päätyisi vanhaksipiiaksi" (huh, miten 1800-lukulainen ajattelutapa, kuten jo aiemminkin sanoin! )
Ei temppelin esiripun tarvitse revetä kahtia, mutta kyllä ensitapaamisella pitäisi tuntea edes pikkuriikkisen intoa, pitäisi saada tuntea, että _haluaa_ tavata toisen uudestaankin eikä tee sitä vain jostain epämääräisestä velvollisuudentunteesta. Kato kun se parisuhde ei ole itseisarvo sinänsä, kuten täällä on sata kertaa jankattu.

Miksi haet miestä itsellesi? Sinua ei paneta ja parisuhde ei ole sinulle tärkeä? Mitä haet? Deittailetko velvollisuudentunteesta? Haluat noudattaa pääministerin kehoitusta; "lisääntykää ja täyttäkää maa"?

[Aito_Johanna]

Miksi haet miestä itsellesi? Sinua ei paneta ja parisuhde ei ole sinulle tärkeä?

En hae "miestä itselleni" vaan nimenomaan sellaista miestä, jonka kanssa haluaisin elää ja joka haluaisi elää minun kanssani. Siinä on iso ero.

[RolloTomasi]

En hae "miestä itselleni" vaan nimenomaan sellaista miestä, jonka kanssa haluaisin elää ja joka haluaisi elää minun kanssani.

Oota nyt vielä hetki.

[NuoriDaavid]

Miksi haet miestä itsellesi? Sinua ei paneta ja parisuhde ei ole sinulle tärkeä?

En hae "miestä itselleni" vaan nimenomaan sellaista miestä, jonka kanssa haluaisin elää ja joka haluaisi elää minun kanssani. Siinä on iso ero.

Olet nyt ollut haku päällä useita vuosia ja yhtään sopivaa kandidaattia ei ole näkynyt? On mielestäni varsin epätodennäköistä, että tulet tapaamaan sen parempia ehdokkaita, kuin olet jo tähän mennessä tavannut.

[eps]

Ei temppelin esiripun tarvitse revetä kahtia, mutta kyllä ensitapaamisella pitäisi tuntea edes pikkuriikkisen intoa, pitäisi saada tuntea, että _haluaa_ tavata toisen uudestaankin eikä tee sitä vain jostain epämääräisestä velvollisuudentunteesta. Kato kun se parisuhde ei ole itseisarvo sinänsä, kuten täällä on sata kertaa jankattu.

Tämä tarkoittanee sitä, että aiemmin esille tullut "match made in heaven" -vastaaja ei tavatessa ollutkaan kovin kummoinen. Sääli.

Yksi nettitreffien huono puoli on mielestäni valtava tarjonta. Naiset saavat hurjasti vastauksia, joissa toistuvat samat asiat: "Olen Ville 28v harrastan sitä sun tätä ja olen niin ja niin täydellinen ihminen". Pidemmän päälle vastaajat alkavat muistuttaa toisiaan, ja mitä enemmän ihmisiä tulee vastaan, sitä vaikeampaa vastaantulijoiden on erottua muista. Useimmat miehet eivät saa liikaa vastauksia, mutta toisaalta naisten ilmoituksia lukiessa tulee helposti samanlainen fiilis: taas yksi joka etsii pitkää ja urheilullista herrasmiestä, joka pitää lapsista ja uskoo horoskooppeihin.

Nettideittailussa muista erottuminen on älyttömän vaikeaa, sillä loppujen lopuksi ilmoittajat ja vastaajat ovat aika samanlaisia ihmisiä. Oma elämäntilanne vaikuttaa siihen, minkälaisen ilmoituksen ihminen laittaa. Toiseksi omat toiveet ja odotukset vaikuttavat siihen, minkälaiseen ilmoitukseen tai vastaukseen itse vastaa. Näin ei ole ihme, että tavatut ihmiset vaikuttavat aika samanlaisilta. Jos joku heistä tulisi tutuksi ihan muuta kautta, niin kipinä saattaisi löytyä vähän ajan kuluttua. Nettideittailulla alkava kipinä sammuu jo siihen, että vähän säkenöivä ihminen ei erotu kuitenkaan riittävästi keskiverrosta tylsimyksestä.

Parhaiten nettideittailussa tuntuvat onnistuvan ensikertalaiset ilmoittajat. Hyvällä tuurilla joku vastaajista osoittautuu riittävän kiinnostavaksi, ja huonollakin tuurilla ensikertalainen saattaa pelästyä eikä joudu harmaiden keskivertojen kierteeseen. Ainakin itse muistan aina parhaiten ensimmäisen nettideittini, vaikka siitä ei tullut mitään. Sen jälkeen kokemukset hiipuivat kunnes lopulta ihan viisaasti päätin, että ei tätä hommaa voi harrastaa vakavalla naamalla.

e.

[NuoriDaavid]

Ei temppelin esiripun tarvitse revetä kahtia, mutta kyllä ensitapaamisella pitäisi tuntea edes pikkuriikkisen intoa, pitäisi saada tuntea, että _haluaa_ tavata toisen uudestaankin eikä tee sitä vain jostain epämääräisestä velvollisuudentunteesta. Kato kun se parisuhde ei ole itseisarvo sinänsä, kuten täällä on sata kertaa jankattu.

Tämä tarkoittanee sitä, että aiemmin esille tullut "match made in heaven" -vastaaja ei tavatessa ollutkaan kovin kummoinen. Sääli.

Yksi nettitreffien huono puoli on mielestäni valtava tarjonta. Naiset saavat hurjasti vastauksia, joissa toistuvat samat asiat: "Olen Ville 28v harrastan sitä sun tätä ja olen niin ja niin täydellinen ihminen". Pidemmän päälle vastaajat alkavat muistuttaa toisiaan, ja mitä enemmän ihmisiä tulee vastaan, sitä vaikeampaa vastaantulijoiden on erottua muista. Useimmat miehet eivät saa liikaa vastauksia, mutta toisaalta naisten ilmoituksia lukiessa tulee helposti samanlainen fiilis: taas yksi joka etsii pitkää ja urheilullista herrasmiestä, joka pitää lapsista ja uskoo horoskooppeihin.

Nettideittailussa muista erottuminen on älyttömän vaikeaa, sillä loppujen lopuksi ilmoittajat ja vastaajat ovat aika samanlaisia ihmisiä. Oma elämäntilanne vaikuttaa siihen, minkälaisen ilmoituksen ihminen laittaa. Toiseksi omat toiveet ja odotukset vaikuttavat siihen, minkälaiseen ilmoitukseen tai vastaukseen itse vastaa. Näin ei ole ihme, että tavatut ihmiset vaikuttavat aika samanlaisilta. Jos joku heistä tulisi tutuksi ihan muuta kautta, niin kipinä saattaisi löytyä vähän ajan kuluttua. Nettideittailulla alkava kipinä sammuu jo siihen, että vähän säkenöivä ihminen ei erotu kuitenkaan riittävästi keskiverrosta tylsimyksestä.

Parhaiten nettideittailussa tuntuvat onnistuvan ensikertalaiset ilmoittajat. Hyvällä tuurilla joku vastaajista osoittautuu riittävän kiinnostavaksi, ja huonollakin tuurilla ensikertalainen saattaa pelästyä eikä joudu harmaiden keskivertojen kierteeseen. Ainakin itse muistan aina parhaiten ensimmäisen nettideittini, vaikka siitä ei tullut mitään. Sen jälkeen kokemukset hiipuivat kunnes lopulta ihan viisaasti päätin, että ei tätä hommaa voi harrastaa vakavalla naamalla.

e.

Asunnonvälittäjä sanoi, että parhaat ostajat tulevat yleensä ensimmäiseksi ja kauppojen pitkittäminen ei paranna lopputulosta.

[nexie]

Miksi haet miestä itsellesi? Sinua ei paneta ja parisuhde ei ole sinulle tärkeä?

En hae "miestä itselleni" vaan nimenomaan sellaista miestä, jonka kanssa haluaisin elää ja joka haluaisi elää minun kanssani. Siinä on iso ero.

Olet nyt ollut haku päällä useita vuosia ja yhtään sopivaa kandidaattia ei ole näkynyt? On mielestäni varsin epätodennäköistä, että tulet tapaamaan sen parempia ehdokkaita, kuin olet jo tähän mennessä tavannut.

Jos AJ ei lämpeä, niin ei sitä perstuntumaa noin vain kumota ja käännetä. Ihan turha olisi lähteä ketään sulhokandidaattia vetämään narussa sitä kuvitelmaa vaalien, että ehkä sitä ajan myötä itsesuggestiolla voisi huijata itsensä kehittelemään lämpöä kohteeseen...

[elco]

On mielestäni varsin epätodennäköistä, että tulet tapaamaan sen parempia ehdokkaita, kuin olet jo tähän mennessä tavannut.

Mjoo, tokkopa ne siitä toisaalta huonontuvatkaan...

Ehkä sieltä vielä tulee vastaan se Paavo Nurmen, Elias Lönnrotin, George Clooneyn, Elviksen ja JF Kennedyn parhaimpien puolien cocktail jonain päivänä; raketit paukkuvat, tulisuudelmat sinkoilevat, maa vavahtelee ja syödään kirkon portailla yhteistä purkkaa. Tai ehkä ei.

[nowaysis]

"Kaverin kautta". Samoin oikeastaan kaikki poikaystäväni, muistaakseni. Kyllä juu, kaveriporukan kautta tai tutun tuttu tms. Aika perinteinen tapa tutustua. Itselleni nettideittailu on jotenkin vierasta, mutta myönnän kyllä sen olevan kätevä ja nykyaikainen tapa. Sinänsä hassua, että ajattelen noin, koska olen kuitenkin viimeisen 10 vuoden aikana tutustunut netin kautta isoon porukkaan joista on tullut hyviä ystäviäni

Ehkä lähinnä pelkäisin sitä turhautumista, jonka netin kautta vääriä tietoja itsestään antavat miehet aiheuttaisivat. Turhaan niitä sitten deittailisi, pettyisi ja menettäisi toivonsa kokonaan. Ei kiitos, olen nykyisellänikin tarpeeksi kyyninen

[Melnais]

Apinat tanssii.

Valtamielipide on eri. Sinun pitäisi muuttaa Turkuun, Ihmisen myös. Työkaveri houkutteli tutustumaan salsailtaan ja vaikka arvasin lopputuloksen kävin kutsusta kiitollisena kääntymässä paikalla. Miehelle se olisi ollut taivas, yksinäisiä tanssinhaluisia naisia niin kauas kuin silmä siintää. Silmät odotuksesta hohtaen, käsilaukut sievästi polvilla odoteltiin pillillä drinkkiä imien parkettien jumalan tulevan ja vievän eläimelliseen, kiimaiseen soidintanssiin. Tanssitaidottomalle ja -haluttomalle naiselle efekti ei ollut aivan vastaava vaikka limaisia latinoita paikalla olikin reilusti.

Musiikista vielä pieni kommentti. Tässä vuosien varrella olen havainnut monen miehen pitävän kitaraa tai muuta nuoruusvuosien instrumenttia yhä matkassa mukana muistona toteutumattomista haaveista. Kai tämä on ikäkysymys, sillä nykyisin ponneton haaveilu ja nousuhumalassa näppäily värisyttävät samoin kuin iilimato iholla.

[NuoriDaavid]

En hae "miestä itselleni" vaan nimenomaan sellaista miestä, jonka kanssa haluaisin elää ja joka haluaisi elää minun kanssani. Siinä on iso ero.

Olet nyt ollut haku päällä useita vuosia ja yhtään sopivaa kandidaattia ei ole näkynyt? On mielestäni varsin epätodennäköistä, että tulet tapaamaan sen parempia ehdokkaita, kuin olet jo tähän mennessä tavannut.

Jos AJ ei lämpeä, niin ei sitä perstuntumaa noin vain kumota ja käännetä. Ihan turha olisi lähteä ketään sulhokandidaattia vetämään narussa sitä kuvitelmaa vaalien, että ehkä sitä ajan myötä itsesuggestiolla voisi huijata itsensä kehittelemään lämpöä kohteeseen...

Yritänkin tässä kryptiseen tapaani sanoa, että uskoakseni vika on AJ:n korvien välissä, ei sulhokandidaateissa.

AJ on kaunis, fiksu nainen, joka asuu suuressa kaupungissa. Silti sitä oikeaa ei vain tunnu löytyvän. Våi våi... jos tämä olisi elokuvan synopsis, niin tarinalla olisi tietenkin onnellinen loppu. Nyt en usko siihen.

Jos AJ ei muuta pääkoppansa asetuksia, niin "oikeaa" ei löydy koskaan.

[nexie]

Yritänkin tässä kryptiseen tapaani sanoa, että uskoakseni vika on AJ:n korvien välissä, ei sulhokandidaateissa.

AJ on kaunis, fiksu nainen, joka asuu suuressa kaupungissa. Silti sitä oikeaa ei vain tunnu löytyvän. Våi våi... jos tämä olisi elokuvan synopsis, niin tarinalla olisi tietenkin onnellinen loppu. Nyt en usko siihen.

Jos AJ ei muuta pääkoppansa asetuksia, niin "oikeaa" ei löydy koskaan.

Ei se ulosantisi erityisen kryptistä ollut. Tuon takia mä juurikin käsityksenäni totesin, että sitä sisäistä punaista valoa ei vihreäksi itsesuggestiolla käännetä. Mä en oikein usko siihen, että oman pääkopan asetuksia voi mekaanisesti muunnella; tekniikka on tuomittu epäonnistumaan myöskin siksi, että se natsausnappi on jalkojen välissä...

Toisekseen, en ole huomannut AJ:n täällä miehettömyyttään erityisemmin voivottelevan. Hänhän vain toteaa, että on parempi olla yksin kuin huijata itseään/muita. Mitä vikaa siinä on?

[NuoriDaavid]

Toisekseen, en ole huomannut AJ:n täällä miehettömyyttään erityisemmin voivottelevan. Hänhän vain toteaa, että on parempi olla yksin kuin huijata itseään/muita. Mitä vikaa siinä on?

Hän kuitenkin laittaa eforttia parin etsintään, eli siitä päätellen hän kuitenkin haluaisi pariutua.

[nexie]

Hän kuitenkin laittaa eforttia parin etsintään, eli siitä päätellen hän kuitenkin haluaisi pariutua.

So? Jos ei laittaisi tikkua sytykkeella alttiiksi, niin kipinöintitodennäköisyys olisi hyvin lähellä nollaa. Jos efortilla saavuttu suorituslisä olisi vaikkapa 10 %, homma olisi kaiketi nollatilannetta paremmalla tolalla?

Sinänsä en kyllä usko siihen(kään), että pariutumisasioissa tietoiten haku tuottaisi kovin hyvää tulosta; esim. deiteillä on aina ennakko-oletuksia siitä, mitä "pitäisi" tapahtua ja toisesta on luotu jonkinlainen ennakkokäsitys. Asianomaisilla on siis defenssimekanismit valmiustilassa ja spontaani kiinnostus ikään kuin vesittyy.