Tix kirjoitti:Gattaca kirjoitti:MIksi ihmeessä olet niin kiinnostunut että edes tunnet vaatebrändejä nimeltä? Vieras maailma taas. Olen minäkin elokuvista kuullut, että puvuissa on olemassa vaikka Hugo Boss ja Armani, mutta siihen se mun tieto jää. Että aktiivisesti ottaisin niistä selvää? No ei helvetti.
Markkinointi on ihmeellinen asia. Ei tarvitse kovin montaa lehteä lukea kun törmää MC:n mainokseen. Tai tallustaa kovin montaa kertaa Sokoksen tai Stockan miestenvaateosastolla. .
Selitys hyväksytään. Tiedänhän minäkin Diesel-farkut ja Camelbootsit niiden hienojen mainosten takia. Tai Fjällrävenin ja Rukan. Ja partavesimerkkien mainoksia on lehdissä.
Tix kirjoitti:
Ei siinä ole mitään salatietoutta miten ihmiset pukeutuvat eri tilanteissa. Senkin oppii ihan samalla menetelmällä kuin vaatemerkit - pitää silmät auki. Kyllä minä menen pubiin missä rytkyissä haluan, mutta voipi olla että en koskaan poistu ovesta sellaisissa rytkyissä missä ei kehtaisi pubiin mennä..
On se salatietoa minulle. Ja toistan että vaatimus tuollaiseen tarkkuuteen lievästi tympii.
Sitäpaitsi jos nimenomaan PUBEISTA puhutaan, tuossahan paskannetaan koko pubien alkuperäinen idea. Eiköhän pubit perinteisesti alkuperämaassaan Englannissa ainakin ennen olleet paikkoja, joissa poikettiin töiden jälkeen tai muita asioita toimitellessa sisään tuopille tai parille, niissä vaatteissa jotka sattui päällä olemaan. Englannissakaan en ole käynyt, mutta noin on ainakin brittisarjoissa
Olisko mun jo opiskeluaikana pitänyt koulun jälkeen ajaa ratikalla Pasilaan vaihtamaan vaatteita, ennen kun uskalsin lähteä dokaamaan runkkarikavereitteni kanssa? Tarkoitushan oli käydä "parilla" huurteisella luentojen jälkeen!
Ei edes jupahtavalla 80-luvulla ollut tuollaista tyylihysteriaa kuin nykyään.
Varsinaisista teinihelveteistä ja iskumestoista en tiedä, kun en käynyt niissä
Tix kirjoitti:
Gattaca kirjoitti:Luulin muuten että flanellipaidat ja maastotakit on tulleet muótiin, kun JONE NIKULA sellaisissa lehtikuvissa poseeraa. Ihan sama paitakin kuin mulla
Mutta taitaa olla niin, että Jone yksin saa niitä pitää, koska on ÄIJÄ. Mutta eikö äijäksi osittain tulla juuri sellaisella piittaamattomuudella?
Kuvittelisin, että oikeuskanslerin poikana Jone hallitsee varsin hyvin tilanteen mukaan pukeutumisen. Lehtikuva on lehtikuva, joku toinen tilanne on toinen tilanne. Tuskinpa Jone menisi linnan juhliin maihareissa ja hevibaariin smokissa. Jos lande menee twentysomethingien kanssa baariin, lande voi odottaa lievää naljailua landevaatteista. Jos cityslick muotihipsijä menee Kauhajoella paikalliseen kuppilaan zigamageet releet yllään, hän voi odottaa naurunpurskahduksia, vittuilua tai turpakeikkaa releistään. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että on erilaisia tilanteita, ympäristöjä ja kohderyhmiä, joiden pukeutumiskoodi on erilainen? Kummasteletko sinä tuskafestareilla, että miten nuo kaikki hiipparit ovat niin kummallisia? Tai miksi kaikilla on cocktailkutsulla ykköset?
Ei ole vaikea ymmärtää, että " on erilaisia tilanteita, ympäristöjä ja kohderyhmiä, joiden pukeutumiskoodi on erilainen". Sanoinhan yllä, että pukeutuisin häihin, hautajaisiin, teatteriin, hyvään ruokaravinolaan ym ns. "asiallisesti", pukuun tai pikkutakkiin. Niitäkin minulla on. Mutta se on VANHAA klassista tapakulttuuria, jota kunnioitetaan. Se mikä minua yllättää, että niiden sääntöjen lisäksi on tullut pukeutumisääntöjä myös ihan vapaa-ajan baareihin, käytännössä räkälöihin. Eikös ne saisi olla nimenomaan paikkoja, joissa saa oleilla ihan arkivaatteissa? Mitä seuraavaksi? Kohta kai elokuviinkin saa mennä vaan tietynlaisissa vaatteissa? Pizzapaikoille ja purilaisjointeille eri pukeutumiskoodit?
Ja sitten ne säännöt todella ovat salatiedettä. Ensinnäkin tuollainen nipottaminen baarien saati pubien pukeutumisesta taitaa olla aika tuore ilmiö. Ennenvanhaan oli toki pikkutakki-ja kravatti-sääntö, mutta siitä päästiin onneksi eroon jo ennen minunkin nuoruuttani. Mutta sekin oli selkeä sääntö, mutkaton noudattaa. Ja nykyään.. tosiaan rakkaat "tilanteeseen sopivasti pukeutuvat" CityKitinäläiset olivat siellä miiteissä mun silmin katsottuna ihan tavallisissa arkivaatteissa. Oli teepaitaa, arkista mustaa ja värillistä pitkähihapaitaa ja farkkua. Casuaaliakin casuaalimpaa siis. Ei silminnähden mitään yhtenäistä pukeutumiskoodia, Missään tapauksessa ei kokopukua vastaavaa klassista muodollisuutta. Mutta pinnan alla minulle näkymättömissä piileskelikin tarkka koodisto? Se mikä minusta vaikutti sekalaiselta kokoelmalta arkisia katuvaatteita, pitikin sisällään mystisen algoritmin, millä sopivuuden rajat määriteltiin? Että mikä kuvio sai olla Teepaidassa, sai olla pyjaman näköiset vermeet muttei flanellia... joku Manala saa käyttää pääkallopaitaa ja ihme rättiä päässä, mutta jos minä yhden kerran tein vitsinomaisen statementin maastotakilla ja lippalakilla, jossa luki Top Gun, se olikin kiellettyä? Sitten en kuulemma ollut "yhtään miettinyt mitä päälleni panen". Vaikka nimenomaan olin harkinnut. Persoonallisuuttakin kuulemma suorastaan pitää ilmentää.. mutta sekin periaate on feikkiä koska ilmentäminen kuitenkin saa tapahtua vain Kitinän kollektiivisen kloonitietoisuuden sallimissa rajoissa!
Mistä vitusta näitä tietää, kun kaikki kuitenkin pukeutuvat keskenään erilailla? Ai niin, sanot että tarkkailemalla muita. Siellä sitten tarkkailevat toisiaan ja aivot loiskuttavat tietokoneen lailla sitä mystistä algoritmia ja laskevat sallittuja rajoa sille näennäiselle vaatesekamelskalle? Voi vittu. Runkkaaminenkin on parempaa elämänsisältöä.
Ja kun kyse piti vielä olla epämuodollisista Cityrunkkarien kokoontumisista eikä mistään Linnan juhlista!
Saati sitten kun olin Martan ja Kyypon luona, sain Martalta julkista noottia paidastani. Jumalauta tavallinen lyhythihainen kesäpaita, kirkkaanvärinen kyllä ettei ukkotyyliä. Silti sellaisia käyttää minua vanhemmatkin. Ei kai sitten ollut "tilanteeseen sopiva"... PUSSIKALJOITTELUUN????
Mahdotonta tietää sen kollektiivisen tajuntanne sääntöjä!!
Itselläni on monta isän vanhaa pikkutakkia, mutta koska ne ovat 70-luvun tyyliä, ymmärrän minäkin olla käyttämättä niitä. Mutta että NYKYÄÄN kaupoissa myytävien vaatteidenkin kanssa pitäisi koko ajan varoa, minkälaiseen epämuodolliseen tilanteeseen missäkin baarissa tai pussikaljoitteluun ne sopivat? Ei käy. Jos niitä myydään, jos niistä pidän, niitä saan myös käyttää. Ja Kitinän tyylinipottajat menkööt vaikka roskakoriin istumaan.
Jossain puhtaasti iskubaarissa ymmärrän paremmin, että vaatteilla yritetään tehdä vaikutusta. Mutta nuohan tietääkseni oli e-kaveripiirien kokoontumisia? Ja henkilökohtaisesti kun kuitenkin saisin ilmaista pilluakin vain rakkauden kautta, niin tuskin rakastuisin naiseen, joka pukeutumistani noin tarkkailee. Ihan eri maailmasta sitten.
Tix kirjoitti:
Gattaca kirjoitti:Edelleen: mitä helvetin väliä sillä on?? Jos ne MC:n takit vain jäljittelevät resuista länkkärityyliä, niin eikö aidosti vähän vajaavainen samantyylinen takki olisi eh.. tyylikkäämpi.. toteuttaessaan oikeasti sen imagon johon kallis MC vain pyrkii? Kaikkine aitoine karvatuppineen?
No sama kuin vertaisi parkettia ja laminaattia - kun kauempaa katsoo, voivat näyttää samalta, mutta lähempää tarkastellen huomaa mikä on parkettia ja mikä on laminaattia. Jommasta kummasta tietää, että se maksaa ja on laadukasta, toisesta että se on halpaa ja lapsiperheelle käytännöllistä. Kummasta kerää enemmän respektiä, kumpi viestii ympäristöön enemmän positiivista? Kumpi laitetaan edustusasuntoon ja kumpi lähiökolmioon?
Ehkä en tullut yllä ymmärretyksi. Nuo Malrborovaatteet mielestäni JÄLJITTELEVÄT jonkun vanhemman ulkoilmakulttuurin tyyliä. Ja sellaisen mainonnassakin (kuten Camelbootseilla) yleensä on kuvia eräretkeilystä, cowboyhommista, nokisista nuotioista ja pölyisistä vaatteista. Eikö sitten aidompi asia, se mihin mielikuvilla ja mainostettuja vaatteita ostamalla pyritään, olisi ne alkuperäiset, varmasti vähän huonolaatuisemmat releet, jolla niitä hommia oikeasti tehtiin? Oliko Cowboylla moitteettomat farkut tai pilotilla aina istuvat lentohaalarit? Välittivätkö he sellaisesta? Siispä sen ideaalin johon nuo MC-releet feikaten pyrkivät, toteuttaakin parhaiten.. TATAAA.. halvoilla vaatteilla!!
LAATUkysymyksessä sivuutan parkettisi ja vertaankin AUTOON.
Auto on helvetin monimutkainen kapine. Paljon liikkuvia osia kovassa kulutuksessa. On paljon helpompi epäonnistua auton teossa kuin takin teossa. Siispä todella on väliä, onko kaara Lada vai Fiiatti, vaikka samannäköisiä olivat ja samoista piirroksista.
Mutta joku TAKKI on niin simppeli esine, vain nahkaa, vuorta ja lankaa, että siinä on paljon vaikeampi tuottaa käyttökelvotonta takkia kuin käyttökelvotonta autoa. Halvallakin voi saada hyvää. Siinä Lidlin takissanikaan ei ole kerrassaan mitään vikaa. Paksua nahkaa, lämmin, minusta tyylikäs, käytännöllinen, erikoinen irrotettava tuplakaulus/lieve pakkasille.. yhtä käyttökelpoinen kuin kalliimmatkin. Vain siitä vosi nipottaa, että toisessa hihassa näkyy hieman karvatupen koloja, joten huikauhea nahka ei olekaan ihan valikoitua. Mutta sehän olisi kuin autoa arvottaisi vain maalin perusteella ja maksaisi maalin takia moninkertaista hintaa!
No joo.. harvinainen löytö se oli Lidlin romujen seassa, viimeinen viisnelonen sitäpaitsi. Samaten halvat kiinalaiskengät ovat yleensä paskoja, mutta nämä uudet ovat ihan moitteettomat..
mutta varmasti Kitinäkulttuuri löytäisi vikaa jossain sisäpuolen tikkauksen suoruudessa ja maksaisi mieluummin sen takia parisataa vastaavista mutta oikean merkkisistä
Tix kirjoitti:
Vaatteet tekevät miehen ja jostain syystä Bossin puku tekee enemmän miehen kuin Turon puku ja MC:n mokkatakki enemmän kuin Lidlin.
Kokopuku kyllä tekee miehen, mutta vapaa-ajan vaatteiden melkein hysteerinen arviointi ja arvostelu tekee miehimyksiä
Tix kirjoitti:
Kaikkein eniten kyllä ehkä tekee miehen sen, että pitää yllään (toki tilaisuutta kunnioittaen) sitä mitä lystää ja paskat nakkaa arvostelusta. Sehän Jonestakin tekee Äijän.
Asiaa. Tosin Jone pussailee sitä Jokikunnasta. Huono maku siis.
Minulla on nyt päälläni sininen, ruudullinen flanellipaita, juuri sama joka herätti pilkkaa muinaisessa miitissä. Vielä melko ehjä. Painukaa vittuun! Öitä.