Tallinnan mellakat?

[Gattaca]

(koko lainaus kun sivu kerkisi vaihtumaan)

Kyllä sellainen historiankirjoittaja, joka ei ole omia intressejään pohtinut ja tuo niitä esille, on melko kehno historiankirjoittaja. Se, mitä tapahtumia tuodaan esille, riippuu tutkimuksen näkökulmasta, ja onhan nyt melko hankalaa ryhtyä kirjoittamaan, jos ei edes näkökulmaa ole valinnut.

Hyvä historiankirjoittaja myös tarkastelee omia lähteitään kriittisesti ja kyseenalaistaa omia näkemyksiään, muutenhan tuloksena on täysin yksisilmäistä ja puolueellista propagandaa. Ensisijainen tehtävä on kuitenkin selittää tapahtumia, ei juntata tapahtumia valmiiseen muottiin, jolla palvellaan tietyn osapuolen (poliittisia) intressejä.

Historioitsijan näkökulman valinta noudattelee usein vallitsevia kulttuurin muotivirtauksia. Milloin sotilaspolitiikkaa, milloin naishistoriaa ymym.. Tapahtumat näytetään aina uudessa valossa, jopa niin että vanhat tulkinnat vaiuttavat vääriltä ja kohta ne uudetkin vaikuttavat vanhoilta ja vääriltä, loputtomiin. Kuten professori Seppo Zetterberg sanoi: "Siitähän historioitsijoille maksetaan."

[Lilo]

Historioitsijan näkökulman valinta noudattelee usein vallitsevia kulttuurin muotivirtauksia. Milloin sotilaspolitiikkaa, milloin naishistoriaa ymym.. Tapahtumat näytetään aina uudessa valossa, jopa niin että vanhat tulkinnat vaiuttavat vääriltä ja kohta ne uudetkin vaikuttavat vanhoilta ja vääriltä, loputtomiin. Kuten professori Seppo Zetterberg sanoi: "Siitähän historioitsijoille maksetaan."

No totta mooses. Mutta ei tämän kriittistä tarkastelua tulisi estää, olipa näkökulma mikä hyvänsä. Että jos Viro tai Venäjä yksisilmäisesti omassa historiantutkimuksessaan tarkastelee asioita vain omalta kantiltaan toista puolta ja sen intressejä sen kummemmin miettimättä ja erittelemättä, ei se kyllä kummoista historiaa silloin ole.

Toki väestön mielessä elävä historia on sitten asia ihan erikseen, siihen ei historioitsijoilla ole mitään monopolia.

[Mylwin]

Historiaa ei valitettavasti kirjoiteta vain tieteellisten ihmisten toimesta. Ihmiset loppuviimein omalla muistillaan, kulttuurillaan ja perimätiedollaan luovat kuvan siitä, mitä on tapahtunut ja koska. Ja vaikuttavat näiden muodostumiseen lukemattomilla tavoilla siinä in the making.
Loppujen lopuksihan historiaa kirjoitetaan koko ajan kun kello tikittää. Sen muistin faktuaalisuus vain heikkenee ajan funktiona.