Suomalaisten turkisten markkinat ovat pääosin ihan muualla kuin Suomessa. Venäjällä ja kaukoidässä kai. Jos Suomessa turkisten osto kiellettäisiin mutta tuotanto edelleen sallittaisiin, niin tuskin kaukomaiden ihmiset edes kuulisivat siitä. Tai jos kuulisivat, se saattaisi olla naurun aihe ja tulkittaisiin "tekopyhyydeksi" (niinkuin huumeviljelijä joka ei itse käytä), ja tuskin vaikuttaisi heidän kulutustottumuksiinsa. Eikä siis pienentäisi suomalaisen tarhauksen volyymiä juuri yhtään. Myynnin kielto täällä myönnetään olisi sovittelevin ja vähiten tarhaajien etuja loukkaava linja. Mutta toimisihan Suomessa varmaan sekin, että turkisten kauppa olisi sallittua mutta tuotanto kiellettyä. Monenkin päässä voisi alkaa raksuttamaan että mites minä käytän tavaraa jonka tuotanto on eettisistä syistä täällä kielletty.prosessi kirjoitti: Edelleenkin, jos kukaan ei saa ostaa, ei kannata tuottaakaan. Siihenhän se loppuisi.
Silti ihan tosi ongelma tuo, että tarhauksen kielto täällä voisi johtaa vastaavan määrän turkiseläimiä kasvattamiseen vielä huonommissa oloissa vaikka jossain Kiinassa. Kuitenkin MUN mielestä (voin olla väärässäkin) lähes kaikki tuontapaiset eettiset toimintamuutokset on saatu aikaan niin, että ensin on kielletty se toiminta kotikonnuilla, miettimättä sen lyhyen tähtäimen huonoja vaikutuksia muualla maailmassa, ja sitten se periaate on useimmiten levinnyt sinne kauaskin, esimerkin ja painostuksen voimalla.
EDIT: Itse luulen, että turkistarhauksen lopettaminen tulee joskus kaukana menemään Suomessa näin:
EU (on siitä jotain hyötyäkin) lopulta määrittää turkiseläinten pidolle kasvatusolosuhteet perustuen eläinten intressit kuvaaviin tutkimustuloksiin (EU:ssa taitaa ollakin sellainen raportti komissioissa pyörimässä?) ja myös varmaan eläinsuojelijoiden painostukseen, kasvatusolot joiden mukaan nykymuotoinen turkistarhaus on kannattamatonta. Jos joku saa niillä ehdoilla vielä turkista kaupaksi rikkaille, hän jatkaa. Ja mikäs siinä. En ole tätäkään seurannut (kun en oikeasti aktivisti ole) , mutta eikös Ruotsissa tehty sellaiset ehdot minkkien uimapaljuineen, ja se lopettaa tarhauksen Ruotsissa.. vai vieläkö sen lain voimaantulo on kesken?
Jos koetetaan pysyä ihan realiteeteissa. KOIRA varsinkin on aika selvästi ihmisen kanssa aidossa symbioosissa elävä suden alalaji. Mahdollista, että tuo symbioosi olisi susien puolelta tapahtunut ihan vapaaehtoisestikin joskus historian hämärissä. Ja kun nyt koiria on, ja minä ainakaan en haluaisi koiria tapettavan sukupuuttoon, niin mitäs niiden kanssa nyt tehdään? Vaikka yksittäistapauksena se pentu, joka meille tuli. Luontoonkaan sitä ei voinut "palauttaa" vaikka saksanseisoja olikin. Sitten koiran intressien takia en ymmärrä miten koira erityisesti kärsisi perheessä, joka (kuten me, luulottelen) todella osaa ottaa koirankin intressit huomioon ja kunnioittaa niitä siinä kohtuudesta kuin perheen ihmistenkin intressejä yleensä pystyy reaalimaailmassa kunnioittamaan.prosessi kirjoitti: Eläimellä ei lemmikkinä ole mahdollisuutta vaikuttaa asiaan mitenkään, eli se on väistämättä altavastaajan asemassa. Sinänsä eläin kyllä hyötyy ihmisen anteliaisuudesta, mutta olisiko ihmisen seurassa eläminen kuitenkaan koskaan sen mielestä se ykkösvaihtoehto. Käytännössä ihmisen maailmassa eläminen kuitenkin tarkoittaa suurta määrää rajoituksia.
Se uusi järjestyslaki vituttaa minua suuresti. Yksi syy, miksen kaupunkiin enää ottaisi koiraa. Oli riittävän hankalaa aikaisemminkin. Koiran ulkoiluttaja kun on automaattisesti toisen luokan kansalainen. Aina riitti kaukaa huutelijoita, oli koira sitten hihnassa tai irti, tätä kerrostalokyttääjätyyppiä. Nyt nillä on aina lakikin puolellaan, ja nauttivat vallasta. Oikeastaan koiran kanssa eläminen lienee yksityisanarkismini varsinainen alkusyy.prosessi kirjoitti:Minkä tahansa koiran valvomaton vapaus on eläinrääkkäyksen lisäksi kohtuutonta muiden ihmisten huomioonottamattomuutta.Eihän tuo ole ollut missään kiellettyä ennen kuin se uusi järjestyslaki tuli voimaan. Koulutettua koiraa, joka on välittömästi kytkettävissä, on aina saanut pitää irrallaan. Hallitsemattomuus/valvomattomuus puolestaan on aina ollut kiellettyä myös maalla useallakin eri lailla, metsästyslaista alkaen.Gattaca kirjoitti: Valvomatta ei tietenkään, ja koira pitää kouluttaa. Mutta jos velvoitetaan, että minun olisi pitänyt ihmisiä purematon koiramme pitää sen 13 vuoden elinajan aina hihnassa kaupungin tyhjillä ulkoilualueilla, vain sen varalta että kerran vuoteen vastaan tuli ihminen joka pelkäsi koiria, niin siinä on niin karkea intressien ristiriita että painukoot vittuun.
Ja sitten tympi lain voimaantultua paikallislehdessä juttu, jonka kuvituksessa oli nuori hymyilevä nainen kytkettynä olevan ison koiran kanssa ja teksti: "Minna tietää jo miten koiraa ulkoilutetaan oikein". Jos on noin yhteiskuntasuuntautunut ja legalistinen, niin sitten ei pidä koiraa ottaakaan.
Paljon tietysti riippuu koirasta. Ehkä kaikilla roduilla ei olekaan tarvetta juosta vapaana? Silti koira lienee lähtökohtaisesti jo fysiologialtaan juoksijaeläin, joten ihmisen kävelytahtia hihnan päässä köpöttelyn katson intressien rajoitukseksi. Ja kaupunkien koirapuistot saattavat olla stressaaviakin paikkoja vieraine koirineen ja niiden hajuineen, eikä sillä jo liian tutulla pienellä alalla juokseminen voi vastata suuremman, vaihtelevamman alueen tutkimista vapaana juosten.
Omilla maillani tuli nyt eteen metsästysseuran sopimuksen uusiminen. En vielä itse liittynyt seuraan. Mutta onnistuin rauhoittamaan alueen kaksi mäyränpesää ympäristöineen. Sinäkö se kerran ihmettelit sitä tarvetta ja paheksuit? No vittu, jos vaikka mäyriä "pitääkin" harventaa, niin sukupuuttoonhan niitä ei aiota tappaa, ja minä sitten vaan valitsen että juuri nämä kaksi paikkaa säilykööt rauhassa. Jos et tajua niin ole tajuamatta. Se kaduttaa, etten kieltänyt läpikulkua ketunmetsästyksessä, varsinkin kun myöhemmin selvisi että ainoa paikallinen ketunmetsästäjä on kukapa muukaan kuin se kuuluisa kettutarhuri Markku Kuisma! Varasin myös oikeuden "koiran kouluttamiseen" maillani. Ja saksanseisojia sai ainakin ennen kouluttaa irrallaan ympäri vuoden maanomistajan (minä nyt) luvalla. (Aiemmin meillä oli vastaava lupa yhdelle alueelle kaupungin rajojen sisälläkin)
Rauhoitusaikana irtipito on eettisesti ongelmallista, ja varmaan jossakin saaristossa sitä ei pidä tehdä eikä kaikilla koiraroduilla ollenkaan.. mutta meillä sisämaassa enpä koskaan havainnut valvotun koirani tuhonneen pesiä (sitä ei kiinnostanutkaan) ja kiinnisaamansa jäniksetkin olivat aikuisia. Hassua nähdä kaveri yrittämässä saada uimalla kiinni kaupungin sorsia, turske vaan kuului järveltä Joojoo, tämä on mun yhteiskunnasta-piittaamaton-villieläin-anarkiapuolta, repikää siitä. Sanokaa pahaksi ja hyväksyn sen.
Varikset ovat ihQuja. Koira nyt kumminkin on laumaeläin, joten eiköhän sillä ole tarve pysytellä ihmislaumansakin kanssa? Miten se voisikaan muuta haluta, jos sitä hyvin kohdellaan? Susilauman ja ihmisten pomottaman ihmis/koiralauman ero on kyllä siinä. että tympääntyessään laumatovereihinsa susi voi lähteä, koira ei pääse ihmislaumastaan eroon. Sisäkissat minua säälittävät.prosessi kirjoitti:Eihän kukaan ollut lemmikkien pitoa kieltämässä, todettiin vain että niiden pito on yhtä itsekästä kuin tuotantoeläintenkin..Eläimen tärkeimpiä prioriteetteja ei yksinkertaisesti voi tietää. Ainoa minulla ollut eläin, josta tiedän että se asui meillä vapaaehtoisesti, oli se varis, sillä se saattoi suuttua ja sen takia viettää parikin vuorokautta omillaan metsässä, mutta tuli sitten takaisin lepyttyään, eikä edes ruokaa kerjäämään, vaan tuomaan lahjaksi kiiltäviä koppakuoriaisia. Se oli niin uskomaton suhde, että muiden eläinten pienemmästä älykkyydestä johtuva aivan toisenlainen riippuvuus pistää silmään. Ei tavallisiin eläimiin yksinkertaisesti ole mahdollista luoda minkäänlaista tasa-arvoista suhdetta, ihminen on normaalisti aina jonkinlainen lemmikkiensä jumala.Gattaca kirjoitti: Ja paskat. Ks. yllä. Se voi olla molemminpuolista, sama lauma, kiintymys, yhteisiä intressejä.
Ei tärkeämpiä. Mutta ihanko on luontevaa jatkaa pahaa X kotimaassa sen takia että paha X voi sen lopettamisen takia vielä pahentua muualla? Just joo, lapsiprostituoiduillakin on varmasti parempi olo Suomessa kuin itämailla, joten sallittakoon heidän panemisensa täällä. Suomalaisia lapsia pedofiileille niin Thaimaan lapset säästyy!prosessi kirjoitti:Pelkkä kotimainen tarhauskielto ei edes yritä vaikuttaa kysyntään, eli menetelmänä järjetön.Miksi kotimaiset ketut ja minkit olisivat jotenkin tärkeämpiä kuin ulkomaiset ketut ja minkit? Ei ymmärrä.Gattaca kirjoitti:Ihanko varmasti myös niiden kotimaisten kettujen ja minkkien kannalta järjetön? Ja samaa kuin yllä Tixille, että ennennäkemätön keino sallia tuotanto mutta kieltää kauppa. Ja että jostain pitää lähteä malli miten tarhaus lopetetaan. Niinkuin on jo lähtenyt joissakin muissa maissa.
--------
Minä olen yllä pariinkin kertaan arvostellut Singeriä siitä, että hänkin pyrkii johonkin absoluuttiseen moraaliin, jota minun mielestäni ei kertakaikkiaan ole olemassakaan. Mutta Singer purkaa ja mitätöi varsin hyvin eläinten intressien väheksymisen tavanomaisia perusteita. Kuten juuri absoluuttiseksi kuvitellun arvoasetelman, että tyhmemmän olennon kärsimys olisi vähäarvoisempaa kuin fiksumman, ja sen takia siitä ei tarvitse välittää. Jos sinäkin jo tai vasta nyt ymmärrät sellaisen arvotuksen vain henkilökohtaiseksi/kulttuuriseksi, niin mitä sinulle jää muuta kuin oma itsekkyytesi ja vahvemman oikeuteen uskominen? Ja miten hyvin nuo perusteet menevät läpi sosiaalisessa keskustelussakaan yleisperiaatteina? Sitten sun vaan täytyisi luopua luulemasta omia ajatuksiasi jotenkin absoluuttisiksi, ja hyväksyä että muut haluavat jotain muuta.sivustahuutaja kirjoitti:Tervetuloa todellisuuteen. Ihmiset määrittelevät itse käyttäytymissäännöt sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Ei käytöksen muutokseen tarvita usein mitään muuta kuin se, että välittää toisen ajatuksista ja on valmis hieman tinkimään omista haluistaan. Esim. Kuvitteelliselle Pekalle naapurin kissan kivittäminen nurkkiin pissaamisen takia voisi olla ihan ok, mutta Pekka pidättäytyy kivittämisestä, koska ei halua pahoittaa naapurin mieltä.Tix kirjoitti:Tästä vielä - oletetaan, että Singerin lähtökohta on typerä. Minkälaisia käyttäytymissääntöjän pitäisi olla olemassa, mitkä olennot kuuluvat niiden rajoitusten piiriin ja minkälaiset asiat oikeuttavat poikkeamaan niistä käyttäytymissäännöistä? Kuka sellaiset seikat määrittelee? Melko vaikean tehtävän edessä ollaan ja lopputulos tuskin on kovin looginen.
Yksilöiden halut saavat ollakin irrationaalisia, mutta kokonaisuudesta nousee aina esiin sellaisia yhdistelmiä, jotka alkavat muodostaa käyttäytymissääntöjä. Ei maailmasta löydy mitään kaiken kattavaa logiikkaa.
Singerin kohdalla kaikki näyttää kaatuvan siinä vaiheessa kun intressejä pitäisi ryhtyä tosissaan arvottamaan. Tuohon hommaan tarvittaisiin jumala ja jos jumala olisi käytössä, niin ei tarvittaisi interessejä. Riittäisi, että jumala julistaisi miten pääsee taivaaseen ja mitenjoutuu helvettiin. Vai Singerkö ne minun intressini arvottaa? Jos tosissaan haluan syödä sen eläimen, niin kuka pystyy väittämään ettei intressini ole riittävän voimakas?
Minun mielestäni tässä on se pointti, että ihminen PYSTYY tekemään tuollaisia valintoja. Muillakin eläimillä on havaittu laumojensa sisällä moraaliin verrattavaa asennetta, mutta se ei ulotu toisiin laumoihin saati toisiin lajeihin kuten ihmisellä. Varmaan ihminen pystyy tuohon kommunikaatiokykyjensä ansiosta. Ja nyt on niin, että kun kerran ihminen PYSTYY huomioimaan jopa muunlajisten intressejä, se ettei hän niin tee, on jo moraalinen VALINTA, ja silloin sanoisinko EPÄMORAALISTA. Siitä "ihmisyydestäkin" LUOPUMISTA, jolloin ei enää jää niitä moraalisiakaan perusteita johonkin "ylemmyyteen" vedoten.sivustahuutaja kirjoitti:Eli ihminen asetetaan tavallaan eläinten yläpuolelle? Ovatko myös ihmisen intressit eläinten yläpuolella?Tix kirjoitti:Singer on tähänkin provoon vastannut kirjassaan. Ihmisen ei tarvitse kantaa huolta kuin ihmisen teoista, koska ihminen on parhaan tiedon mukaan ainoa moraaliin perustuviin valintoihin kykenevä olento. Vai oletko mielestäsi kognitiiviselta kapasiteetiltasi kissan tasolla?