Tix kirjoitti:EveryWoman kirjoitti:Tix kirjoitti:No ainakin moni sekologi toitottaa, että jos haluat pitää naisesi, niin pitää osoittaa kiinnostusta juttujaan kohtaan, vaikka eivät oikeasti kiinnostaisikaan.
Miksi kannattaisi yrittää pitää nainen, jonka jutut eivät ole kiinnostavia?
Edes parhaiden ystävieni ja perheenjäsenteni jutut eivät ole läheskään aina kiinnostavia. Pitäisikö minun samalla logiikalla luopua heistäkin?
Veikkaatko, että menettäisit heidät, ellet teeskentelisi olevasi kiinnostunut heidän niistä jutuistaan, joita tosiasiassa pidät tylsinä? Itse annan semmoisten sukulaisten ja tuttavien mieluummin mennä kuin ryhdyn kotiteatteriksi. Sinä tosin saat mielestäni toimia juuri siten kuin parhaaksi näet, aivan kuten kaikki muutkin.
Olisihan se mukavaa törmätä ihmiseen joka laskee suustaan vain kultamunia kaiken aikaa, mutta pidän tässä asiassa realismia sekä itseni että muiden suhteen parhaana vaihtoehtona.
Pointti oli siinä, että toiselle pitäisi voida sanoa jos juuri sillä hetkellä ei kiinnosta jotakin juttua kuunnella.
Omalta osaltani pyrin valitsemaan keskustelunaiheet aina kuuntelijan mukaan ja siksi minulla onkin varsin erilaisia ystäviä.
Vaikuttaa hienolta pyrkimykseltä. Etenkin tuo "varsin erilaisia ystäviä" kuulostaa upealta. Suositan teille pysymistä valitsemallanne tiellä!
Onnittelen suunnattomasti, jos SE ja sinä olette vilpittömän kiinnostuneita kaikesta mitä toinen sanoo. Kenties maailmankaikkeuden paras 130% match.
Valitettavasti onnittelusi menevät hukkaan. Etenkin silloin kun toisella tai molemmilla on paljon tekemistä ja ajateltavaa, läpänheittoon ja/tai kuuntelemiseen voi olla vaikea motivoitua. En tosin ymmärrä miksi siitä pitäisi tehdä joku vääjäämättömästi eroon johtava mörkö, jolta piiloutuakseen ihmisten tulisi jättää omat tärkeät ajattelunsa ajattelematta ja sen sijaan keskittyä teeskentelemään mielenkiintoa kumppanin paitavalikoimaa yms. kohtaan. Ei semmoinen suhde kestä, ainakaan onnellisena, jossa joutuu teeskentelemään pitääkseen toisen kiinnostuneena.
Hankalammaksi asetelma muuttuu silloin, jos epäkiinnostuneisuus toiselle tärkeisiin asioihin ei ole tilapäistä ja olosuhteista johtuvaa. Sellaisen kumppanin pitääkseni en kyllä itse jaksaisi nähdä mitenkään erityistä vaivaa - kiinnostuneisuuden teeskentelyyn pakottautuminen kun vie elämänlaatuindeksiä aika rankasti miinukselle (ja kun kerran elän parisuhteessa juuri elämänlaatuani parantaakseni). Tällaisessa tapauksessa pohtisin kenties hetkisen sitä, johtuuko epäkiinnostuneisuuteni
a) siitä, että kumppanini käsittelee potentiaalisesti kiinnostavia aiheita epäkiinnostavalla tavalla (jolloin suhteella ei ole tulevaisuutta), vai
b) siitä että oma ajatusmaailmani on vain toistaiseksi liian suppea jotta voisin samastua kumppanini kiinnostuksen kohteisiin (= aiheiden tyrmääminen vain otsikon, ei niinkään käsittelytavan, perusteella).