Jätetty

[prosessi]

Tyyliltään hienovaraisempi huumori sekä ironia menee tietysti helpommin useammiltakin ihmisiltä ohi, mutta en sentään vielä ole alkanut linkittää jokaista kirjoittamaani ajatusta Wikipediaan.

Hienovarainen itseiva siinä on mennyt sinulta ohi...

[Noriyumi]

kuullostamaan

Hitto, hengaa enemmän humanistien kanssa jotta saat kielenkäyttösi kuntoon

[Elukka]

Tyyliltään hienovaraisempi huumori sekä ironia menee tietysti helpommin useammiltakin ihmisiltä ohi, mutta en sentään vielä ole alkanut linkittää jokaista kirjoittamaani ajatusta Wikipediaan.

Hienovarainen itseiva siinä on mennyt sinulta ohi...

Osaltaan iva kohdistuu kyllä myös Wikipedian kaikkialla läsnäolevaan "Varoitus: juonipaljastuksia" -tekstiin.
Jos olisin oikein ilkeällä tuulella niin voisin huomauttaa, että ulkomaankielen käyttäminen sitä osaamatta saa moiseen syyllistyneen näyttämään MegaUrpolta(tm).

[-Superior-]

...

[prosessi]

Hienovarainen itseiva siinä on mennyt sinulta ohi...

Se, että haluaa välttämättä tuoda räikeimmällä mahdollisella tavalla esiin oman ajatuksensa kuin siinä olisi asiasisältöä tai edes yksinkertainen hahmotelma ajatuksesta, on totta puhuakseni niin hiljentävä esimerkki itseivasta, etten taidakaan sanoa mitään.

Sanoit jo.

[-Superior-]

...

[1108]

Hitto, hengaa enemmän humanistien kanssa jotta saat kielenkäyttösi kuntoon :twisted: :wink: :wink:

Ja itsetuhoiset ajatukset pyörimään päässäsi.

[DeliriumTremens]

maailmassa on sentään ainakin yksi, joka sopii minulle paremmin kuin exäni ja joka tuntee minua kohtaan samoin kuin minä häntä... Kun se vielä pääsisi siitä ujoudestaan yli ^^

Eix olis helpompaa vaan tehdä aloite ihan itse?

nooh tais lykästää ;D olemme yhdessä... eikä kumpikaan tehny aloitetta, kai

[mustanikki]

Itkettää. Sattuu, sattuu, sattuu... Miksi toinen ei rakastakaan? Minä rakastan häntä niin paljon. Ei kai kukaan minua pysty rakastamaan - vaikea ihminen kun olen, mutta minä yritin, todella yritin. Mitä tehdä? Minne mennä? Mitä nyt? Edellisen suhteen loputtua hukutin suruni pulloon ja irtosuhteisiin - se ei johtanut mihinkään, satutin itseäni vain lisää. Miten kaikki ihana voi yhtäkkiä kääntyä loputtomaksi suruksi ja epätoivoksi? Aika parantaa haavat sanotaan, mutta miten selvitä tästä hetkestä? Miten selvitä tulevasta viikosta, kuukaudesta, vuodesta? En jaksa. Miten voin alkaa taas uskoa parempaan huomiseen?

aivan samanlainen olo. oon ihan hajalla, mikään ei kiinnosta, mistään ei tuu mitään, kaikki on ihan sekaista. Istun ja möllötän katsellen vaan ikkunasta ulos tyhjyyteen. Kuinkahan tässä vaan käy, kun ajatteleekin miten selvitä tulevista päivistä, viikoista, ehkä kuukausista? Oikein pelottaa.

Miten niin voi käydä? Kaikki ihana muuttuu vaan suruksi.

[mustanikki]

^ Kyllä se menee ohi. Mullakin meni ja vielä yllättävän nopeasti. Siis silleen, että rupeaa taas näkemään järkeä ja merkitystä ja iloa muissakin kuin suhteisiin liittyvissä asioissa ja entisessä elämässä. Tosin en ole vielä hylännyt ajatusta palata vanhan kanssa yhteen, mutta toisaalta jos niin ei käy, ajattelen jo toiveikkaasti muita vaihtoehtoja.

Olin jo aivan masiksessa, eivätkä työtkään sujuneet, kun puhuin itselleni järkeä eräänä iltana nukkumaan mennessäni. Mun oli pakko ruveta huolehtimaan itsestäni ja elämästäni ja tehdä työni, koska ei sitä kukaan muukaan tee.

Tuota suruprosessia ei kannata yrittää nopeuttaa. Se kestää aikansa ja sen aikana sun on hyvä helliä itseäsi eri tavoin. Juttele kavereille ja perheenjäsenille. Tee asioita, joista nautit. Jos se tarkoittaa suklaan syömistä ja television katsomista, niin sitä sitten. Tee asuntoosi kunnon siivous. Aloita uusi harrastus. Harrasta liikuntaa ja syö terveellisesti. Älä käytä päihteitä. Kaikkea tuollaista.