NomenNescio kirjoitti:Jos kyse olisi ollut vain sen siitä vakavasta parisuhteesta, ei siinä olisi ollut mitään sen enempää... se on ymmärrettävää, mutta sillä oli silti aikaa pitkiin nettipeleihin eikä se vaivaudu vastaamaan meseen LOLia enempää.
Kyllä mä sille nykyäänkin sanon saman kuin aiemmin.. että jos ei löydy aktiivisuutta jatkossa ylläpitää omaa osaansa, en mä pitkään perään soittele.
Ok, ymmärretty. Eihän ystävyyden tietenkään yksipuolista tule olla. Riippumatta mitenkään sun jutusta, tarkoitus oli vain tuoda esiin, että ystävä ymmärtää erilaiset elämäntilanteet.
Omalta kohdalta tulee mieleen yksi esimerkki, jonka ymmärrän, vaikka se joskus vähän kaivelikin. Mulla oli(on) hyvä opiskeluaikainen ystävä, jonka kanssa juostiin hänen sinkkuvaiheessaan kaikki kahvilat ja baarit läpi aikoinaan. Hän pariutui ja tulin hyvin juttuun myös puolisonsa kanssa. Käytiin sienessä ja otettiin uutta vuotta vastaan. Sitten ne meni ja teki kaksi lasta ja muutti maalle n. 40 km päähän keskustasta. He, kumpikaan, eivät enää tunnu poistuvan sieltä muualle kuin töihin. Kaikki tapaamiset viime vuosina ovat toteutuneet niin, että menen itse sinne kahville sellaisena päivänä kun heidän rytmeihinsä sopii. Paikalla tietysti aina nämä kaksi sinänsä sööttiä lasta, jotka vaativat vanhempiensa jatkuvaa huomiota. Olen yrittänyt aikani saada heitä, molempia tai edes jompaa kumpaa, lähtemään vaikka kylään, sieneen, mökille tai baariin. Ei onnistu. Eivät muistaakseni poistuneet edes yhdellä kesälomalla lainkaan kotoaan. Puhelimessa puhutaan, ja heille olen tarpeen tullen huoliani vuodattanut ja aina kokenut ymmärrystä saavani. Minun kannaltani olisi tietysti kiva jos voisin joskus tavata heitä muuallakin kuin niiden sunnuntaikahvien merkeissä, mutta toisaalta ymmärrän sen, ellei se juuri nyt näinä vuosina onnistu. Heillä on kädet täynnä pyörittää omaa perhettään, hoitaa lapsia, käydä töissä ja lisäksi omat murheensa. Pidän heitä aika vähästä yhteydenpidosta huolimatta edelleen erittäin rakkaina ja hyvinä ystävinä.