EveryWoman kirjoitti:
Aiemmin, kun muistaakseni kommentoin jotain juttuasi näin meilläkin -sävyyn, en kuitenkaan tarkoittanut että tekisimme jotakin itsellemme vastenmielistä vain toisen hyvän mielen vuoksi. Enemmän niin päin, että toiselle saatava hyvä mieli saa jotkut muutoin vastenmieliseltä tuntuvat tekemiset tuntumaan mieluisalta. Mutta siis oikeasti mieluisalta, ei niin että kokisimme uhrautuvamme toisen edun vuoksi tai että tekeminen tuntuisi ikävältä.
Juu, samoin täällä. Tämä on nyt ensimmäinen asia jonka suhteen koen ristiriitaisia tunteita. Haluaisin lähteä ja osallistua, toisaalta en haluaisi vähääkään.
Tai no, ainahan on vaihtoehto Ö, eli ajan viettäminen omassa kunnianarvoisassa seurassaan, mutta se ei välttämättä ole kaikille kovin luontevaa - ja jos kieltäytyy toisten seurasta ilman että se vaikuttaa luontevalta, vaikuttaa helposti nokkavalta ja elitistiseltä.
Tätä mä olen aika pitkälti soveltanut. Ruuanlaittoon olen kyllä osallistunut ja purrut hiljaa huulta kun tulee tarkkoja paprikan pilkkomisohjeita. Mutta siinä vaiheessa kun mua aletaan pyytämään vahtia villeveeraa oon kyllä liuennut paikalta. Eikä musta muutenkaan ole soveliasta esiintyä lasten silmissä päissään.
Mikä voisi olla vastaava sun useita päiviä kestävä tärkeä juttu? Lähteekö miehesi mukaan sinne ja lähtisikö sittenkin, jos hänen pitäisi vain hengata päivästä toiseen jonkun omasta mielestään epäkiinnostavan porukan mukana sillä välin kun itse harrastat?
No onhan niitä mullakin tuollaisia reissuja. Ei se varmaan lähtisi, moneksi päiväksi ainakaan, lyhemmillä on kyllä ollut mukana huoltojoukkona. Pitää ottaa se keskusteluun esimerkiksi.
...Seuraa spontaani kärjistys:
Voisiko kyse olla miehen alkukantaisesta halusta olla naisensa silmissä menestyvä alfauros. Siis että sua tarvitaan paikalle pönkittämään hänen miehisyyttään ja kohdistamaan häneen naisellista ihailua? Se vähä minkä verran sun persoonallisuudesta olen saanut kiinni, ei varsinaisesti viittaa tuontapaiseen parisuhdeasetelmaan, mutta toisaalta ...
Sun pitäis tavata mun mies
Mä en usko tuohon egon pönkitysteoriaan nyt ollenkaan, niinkuin sitä itsekin tuossa jo vähän epäilit. Miehellä on sellainen hassu suhtautuminen tähän ajohommaan. Vaikka se tietysti yrittää parhaansa niin se on pistänyt vähän huumorilla koko oheistoiminnan. Siellä on nimittäin sellaisiakin jotka on panostanut hommaan rahaa ihan saatanasti ja niillä on kaikki mahdolliset oheisrensselit ihan tosissaan. Me sitten hulluna siellä buustataan takkien, lippujen, lippisten ja telttakatosten avulla sellaista vanhaa automerkkiä joka on rakennettu hyvin erikoiseen, joskin näyttävään koriin, jolla ei oikeasti ole mitään edellytyksiä pärjätä niitä uusia mitsuja vastaan. Sellaista pelleilyä joka vetää ihmisten naamat virneeseen. (se on kyllä mun mielestä hauskaa tuossa reissussa!) Kyllä se tietenkin toivoisi mun osallistuvan tähän, on siinä vähän sellainen vaimonäyttelyaspekti ehkä jos asiaa oikein päässä kääntelee. Hmm.
Oli miten oli, tuen päätöstäsi olla lähtemättä ihan yhtä paljon kuin sitäkin, jos kuitenkin päätät lähteä! Tsemppii ja silleesti.
Kiitos!
Musta tuntuu että pitää vielä jutella aiheesta. Juhannus yksin kotonakaan ei välttämättä tunnu kauhean mielekkäältä.
(tietysti vois ilmoittautua kiuruvedelle juhannuskisoihin niin kaikki nämä ongelmat ratkeais) Vaolan ehdotus oli kyllä hyvä. Mä taidan ehdottaa että ollaan siellä sen kisan ajan ja sitten liuetaan sieltä juhannuksen vietosta johonkin omaan juttuun. Pitää vähän funtsailla mikä se voisi olla.