Miksi kukaan haluaisi kokea ne uudestaan? Nehän ovat aivan liikaa kestettäviksi sen useammin kuin ihan pakko on. Minä ainakin olen aina viihtynyt erinomaisesti parisuhteessa, kun taas juuri se suhteen alkuaika mielen- ja asiaintilojen järjestelemisineen on turhankin rasittavaa. Pettäminenkin olisi siis aivan liian rasittavaa henkisesti, jotta sellaiseen viitsisin vaivautua.Puliveivari kirjoitti:Joku kirjoitti yllä uudelleenrakastumisesta. Totta lienee, että kumppanin voi oppia näkemään uudessa hurmaavassa valossa, mutta villit ja kokemuksen ytimeen poraavat reaktiot ovat ensi-ihastuksen jälkeen menneitä. Eivät ne enää palaa, jos suhdetta ei vaihda.
Valehtelu suhteen kantavana voimana
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
-
- Kitinän uhri
- Viestit: 531
- Liittynyt: 15.09.2006 12:10
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Ja mua nyppii jo ennalta ajatus siitä, että on ihan mahdollista ihastua voimakkaastikin, vaikka olis parisuhteessa. Ku ei vaa omalle kohdalle osuis. Ihan turhaa, rasittavaa, inhottavaa, yäk.prosessi kirjoitti:Miksi kukaan haluaisi kokea ne uudestaan? Nehän ovat aivan liikaa kestettäviksi sen useammin kuin ihan pakko on. Minä ainakin olen aina viihtynyt erinomaisesti parisuhteessa, kun taas juuri se suhteen alkuaika mielen- ja asiaintilojen järjestelemisineen on turhankin rasittavaa. Pettäminenkin olisi siis aivan liian rasittavaa henkisesti, jotta sellaiseen viitsisin vaivautua.Puliveivari kirjoitti:Joku kirjoitti yllä uudelleenrakastumisesta. Totta lienee, että kumppanin voi oppia näkemään uudessa hurmaavassa valossa, mutta villit ja kokemuksen ytimeen poraavat reaktiot ovat ensi-ihastuksen jälkeen menneitä. Eivät ne enää palaa, jos suhdetta ei vaihda.
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Minäpä en tarkoita impulsiivisuutta, ulospäinsuuntautuneisuutta tai säheltämisalttiutta. Vaan esimerkiksi vastuullisuutta, rehellisyyttä ja avoimuutta. Jos noita toteuttaa elämässään johdonmukaisesti, joutuu automaattisesti adrenaliinitasoja kohottaviin tilanteisiin, joita siis moni ymmärtääkseni pyrkii esimerkiksi ihmisille valehtelemalla välttämään.Puliveivari kirjoitti:En niele tuota purematta, koska kokemukseni kertoo pikemminkin siitä, että ihmisille, joille sattuu ja tapahtuu, tapahtuu myös parisuhteen ulkopuolella.EveryWoman kirjoitti:Ihmiset, jotka kaikin keinoin karttavat ihan luonnollisesti elämässä eteen tulevia haasteellisia tilanteita ja jännitystä, päätyvät sitten helposti hakemaan kiihdyttäviä kokemuksia ja "elämisen tunnetta" vaikkapa edellämainituin keinoin.
Kaava on tämänkaltainen: Ulospäin suuntautunut sekä impulsiivinen persoona ja/tai käytös ---> syntyy mahdollisuuksia säheltämiseen myös ihmissuhteissa ---> säheltämistä.
Kuvaamani profiilin mukaiset ihmiset tekevät tuota parisuhteissaankin jatkuvasti, sen sijaan että viimeiseen saakka karttaisivat sitä kunnes nelikymppisenä pää räjähtää, ja lähdetään etsimään sitä todellista itseä teeskentelyn, peittelyn, ympäristön odotuksiin mukautumisen ja erilaisten päälleliimattujen roolien loputtomasta suosta. Tuollainen yhtäkkinen kriiseily on toki omiaan myös särkemään em. kohtien varaan rakennettuja parisuhteita.En osaa nähdä pitkiä liittoja staattisiksi, vaan niissä tapahtuu niin keskinäistä kuin henkilökohtaistakin kasvamista, kriiseilyä ja tarpeiden ja elämän uudelleen määrittämistä.
Tietenkin, jos suhde ei alun perinkään perustunut rehellisyyteen ja avoimuuteen. Vaihtamalla saa hetkeksi taas hyvän mielen.Kaksvitosesta nelivitoseksi suhde saattaa liukua kuin pulkka jäätiköllä, mutta sitten voi sisimpään huljahtaa tyhjyys. Jos tyhjyyteen osuu uuden koukun tarjoava ihminen, niin ihastuminen ja suhteesta lähteminen voivat olla lähellä.
Näet siis lähinnä kaksi vaihtoehtoa: epätyydyttävässä ja valheellisessa suhteessa räpistelyn ja kumppanin vaihtamisen aina kun alkaa ahdistaa.Pitkään yhdessäoloon sisältyy moninaisia sisäisiä ja ulkoisia tarpeita, joita suhde ei alkuunkaan tyydytä. Usein ratkaisu näyttää olevan "tää ei vaan toimi". Eli roiskis ja suhteesta ulos.
Niiden puuttumisella ei myöskään ole mitään merkitystä, jos a) tilalle on kasvanut suurempia ja syvempiä tunnekokemuksia tuottavaa rakkautta (joka siis on aivan eri asia kuin impulsiivinen ihastus), ja b) villejä adrenaliiniryöpytyksiä on elämässä säännöllisesti muutenkin.Joku kirjoitti yllä uudelleenrakastumisesta. Totta lienee, että kumppanin voi oppia näkemään uudessa hurmaavassa valossa, mutta villit ja kokemuksen ytimeen poraavat reaktiot ovat ensi-ihastuksen jälkeen menneitä. Eivät ne enää palaa, jos suhdetta ei vaihda.
-
- Kitinän uhri
- Viestit: 594
- Liittynyt: 24.08.2005 16:25
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
No ei varmaan niin, mutta tilalle saa jotain paljon parempaa.Puliveivari kirjoitti: Joku kirjoitti yllä uudelleenrakastumisesta. Totta lienee, että kumppanin voi oppia näkemään uudessa hurmaavassa valossa, mutta villit ja kokemuksen ytimeen poraavat reaktiot ovat ensi-ihastuksen jälkeen menneitä. Eivät ne enää palaa, jos suhdetta ei vaihda.
Kyllä mä arvotan täydellisen luottamuksen ja ikuisesti kestävän rakkauden "villien kokemusten ytimeen poraavien reaktioiden"
yläpuolelle.
Luulen että varsinkin vanhemmiten se aidan toiselle puolelle vilkuilu vaan loppuu itsestään jos kotona on jotain itselle täydellistä.
Edellyttäen tietty sitä että suhteen eteen yritetään tosissaan.
Eikä mulle tarvii mitään äklöromanttista olla näyttääkseen että välittää,
rehellisyyttä vaan ja huomioon ottamista.
Ei jaksa mitään ihme markkina-arvon testailua (varsinkaan kun oon tajunnu kuinka laskusuhdanteessa meikäläinen on tän viiden vuoden dokaamisen jälkeen! Eihän kukaan täyspäinen huolis mua!) tai varsinkaan mitään salasuhteita joista molemmat "tietää" mut niistä ei puhuta. Kauheeta olis elää sillee.
Flirttailla saa niin paljo ku sielu sietää kunhan ei mun silmien alla, ei niitä silti nussia tartte.
-
- Kitinä paheena
- Viestit: 36
- Liittynyt: 14.02.2008 17:36
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Minä en sijoittaisi rahojani minkään kaavan varaan. Pettäminen on aivan helvetin yleistä, ja sitä tapahtuu hyvin erilaisissa tilanteissa ja siihen sortuvat hyvin erilaiset ihmiset.EveryWoman kirjoitti:Minäpä en tarkoita impulsiivisuutta, ulospäinsuuntautuneisuutta tai säheltämisalttiutta. Vaan esimerkiksi vastuullisuutta, rehellisyyttä ja avoimuutta. Jos noita toteuttaa elämässään johdonmukaisesti, joutuu automaattisesti adrenaliinitasoja kohottaviin tilanteisiin, joita siis moni ymmärtääkseni pyrkii esimerkiksi ihmisille valehtelemalla välttämään.
Esimerkiksi vaimoni on ihminen, jonka en voisi kuvitella missään tilanteessa pettävän, mutta kuitenkin lukemattomat vaimoni kaltaiset ihmiset ovat pettäneet.
Kovin on unelmamielistä kuvitella, että tehty työ kantaa hedelmää. Minä olen tehnyt ammattiauttajien tuella työtä mieleni kanssa vuosikymmenen, mutta eipä se mihinkään ole muuttunut. Jos sattuma työntää kohdalle persoonan ja käytännön, joka johtaa uskolliseen suhteeseen, niin hyvä niin, mutta on turha kuvitella, että suhdetta ja omia reaktioita voisi hallita jollain mystisellä tahdolla.Kuvaamani profiilin mukaiset ihmiset tekevät tuota parisuhteissaankin jatkuvasti
Jos noin näkisin, niin kai minä olisin pettänyt jo ajat sitten.Näet siis lähinnä kaksi vaihtoehtoa: epätyydyttävässä ja valheellisessa suhteessa räpistelyn ja kumppanin vaihtamisen aina kun alkaa ahdistaa.
Näitä toteamuksia on helppo suoltaa silloin, kun oma suhde on siinä tilanteessa, että tuntuu juuri tuolta. Silti todellinen elämä väistämättä osoittaa, että suhteisiin liittyy paljon puhetta ja unelmia ja vähän villoja. Ihan oikeasti joka ikinen päivä särkyy liittoja, joissa on tehty kaikki oikein ja joissa kaiken pitäisi olla kunnossa.Niiden puuttumisella ei myöskään ole mitään merkitystä, jos a) tilalle on kasvanut suurempia ja syvempiä tunnekokemuksia tuottavaa rakkautta
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Tietenkin särkyy, mutta ei kai sitä asiaa mitenkään auta, että ryhtyy tietoisesti tekemään asioita väärin?Puliveivari kirjoitti:Ihan oikeasti joka ikinen päivä särkyy liittoja, joissa on tehty kaikki oikein ja joissa kaiken pitäisi olla kunnossa.
-
- Kitinä paheena
- Viestit: 36
- Liittynyt: 14.02.2008 17:36
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Miksi pettäminen olisi väärin tekemistä? Jotenkin yksioikoinen näkemys.prosessi kirjoitti:Tietenkin särkyy, mutta ei kai sitä asiaa mitenkään auta, että ryhtyy tietoisesti tekemään asioita väärin?Puliveivari kirjoitti:Ihan oikeasti joka ikinen päivä särkyy liittoja, joissa on tehty kaikki oikein ja joissa kaiken pitäisi olla kunnossa.
Jos vaimoni pettää, niin aika mahdotonta minun on tekoa yksiselitteisesti nimittää vääräksi. Voin kertoa tunteistani ja siitä, että se sattuu, mutta teon nimeäminen vääräksi on kovasti yksinkertaistavaa ihmisen monimutkaisuuden näkökulmasta.
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Sovitaan vaikka, että olen yksioikoinen ihminen. Näen luottamusta ja jatkuvuutta rakentavat teot oikeina ja niitä tuhoavat teot väärinä. Aamen.Puliveivari kirjoitti:Miksi pettäminen olisi väärin tekemistä? Jotenkin yksioikoinen näkemys.prosessi kirjoitti:Tietenkin särkyy, mutta ei kai sitä asiaa mitenkään auta, että ryhtyy tietoisesti tekemään asioita väärin?Puliveivari kirjoitti:Ihan oikeasti joka ikinen päivä särkyy liittoja, joissa on tehty kaikki oikein ja joissa kaiken pitäisi olla kunnossa.
Jos vaimoni pettää, niin aika mahdotonta minun on tekoa yksiselitteisesti nimittää vääräksi. Voin kertoa tunteistani ja siitä, että se sattuu, mutta teon nimeäminen vääräksi on kovasti yksinkertaistavaa ihmisen monimutkaisuuden näkökulmasta.
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Paitsi että juuri edellisessä viestissä esitit oman kaavasi. Etkö enää olekaan sen paikkansapitävyyden kannalla? Omaani suhtaudun kriittisesti ja olen tehnyt niin noin viidentoista vuoden ajan. Mitä useamman testin kaava läpäisee, sitä enemmän siihen luotan. Sinä saat tietenkin vapaasti olla luottamatta siihen, mihin itse luotan. Huomaa kuitenkin, että en väittänyt etteikö pettävien joukkoon mahtuisi mainitsemiasi "hyvin erilaisia ihmisiä".Puliveivari kirjoitti:Minä en sijoittaisi rahojani minkään kaavan varaan. Pettäminen on aivan helvetin yleistä, ja sitä tapahtuu hyvin erilaisissa tilanteissa ja siihen sortuvat hyvin erilaiset ihmiset.
Jos tiedät lukemattomien vaimosi kaltaisten ihmisten pettäneen, niin miksi ihmeessä et voisi kuvitella vaimosikin pettävän? Eikös tuollaista kutsuta tosiasioiden kieltämiseksi?Esimerkiksi vaimoni on ihminen, jonka en voisi kuvitella missään tilanteessa pettävän, mutta kuitenkin lukemattomat vaimoni kaltaiset ihmiset ovat pettäneet.
Suositteletko mieluummin kuvittelemaan, että ei kantaisi?Kovin on unelmamielistä kuvitella, että tehty työ kantaa hedelmää.Kuvaamani profiilin mukaiset ihmiset tekevät tuota parisuhteissaankin jatkuvasti
Kyllä siihen riittää ihan sellainen normaali, arkinen ja inhimillinen tahto. Elämää ja maailmaa ei tietenkään kukaan voi täydellisesti hallita, eikä ole tarkoituskaan. Tärkeintä lienee vastuun ottaminen siitä, miten missäkin eteen tulevassa tilanteessa toimii. Se on kyllä meistä useimmille ihan mahdollista eikä siihen liity mitään salatiedettä tai mystiikkaa.Minä olen tehnyt ammattiauttajien tuella työtä mieleni kanssa vuosikymmenen, mutta eipä se mihinkään ole muuttunut. Jos sattuma työntää kohdalle persoonan ja käytännön, joka johtaa uskolliseen suhteeseen, niin hyvä niin, mutta on turha kuvitella, että suhdetta ja omia reaktioita voisi hallita jollain mystisellä tahdolla.
Omasta työskentelystäsi on tietenkin vaikea sanoa mitään niin kauan kuin en siitä mitään tiedä. Ammattiauttajakaan ei kuitenkaan voi tehdä asioita puolestasi - käsittääkseni yleinen syy siihen, että "mitään ei tapahdu", on siinä että ihminen (tietoisesti tai tiedostamattaan) kuvittelee voivansa siirtää vastuun muuttumisesta sen auttajan harteille. Ethän nyt tästä loukkaannu, en tarkoita että sinun tapauksessasi olisi siitä kyse - enhän tosiaan tiedä tilanteesta mitään.
No hyvä. Osaatko yhtään kuvailla, millaisia muita vaihtoehtoja voisi olla?Jos noin näkisin, niin kai minä olisin pettänyt jo ajat sitten.Näet siis lähinnä kaksi vaihtoehtoa: epätyydyttävässä ja valheellisessa suhteessa räpistelyn ja kumppanin vaihtamisen aina kun alkaa ahdistaa.
Jos tuntisit minut (IRL), tietäisit että minun "suoltamisiini" ei suhteeni senhetkinen tila liity.Näitä toteamuksia on helppo suoltaa silloin, kun oma suhde on siinä tilanteessa, että tuntuu juuri tuolta. Silti todellinen elämä väistämättä osoittaa, että suhteisiin liittyy paljon puhetta ja unelmia ja vähän villoja.Niiden puuttumisella ei myöskään ole mitään merkitystä, jos a) tilalle on kasvanut suurempia ja syvempiä tunnekokemuksia tuottavaa rakkautta
Tilastolliset analyysit ja niistä johdetut yksittäisiä ihmisiä tai suhteita koskevat päätelmät saavat minulta karun tuomion: niissä ei ole päätä eikä häntää. Se, että on olemassa useita sisällöttömiä suhteita, ei merkitse ettei muu olisi mahdollista.
Milloin viimeksi olet ollut todistamassa suhdetta, jossa on tehty "kaikki oikein"? Omissa suhteissani ainakin tehdään jatkuvasti virheitä, ja epäilenpä ettei virheettömiä tapauksia muidenkaan tielle kovin helposti tule. Jotenkin tuo kaiken oikein tekemisen ajatus luo mielikuvan suhteesta, jossa tehtyjä virheitä ei vain haluta tiedostaa.Ihan oikeasti joka ikinen päivä särkyy liittoja, joissa on tehty kaikki oikein ja joissa kaiken pitäisi olla kunnossa.
Virheiden loistaminen poissaolollaan ei myöskään tarkoita sitä, että suhteessa kaikki olisi kunnossa. Avoin suhtautuminen virheisiin, niiden rakentava käsittely yhdessä ja pyrkimys oppia niistä (= olla tekemättä samoja virheitä uudelleen) johtavat jo parempaan tulokseen.
-
- Kitinä paheena
- Viestit: 36
- Liittynyt: 14.02.2008 17:36
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Ihan miten parhaaksi uskot. Minä näen vaimoni jatkuvasti virheitä tekevänä epätäydellisenä ihmisenä.prosessi kirjoitti:Sovitaan vaikka, että olen yksioikoinen ihminen. Näen luottamusta ja jatkuvuutta rakentavat teot oikeina ja niitä tuhoavat teot väärinä. Aamen.
Kumpikin voi rakentaa suhdettaan oman näkemyksensä varassa ja pohtia, kumpi näkemyksistä on realistisempi ja kumpi näkemys on toimivampi erilaisissa kriistitilanteissa.
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Höpö höpö. Valehtelu suhteessa, jossa on luotu mielikuva (tai jopa annettu lupaus!) luottamuksellisuudesta, on väärin. Ei siitä sen monimutkaisempaa tarvitse tehdä. Toki on mahdollista kuvitella tilanteita, joissa väärin tekeminen on huonoista vaihtoehdoista vähiten huono, mutta tämä ei tee itse teosta vähemmän väärää.Puliveivari kirjoitti:Miksi pettäminen olisi väärin tekemistä? Jotenkin yksioikoinen näkemys.
Jos vaimoni pettää, niin aika mahdotonta minun on tekoa yksiselitteisesti nimittää vääräksi. Voin kertoa tunteistani ja siitä, että se sattuu, mutta teon nimeäminen vääräksi on kovasti yksinkertaistavaa ihmisen monimutkaisuuden näkökulmasta.
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Tietenkin ihmiset tekevät virheitä, enhän minä muuta väittänytkään. Sen sijaan se, että tietoisesti päättää tehdä luottamusta horjuttavia asioita, ei enää mahdu virheen määritelmään, vaan on jotain paljon pahempaa. Eikä varmasti kannata edes kriisitilanteissa, koska se on jo itsessään omiaan aiheuttamaan uusia kriisejä.Puliveivari kirjoitti:Ihan miten parhaaksi uskot. Minä näen vaimoni jatkuvasti virheitä tekevänä epätäydellisenä ihmisenä.prosessi kirjoitti:Sovitaan vaikka, että olen yksioikoinen ihminen. Näen luottamusta ja jatkuvuutta rakentavat teot oikeina ja niitä tuhoavat teot väärinä. Aamen.
Kumpikin voi rakentaa suhdettaan oman näkemyksensä varassa ja pohtia, kumpi näkemyksistä on realistisempi ja kumpi näkemys on toimivampi erilaisissa kriistitilanteissa.
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Aivan. Samoin se, että pyrkii hämärtämään väärin tekemisen määritelmää - sen sijaan että rehellisesti myöntäisi itselleen olevansa henkilö, joka tekee tai jota houkuttaa tehdä väärin - viittaa parantamisen varaan sekä realismissa että kriisitilanteiden hoidossa.prosessi kirjoitti:Tietenkin ihmiset tekevät virheitä, enhän minä muuta väittänytkään. Sen sijaan se, että tietoisesti päättää tehdä luottamusta horjuttavia asioita, ei enää mahdu virheen määritelmään, vaan on jotain paljon pahempaa. Eikä varmasti kannata edes kriisitilanteissa, koska se on jo itsessään omiaan aiheuttamaan uusia kriisejä.Puliveivari kirjoitti:Ihan miten parhaaksi uskot. Minä näen vaimoni jatkuvasti virheitä tekevänä epätäydellisenä ihmisenä.prosessi kirjoitti:Sovitaan vaikka, että olen yksioikoinen ihminen. Näen luottamusta ja jatkuvuutta rakentavat teot oikeina ja niitä tuhoavat teot väärinä. Aamen.
Kumpikin voi rakentaa suhdettaan oman näkemyksensä varassa ja pohtia, kumpi näkemyksistä on realistisempi ja kumpi näkemys on toimivampi erilaisissa kriistitilanteissa.
-
- Kitinä paheena
- Viestit: 36
- Liittynyt: 14.02.2008 17:36
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Miksi tietoinen teko viittaisi päätökseen? Ihmiset tekevät paljon pahaa tietäen tekevänsä pahaa, mutta pystymättä kuitenkaan pidättäytymään pahanteostaan.prosessi kirjoitti:Tietenkin ihmiset tekevät virheitä, enhän minä muuta väittänytkään. Sen sijaan se, että tietoisesti päättää tehdä luottamusta horjuttavia asioita
Parisuhteiden ehtojen määrittelyssä käy helposti niin, että kuvitellaan mielivaltaisesti hallinnan raja ja vedetään omat moraaliperiaatteet tämän kuvitellun rajan varaan.
Puolison psykoottisuus hyväksytään hallitsemattomaksi ilmiöksi, mutta puolison kriisiytymistä ja pettämistä ei. Kuitenkaan sen enempää ulkopuolisen kuin normeja rikkovan ihmisen itsensä on mahdotonta tietää, mikä on hallintaa ja mikä ei.
Toinen mieleen sattunut ilmiö on se, että määritetään etukäteen kunnioitus ja sen jälkeen arvioidaan puolison käytöstä tätä itse luotua normia vasten. Tai sanotaan, että tahdon puolisolle hyvää, mutta hyvää ei sallitakaan, jos se sotii omaa etua vastaan.
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Sotket toisiinsa pystymisen ja haluamisen. Ne kuitenkin ovat kaksi eri asiaa.Puliveivari kirjoitti:Miksi tietoinen teko viittaisi päätökseen? Ihmiset tekevät paljon pahaa tietäen tekevänsä pahaa, mutta pystymättä kuitenkaan pidättäytymään pahanteostaan.prosessi kirjoitti:Tietenkin ihmiset tekevät virheitä, enhän minä muuta väittänytkään. Sen sijaan se, että tietoisesti päättää tehdä luottamusta horjuttavia asioita
Kumpi on tärkeämpi, syy vai seuraus? Minun mielestäni seuraus. Syiden ideana ei ole toimia selityksinä epätoivotuille teoille, vaan niitä korkeintaan käytetään kun yritetään keksiä keinoja millä välttää näitä epätoivottuja tekoja.Parisuhteiden ehtojen määrittelyssä käy helposti niin, että kuvitellaan mielivaltaisesti hallinnan raja ja vedetään omat moraaliperiaatteet tämän kuvitellun rajan varaan.
Moraaliperiaatteiden vetäminen tuollaisen rajan varaan kuulostaa kyllä hieman oudolta ajatukselta, mutta helppoahan elämä olisi, jos niin voisi tehdä. Jokaiselle oma raja juuri siihen, missä kokee oman hallintakykynsä loppuvan, vai?
-
- Kitinä paheena
- Viestit: 36
- Liittynyt: 14.02.2008 17:36
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Minä haluan auttaa maailman köyhiä, mutta kuitenkin käytännössä hyvän tekemiseni on pelkkää nappikauppaa. En pysty sellaiseen epäitsekkyyteen, jota vaadittaisiin.prosessi kirjoitti:Sotket toisiinsa pystymisen ja haluamisen. Ne kuitenkin ovat kaksi eri asiaa.
Sama ongelma on parisuhteissa. Vaikka ihminen tiedostaisi, mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä, jotta olisi toiselle hyvä, niin hallinta on kuitenkin vajavaista.
Jokainen syrjähyppy voidaan tietenkiin selittää valinnaksi niin kuin jokainen muukin itsekäs teko, mutta ovatko ne todella valintoja? Kestääkö kenenkään ihmisen psyyke sitä, että hän punnitsee jokaista tekoaan ja pyrkii siinä epäitsekkyyteen? Eikö itsekäs ohjautuminen ole kuitenkin henkisen tasapainon perusta?
Niin kai asia käytännössä on. Hankalaa tilanteessa on sekin, että se, mikä voi olla hyvää itselle, voi olla huonoa toiselle. Aggressioiden purkaminen (esim. verbaalisesti) voi jossain määrin tukea psyyken kehitystä eheämmäksi, mutta se voi olla myös haitallista läheisille.Jokaiselle oma raja juuri siihen, missä kokee oman hallintakykynsä loppuvan, vai?
-
- Kitinä paheena
- Viestit: 36
- Liittynyt: 14.02.2008 17:36
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Ymmärrän. Tulit tänne parantelemaan perusteita, joiden avulla olet aikeissa harjoittaa itsepetosta. Ei huvita auttaa sinua moisessa.Puliveivari kirjoitti:Jokainen syrjähyppy voidaan tietenkiin selittää valinnaksi niin kuin jokainen muukin itsekäs teko, mutta ovatko ne todella valintoja? Kestääkö kenenkään ihmisen psyyke sitä, että hän punnitsee jokaista tekoaan ja pyrkii siinä epäitsekkyyteen? Eikö itsekäs ohjautuminen ole kuitenkin henkisen tasapainon perusta?
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Et sinä pysty yhdellä kerralla auttamaan kaikkia maailman köyhiä missään tapauksessa, vaikka kuinka haluaisitkin. Puolisollesi sen sijaan pystyt halutessasi olemaan rehellinen, tai jos et vielä tällä hetkellä pystykään, niin ainakin voit opetella olemaan jatkuvasti ja kasvavasti koko ajan rehellisempi. Siihen pystyy jokainen.Puliveivari kirjoitti:Minä haluan auttaa maailman köyhiä, mutta kuitenkin käytännössä hyvän tekemiseni on pelkkää nappikauppaa. En pysty sellaiseen epäitsekkyyteen, jota vaadittaisiin.
Itse olen enemmän sillä kannalla, että hallinta on vajavaista, koska ei tiedetä kyllin tarkkaan mikä oikeasti olisi hyvä ja mikä ei.Sama ongelma on parisuhteissa. Vaikka ihminen tiedostaisi, mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä, jotta olisi toiselle hyvä, niin hallinta on kuitenkin vajavaista.
Minä ainakin pyrkin teoillani ihan puhtaasti itsekkyyteen (oman parhaani maksimoimiseen pitkällä aikavälillä), ja juuri siksi minun on niin helppoa olla kumppanilleni rehellinen. Toistaiseksi minun ei ole tehnyt mieli vierasta lihaa (missään suhteessa, koskaan), mutta olen toisinaan mm. ihastunut suhteen ulkopuolisiin ihmisiin ja ollut asiasta rehellinen. Silloin kun homma ei tunnu toimivan, syy ei kokemukseni mukaan ole rehellisyydessä vaan sen puutteessa. Jos et ole vielä kokeillut, niin suosittelen. Jos sinulla on vaihtoehtona yksin suunnittelemasi "yhteinen valhe" (huomaa, että käsite jo itsessään on ristiriitainen eli sisältää itsepetosta), veikkaan että rehellisyyttä kokeilemalla et ainakaan sitä huonompaan jamaan joudu.Jokainen syrjähyppy voidaan tietenkiin selittää valinnaksi niin kuin jokainen muukin itsekäs teko, mutta ovatko ne todella valintoja? Kestääkö kenenkään ihmisen psyyke sitä, että hän punnitsee jokaista tekoaan ja pyrkii siinä epäitsekkyyteen? Eikö itsekäs ohjautuminen ole kuitenkin henkisen tasapainon perusta?
Mitä paremmin sinua rakastava henkilö tietää mikä (ja miksi) sinulle on hyväksi, sitä joustavammin hän siihen suhtautuu. Ja miten tuohon tiedostamisen tilaan pääsee? No rehellisyydellä. Kaava ei kuitenkaan toimi, jos kumppanisi ei rakasta sinua ja sinä häntä.Niin kai asia käytännössä on. Hankalaa tilanteessa on sekin, että se, mikä voi olla hyvää itselle, voi olla huonoa toiselle. Aggressioiden purkaminen (esim. verbaalisesti) voi jossain määrin tukea psyyken kehitystä eheämmäksi, mutta se voi olla myös haitallista läheisille.Jokaiselle oma raja juuri siihen, missä kokee oman hallintakykynsä loppuvan, vai?
-
- Kitisijä
- Viestit: 4593
- Liittynyt: 16.08.2005 15:25
- Paikkakunta: Kouvostoliitto
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Jaa että ihmisillä ei voi olla mitään muita kuin rehellisiä suusta päästettyjä sammakoita päästäkseen täydelliseen autuuteen?EveryWoman kirjoitti:Mitä paremmin sinua rakastava henkilö tietää mikä (ja miksi) sinulle on hyväksi, sitä joustavammin hän siihen suhtautuu. Ja miten tuohon tiedostamisen tilaan pääsee? No rehellisyydellä. Kaava ei kuitenkaan toimi, jos kumppanisi ei rakasta sinua ja sinä häntä.
Ymmärrän pointin, mutta ei se aivan noinkaan karrikoidusti toimi. Eikä vähennä rakastamista suuntaan tai toiseen.
Jos toinen henkilö haluaa jotain, mitä toinen henkilö ei halua niin kumpi siinä sitten on rakastavampi - se joka tajuaa olla pyytämättä vai se joka tekee vaikka ei halua?
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Ekakski: unohda se täydellinen autuus. Ketjun aloittaja näyttäisi enemmänkin yrittävän tehdä elämästään edes siedettävää.Mylwin kirjoitti:Jaa että ihmisillä ei voi olla mitään muita kuin rehellisiä suusta päästettyjä sammakoita päästäkseen täydelliseen autuuteen?EveryWoman kirjoitti:Mitä paremmin sinua rakastava henkilö tietää mikä (ja miksi) sinulle on hyväksi, sitä joustavammin hän siihen suhtautuu. Ja miten tuohon tiedostamisen tilaan pääsee? No rehellisyydellä. Kaava ei kuitenkaan toimi, jos kumppanisi ei rakasta sinua ja sinä häntä.
Ja tokaks: suusta pääsevät sammakot kuulostaa kovasti impulsiiviselta. Minulle sellainen ei oikeastaan ole todellista rehellisyyttä. Monen mielestä se, että sanoo kumppanilleen vaikkapa vihan puuskassa jotenkin eri tavalla kuin aiemmin, on rehellistä ja "suoraan puhumista", mutta itse olen eri mieltä. Rehellisyydestä ja avoimuudesta puhun itse vasta silloin, kun sanottavat ovat sitä lajia että niiden (ja niiden muotoilun) takana voi seistä vielä seuraavalla viikollakin.
Joskus rehellisyys voi myös satuttaa, mutta Syö pääs, mutsis oli huora! on kuitenkin eri asia kuin Sain muuten ikävä kyllä tietää, että äitisi ei tainnut elää aivan yksiavioisesti.
Tästä on puhuttu aiemminkin. Suhteessa, jossa asioita jaetaan, omilla ja toisen haluamisilla on tapana vaikuttaa toisiinsa ja sekoittua. Eräässä mielessä siis kahdesta ihmisestä tulee yksi. Yksittäiselläkin ihmisellä on välillä itsensä kanssa motiivikonflikteja, jolloin hän joutuu valitsemaan kumpi kahdesta vaihtoehdosta on parempi tai kummasta luopuminen tuottaa vähemmän ongelmia. Jakamiseen perustuvassa suhteessa nuo ongelmat ratkaistaan samantapaisella mekanismilla, eikä toisen toiveiden mukaan toimiminen (ja toisissa tilanteissa omista toiveista luopuminen) tunnu uhraukselta vaan siitä kokee myös itse saavansa jotakin.Mylwin kirjoitti:Jos toinen henkilö haluaa jotain, mitä toinen henkilö ei halua niin kumpi siinä sitten on rakastavampi - se joka tajuaa olla pyytämättä vai se joka tekee vaikka ei halua?
Sivustahuutajalla oli yhteisten päätösten tekemisestä oikein looginen mallikin! Tutustu siihen, jos nämä tippaleipäaivoitukset ovat turhan sekavaa luettavaa.
Ja lopuksi: *takaisintulorutistus!*
-
- Kitinä paheena
- Viestit: 36
- Liittynyt: 14.02.2008 17:36
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Näyttää aihe olevan edelleen niin tabu, ettei siitä voi keskustella. Pitäisikö yrittää kymmenen vuoden päästä uudestaan?prosessi kirjoitti:Ymmärrän. Tulit tänne parantelemaan perusteita, joiden avulla olet aikeissa harjoittaa itsepetosta. Ei huvita auttaa sinua moisessa.
Biologinen lähtökohta on se, että kaikista nykyisin solmituista parisuhteista vähintään 80 % (todennäköisesti selvästi useampi) päätyy eroon. Se tarkoittaa vähäisen terveen järkeni mukaan sitä, että ihminen ei ole yksiavioinen, vaan yksiavioisuus on enemmän tai vähemmän keinotekoinen sosiaalinen ja kulttuurinen rakenne.
Yksiavioisuuden tueksi sepitetään jos jonkinlaista fiktiivistä hömppää ja ihanteita, joiden yhteydessä mainitaan sana rakkaus, mutta kun kurkistaa tavoitteistaan todellisuuteen ja tekee havaintoja, niin huomaa, että ei ei ei ei ei, ihminen ei ole yksiavioinen.
Mielenkiintoista, että tämän näkökulman esiintuonti nostaa voimakkaan moraalisen tuomion, vaikka pyrkimyksenä on miettiä ratkaisuja, joista olisi mahdollisimman vähän haittaa kummallekin osapuolelle.
Usein tuntuu siltä, että jopa ero nähdään viisaammaksi vaihtoehdoksi kuin pettäminen. Siitä minä olen jyrkästi eri mieltä.
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Huomasitko muuten olevasi itse tämän ketjun pahin aiheen välttelijä? Olet ohittanut jo pari ihan asiallista ja perustelevaa postausta vaikenen tämän kuoliaaksi -metodilla. Suosittelenkin lämpimästi yrittämään uudestaan heti eikä kymmenen vuoden päästä: aloita vaikka kirjoittamalla vastineet aiempiin viesteihini.Puliveivari kirjoitti:Näyttää aihe olevan edelleen niin tabu, ettei siitä voi keskustella. Pitäisikö yrittää kymmenen vuoden päästä uudestaan?
En viitsi tarttua noihin "biologisiin lähtökohtiin" sun muihin, koska varsinainen pointtihan on tämä: moniavioinen luonne ei pakota ketään valehtelemaan kumppanilleen. Jos tiedät että et halua yksiavioista elämää elää, ja lisäksi "olet lähes varma" että kumppanisi on samoilla linjoilla, niin miksi ihmeessä et ottaisi asiaa puheeksi?Biologinen lähtökohta on se, että kaikista nykyisin solmituista parisuhteista vähintään 80 % (todennäköisesti selvästi useampi) päätyy eroon. Se tarkoittaa vähäisen terveen järkeni mukaan sitä, että ihminen ei ole yksiavioinen, vaan yksiavioisuus on enemmän tai vähemmän keinotekoinen sosiaalinen ja kulttuurinen rakenne.
Ihmisiä on erilaisia. Minulle on toistaiseksi epäselvää, miksi sinua ylipäänsä kiinnostaa määritellä kaikki ihmiset siihen tai tähän kategoriaan kuuluviksi tai kuulumattomiksi. Eikös kyse ole kuitenkin siitä, miten juuri sinä ja vaimosi voisitte elää elämäänne onnellisina?Yksiavioisuuden tueksi sepitetään jos jonkinlaista fiktiivistä hömppää ja ihanteita, joiden yhteydessä mainitaan sana rakkaus, mutta kun kurkistaa tavoitteistaan todellisuuteen ja tekee havaintoja, niin huomaa, että ei ei ei ei ei, ihminen ei ole yksiavioinen.
Vai hävettääkö sinua tuo monikumppanikaipuusi niin kovasti, että tarvitset tueksesi uskomuksen siitä että samanlaisia ovat kaikki muutkin? Siinäkin tapauksessa kannattaisi luopua tuollaisista uskomusrakenteista, koska ne oikeastaan vain estävät sinua kohtaamasta ja käsittelemästä itse ongelmaa eli sitä häpeää.
No siis itse olen ainakin pyrkinyt ehdottamaan nimenomaan niitä ratkaisuja (joihin et kuitenkaan ole tarttunut). Sinä sen sijaan näytät keskittyvän enemmän yksiavioisuuden mahdollisuuteen uskovien ja/tai itseään yksiavioisina pitävien ihmisten moralisointiin.Mielenkiintoista, että tämän näkökulman esiintuonti nostaa voimakkaan moraalisen tuomion, vaikka pyrkimyksenä on miettiä ratkaisuja, joista olisi mahdollisimman vähän haittaa kummallekin osapuolelle.
Oletko myös sitä mieltä, että ero ja pettäminen (= vieraissa käynti + siitä valehtelu) ovat moniavioisuuteen taipuvaiselle ainoat olemassaolevat vaihtoehdot?Usein tuntuu siltä, että jopa ero nähdään viisaammaksi vaihtoehdoksi kuin pettäminen. Siitä minä olen jyrkästi eri mieltä.
-
- Kitinä paheena
- Viestit: 36
- Liittynyt: 14.02.2008 17:36
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Et lue näköjään sinäkään viestejäni.EveryWoman kirjoitti:En viitsi tarttua noihin "biologisiin lähtökohtiin" sun muihin, koska varsinainen pointtihan on tämä: moniavioinen luonne ei pakota ketään valehtelemaan kumppanilleen. Jos tiedät että et halua yksiavioista elämää elää, ja lisäksi "olet lähes varma" että kumppanisi on samoilla linjoilla, niin miksi ihmeessä et ottaisi asiaa puheeksi?
Koska vaiettu mutta tiedetty salaisuus on usein vähemmän vahingoittava kuin auki puhuttu asia.
Minusta kysymys ei ole siitä, mitä minä määritän, vaan siitä, mistä todellisuus kertoo. Havainnot eivät ole määrittelyä vaan toteamuksia.Ihmisiä on erilaisia. Minulle on toistaiseksi epäselvää, miksi sinua ylipäänsä kiinnostaa määritellä
Kuinka moni onkaan törmännyt ties kuinka monta kertaa siihen oikeaan - mutta kuitenkin eronnut.
Kuinka sydän lepattaakaan ihastuksen kourissa, mutta tympääntyy parissa kymmenessä vuodessa.
Vai hävettääkö sinua tuo monikumppanikaipuusi niin kovasti, että tarvitset tueksesi uskomuksen siitä että samanlaisia ovat kaikki muutkin?
Miksi se minua hävettäisi? Se on käytännöllinen ongelma, johon kulttuurimme ei tarjoa vakiintuneita ratkaisuja, ja joiden hahmottamisen se yrittää kieltää.
Jos sinusta on moralisointia kirjoittaa ääneen havaintoja, niin sitten on.Sinä sen sijaan näytät keskittyvän enemmän yksiavioisuuden mahdollisuuteen uskovien ja/tai itseään yksiavioisina pitävien ihmisten moralisointiin.
En tiedä, mutta ammattiauttajiin tutustuneena en ainakaan omalla kohdallani ammattiapuun usko, mutta ehkä se joillakin toimii. Vielä vähemmän uskon kommunikointiin, koska kaikenlainen avoimuus näyttää omassa tapauksessani kärjistävän konflikteja ja syventävän luottamuspulaa. Avoimuus ja kommunikointi kannattavat vain niissä tapauksissa, joissa se tukee yhteisiä päämääriä, mutta jos päämäärät tai tarpeet risteävät, niin silloin avoimuutta kannattaa vältellä. Koen asian näet niin, että syvimmät tarpeet ovat jotain, joista ihminen ei voi rationaalisesti neuvotella edes itsensä kanssa. Niihin ei auta terapia tai tiedostaminen.Oletko myös sitä mieltä, että ero ja pettäminen ovat ainoat olemassaolevat vaihtoehdot?
Ihmisessä on irrationaalinen puolensa, enkä usko, että sitä pystyy viime kädessä hallitsemaan, vaikka kuinka tahtoisi.
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
En ymmärrä, miksi se vaimoasi vahingoittaisi jos kerran hän on asiasta kanssasi samaa mieltä. Vai sanotko siis, että vaikka olet itse moniavioista sorttia ja hyväksyt sen että vaimosikin on, niin sinua kuitenkin satuttaisi tietää vaimosi käyvän silloin tällöin vieraissa?Puliveivari kirjoitti:Koska vaiettu mutta tiedetty salaisuus on usein vähemmän vahingoittava kuin auki puhuttu asia.EveryWoman kirjoitti:Jos tiedät että et halua yksiavioista elämää elää, ja lisäksi "olet lähes varma" että kumppanisi on samoilla linjoilla, niin miksi ihmeessä et ottaisi asiaa puheeksi?
Minusta kysymys ei ole siitä, mitä minä määritän, vaan siitä, mistä todellisuus kertoo. Havainnot eivät ole määrittelyä vaan toteamuksia.Ihmisiä on erilaisia. Minulle on toistaiseksi epäselvää, miksi sinua ylipäänsä kiinnostaa määritellä
Olet havainnut, että alkavista suhteista moni päätyy eroon. Se on todellisuutta, ja oma havaintoni on sama. Sinä päättelet tämän johtuvan liian vähästä valehtelusta, minä taas päättelen sen johtuvan (monien muiden syiden muassa) liian vähästä rehellisyydestä. Koska näkemykset eroavat, ei voida enää puhua todellisuudesta vaan tulkinnoista.
Tulkintoja meidän on tietenkin tehtävä voidaksemme toimia maailmassa, mutta joskus kannattaa silti kysyä itseltään, mitä tarkoitusta kaikkien ihmisten mielenliikkeiden oletettu tiedostaminen palvelee. Minua esimerkiksi ei vaivaa yhtään ajatus siitä, että yksiavioisuus (joka itselleni on toistaiseksi sopinut hyvin) ei sovi kaikille ihmisille. Olettaisin, että henkilö joka on hyväksynyt oman moniavioisuutensa, ajattelisi joidenkuiden toisten yksiavioisuudesta samoin.
Ja kaikesta tästä saamme syyttää ihmisen moniavioisuutta ja sen kanssa yhteensopimatonta kulttuuria? Aika yksisilmäinen ja pitkälle menevä johtopäätös.Kuinka moni onkaan törmännyt ties kuinka monta kertaa siihen oikeaan - mutta kuitenkin eronnut.
Kuinka sydän lepattaakaan ihastuksen kourissa, mutta tympääntyy parissa kymmenessä vuodessa.
Minusta näyttäisi siltä, ettei moniavioisuus tässä ole se varsinainen ongelma (jos kerran sinä ja vaimosi molemmat olette sellaisia), vaan a) kykenemättömyys rehellisyyteen ja b) mahdollisesti myös kyvyttömyys olla oman elämänsä herra eli olla välittämättä kulttuurillisista normeista silloin kun ne eivät omaan elämään sovi.Vai hävettääkö sinua tuo monikumppanikaipuusi niin kovasti, että tarvitset tueksesi uskomuksen siitä että samanlaisia ovat kaikki muutkin?
Miksi se minua hävettäisi? Se on käytännöllinen ongelma, johon kulttuurimme ei tarjoa vakiintuneita ratkaisuja, ja joiden hahmottamisen se yrittää kieltää.
Eihän kulttuuri ketään pakota lupaamaan kumppanilleen seksuaalisen toiminnan rajoittamista yksin hänen kanssaan tapahtuvaksi. Ihminen itse joko päättää tehdä niin - tai sitten olla tekemättä.
Yksiavioisuuden moralisointia on se, että väität kaikkien ihmisten olevan biologiselta rakenteeltaan moniavioisia. Silloinhan samalla tulet implikoineeksi, että yksiavioisissa liitoissa elävät toimivat valheellisesti ja itseään vastaan.Jos sinusta on moralisointia kirjoittaa ääneen havaintoja, niin sitten on.Sinä sen sijaan näytät keskittyvän enemmän yksiavioisuuden mahdollisuuteen uskovien ja/tai itseään yksiavioisina pitävien ihmisten moralisointiin.
Ok.En tiedä, mutta ammattiauttajiin tutustuneena en ainakaan omalla kohdallani ammattiapuun usko, mutta ehkä se joillakin toimii.Oletko myös sitä mieltä, että ero ja pettäminen ovat ainoat olemassaolevat vaihtoehdot?
Olet siis saattanut kokeilla kepillä jäätä, ja saanut vaimolta kylmää?Vielä vähemmän uskon kommunikointiin, koska kaikenlainen avoimuus näyttää omassa tapauksessani kärjistävän konflikteja ja syventävän luottamuspulaa.
No, sanoisin että silloin kun rehellisyys aiheuttaa konflikteja ja satuttaa, hankaluudet aiheutuvat siitä että rehellisyyttä on joko "too little too late" tai sitten (jos tilanne on tuo alusta lähtien) lähtökohdat ovat niin erilaiset että niiden yhtäkkinen yhteensovittaminen on tuskallista ja hankalaa. Sellaisessa tilanteessa luottamuksen ja avoimen ilmapiirin luomiseksi saa tosissaan nähdä vaivaa - tiedän, koska olen kokenut sen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että em. jutut ovat edellytyksiä todellisen rakkauden kehittymiselle. Suhteessa, jossa ei olla rehellisiä, ja vaikeita asioita ei jaeta eikä osata ottaa vastaan, puolisoiden välinen vetovoima perustuu lähinnä ihastumisen tunteelle joka alussa voi olla voimakaskin mutta ennemmin tai myöhemmin hiipuu pois, ja jättää jälkeensä toveruutta ja tottumukseen perustuvaa yhdessäoloa (ja tätä jotkut sitten nimittävät rakkaudeksi, ilmeisesti koska eivät ole sitä toista lajia kokeneet).
On tietenkin jokaisen oma valinta, haluaako panostaa yhdessäoloon niin paljon, että rehellisyyden myönteiset vaikutukset konkretisoituvat (joissakin tilanteissa se voi olla oikeasti todella kuormittavaa), eikä se minulta ole pois jos vaikkapa sinä valitset toisin. Pointtina tässä nyt on lähinnä se, että moniavioisillakin on suhteissaan muita vaihtoehtoja kuin valheessa eläminen tai ero.
Olet ainakin tässä ketjussa pyrkinyt luomaan sen mielikuvan, että satunnainen vieraissa käynti edustaisi nimenomaan sinun ja vaimosi yhteisiä päämääriä.Avoimuus ja kommunikointi kannattavat vain niissä tapauksissa, joissa se tukee yhteisiä päämääriä, mutta jos päämäärät tai tarpeet risteävät, niin silloin avoimuutta kannattaa vältellä.
Olen samaa mieltä ainakin perustarpeiden osalta (ruoka, juoma, suoja, läheisyys jne.). Ja sellaisiakin tarpeita varmasti on, jotka kyllä saattavat muuttua mutta muutos on niin hidasta ja sidoksissa niin moniin syviin kokemuksiin, että sitä ei kovin tietoisesti voi itse ohjailla. Juuri tämän vuoksi pidän järkevimpänä määritellä osan ihmisistä persoonallisuudeltaan lähtökohtaisesti moniavioisiksi.Koen asian näet niin, että syvimmät tarpeet ovat jotain, joista ihminen ei voi rationaalisesti neuvotella edes itsensä kanssa. Niihin ei auta terapia tai tiedostaminen.
Valehtelun tarve sen sijaan ei takuuvarmasti kuulu perustarpeisiin!
Oikeastaan kyse ei kai ole niinkään pystymisestä, vaan siitä onko elämässään onnellinen jos kieltäytyy elämästä persoonallisuutensa mukaisesti. Uskon ihmisten yleisesti ottaen pystyvän sellaisiinkin tekoihin (ja tekemättä jättämisiin), jotka eivät ole heille hyväksi. Eri asia on sitten se, miksi niin pitäisi tehdä jos ja kun se johtaa elämänilon haihtumiseen.Ihmisessä on irrationaalinen puolensa, enkä usko, että sitä pystyy viime kädessä hallitsemaan, vaikka kuinka tahtoisi.