sivustahuutaja kirjoitti:Nyt en ymmärrä. Eli musiikissa mielestäsi starat eivät ole suosittuja? Mielestäni taas ovat ja superstar economics pitää huolen siitä, että suosittujen hinnat pysyvät ylhäällä, mikäli varastaminen ei ole mahdollista. Terminator 5 tulee keräämään muikeat lipputulot, vaikka Star Wreck II olisikin samaan aikaan ladattavana ilmaiseksi.
Matti meikäläiset eivät tule koskaan uhkaamaan suosittuja artisteja. Mitä enemmän tarjontaa on, sitä vähemmän yleisö haluaa tyytyä keskinkertaiseen. Hyvä esimerkki löytyy esim. klassisesta musiikista. Soittajia löytyy tolkuttomia määriä ja biisit ovat kaikille samat. Tästä huolimatta nimenomaan starat käärivät hillot ja täyttävät konserttisalit. Muut saavat tyytyä minimipalkkaan, jos joku heille suostuu edes vuosien harjoittelun jälkeen mitään maksamaan.
Voit toki harrastelijamuusikkona olla eri mieltä, mutta mielestäni et tule olemaan mikään uhka rollareiden levymyynnille.
Olet minusta ymmärtänyt levybisneksen idean ihan väärin. Ei musiikkibisneksessä ole tarkoitus tehdä suurta laatua, koska se ei useimmiten myy. On vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluaisi ostaa listamusiikkia, koska sitä on täynnä sekä radio että televisio että internet. Siksipä listamusiikkia myydään jatkuvasti vähemmän. Koska listamusiikkia myydään vähemmän, sitä ei ole mahdollista markkinoida entiseen tapaan. Koska sitä ei ole mahdollista markkinoida entiseen tapaan, sitä ostetaan yhä vähemmän. Koska sitä ostetaan yhä vähemmän, se täytyy tuottaa yhä halvemmalla.
Aniharva muusikko tuottaa levy-yhtiölle fyrkkaa. Siksipä esimerkiksi EMIn hinta määräytyi yksinomaan sen nykyisen musiikkikirjaston arvon mukaan; uudella tuotannolla ei katsottu olevan arvoa ensinkään, ja siksi uusi omistaja antoi pääosalle henkilökunnasta kenkää. Tämä tietysti tarkoittaa, että artistit saavat entistä vähemmän vastinetta sitoutumiselleen levy-yhtiöön, ja siksipä ne, jotka voivat valita, häipyvät muualle, lähinnä keikkapromoottorien kelkkaan. Keikkailuhan voi varsin hyvin, koska elävää esiintyjää on mahdotonta korvata.
Mutta keikkoja tekevät etupäässä ne, jotka ovat jo tunnettuja. Rollareiden brändinrakennus on jo tehty, ja siksi heidät kiskotaan lavalle uudestaan ja uudestaan, vaikka rollaattorilla. Tästä syystä maailmassa keikkaileekin valtaisa määrä yhtyeitä, jotka ovat viimeksi tehneet levyjä joskus 80-luvulla, ja joilta ei ole tulossa uusia levyjä ensinkään. Tämä bisnes perustunee kai jonkinmoiseen nostalgiaan, mutta sekin voi jatkua vain niin kauan, kuin nämä artistit eivät ole eläkeiässä. Ja aika moni on jo.
Useimmat 2000-luvun tähdistä ovat aloittaneet uransa 90-luvulla. He ovat jo paljon pienempiä tähtiä kuin ne, jotka aloittivat 80-luvulla. 2000-luvulla ei uutta tähtijoukkoa enää synny, koska markkina ei sitä enää mahdollista. Koska mediatarjonta on lisääntynyt huomattavassa määrin, nykyajan poptähti kamppailee huomiosta Lara Croftin kanssa, joka kamppailee huomiosta Angelina Jolien kanssa. Televisiokanavia on loputtomasti, musiikkikanavia ei enää ole (MTV on silkka realityä nykyään), ja katsojaryhmät ovat segregoituneet sillä tavoin, että samanlaista massakulttuuria kuin vielä 80-luvulla on mahdotonta luoda. Musiikkiteollisuus oli riippuvainen massamediasta markkinointikanavina ja hyötyi siitä, ettei kilpailua kuluttajien vapaa-ajasta juuri ollut. Nyt vaihtoehtoja on loputtomiin, ja siksi nykyiset dinosaurukset ovat marssimassa suoraa päätä sukupuuttoon. Tätä ne ovat tietysti vielä kiirehtineet nuivalla suhtautumisellaan elektroniseen jakeluun.
Mikä on lopputulos? No se, että musiikkiteollisuus on tullut tiensä päähän. Pelkästä musiikista ei makseta mitään, koska musiikkivideoista ja radiosta ja internetistä ei makseta mitään. Sisältöä on loputtomiin, aikaa rajallisesti, ja siksi sisällöistä tulevat hyötymään vain ne, jotka nykyään omistavat niiden oikeudet, ja nekin jatkuvasti vähemmän, kun kohderyhmät pienenevät entisestään ja tarjonta lisääntyy. Tilalle tulevat nollabudjetin sisällöntekijät, joita löytyy loputtomasti esimerkiksi Youtubestä. Me kitinöitsijät olemme muuten osa tätä jengiä - kukaan meistä ei kostu tästä rahallisesti pätkääkään, ja tässä vaan mölistään.
Mitä klassiseen musiikkiin tulee, sillä tehdään rahaa vieläkin vähemmän.
Elokuva on vähän toinen asia, koska elokuvakokemus on vaikeammin siirrettävissä.