Minusta tämä on oikein hieno ketju. Ihailen ND:n aika suoraviivaista älyllistä rehellisyyttä. Kauhea tarve ihmisillä rationalisoida auttamattomuuttaan kaikilla muka-järkevillä jutuilla siitä, miten kehitysavun perillemenosta tai edes hyödystä ei voi olla varma. Kaikki tuo on toki sumentavaa saivartelua sen periaatteellisen seikan edessä, että tinkimällä hieman ajankäytöstämme, mukavuudestamme ja varoistamme voisimme kukin vähentää merkittävästi inhimillistä kärsimystä toimimalla eri lailla. Mutta emme tee sitä. Minusta tätä ei kannattaisi koettaa selittää keinotekoisesti pois huijaamalla itseään ontuvilla rationalisaatioilla, vaan asian voisi ihan kohdata ihan silmästä silmään. Voisi olla avartavaa. (Oma suosikkisaivarteluni sille, miksi en useinkaan anna rahaa hyväntekeväisyyteen on se, että vastustan yhteiskuntamallia, jossa auttaminen tapahtuu henkilökohtaisen armeliaisuuden tasolla eikä kollektiivisen vastuun kautta demokraattisesti kohdennettuna. Sosiaalisen vastuun irvikuva on Monacossa asuva lastenlinnan kummi -huippu-urheilija. Koetan toki toimia yhteiskunnallisesti eettisiä kantojani edistäen, mutta ainahan sitä voisi tehdä enemmän - tai käyttää asiaan enemmän rahojaan.)
Vaikka noin niinkuin yleisenä sääntönä voisi sanoa, että aina kun monisyisiä, kulttuuris-eettisiä käytäntöjä koetetaan selittää suoraan evoluutiobiologiaan vetoamalla, tehdään pahoja kategoriavirheitä ja mennään sitä myöten metsään, kommentoidaan nyt tätäkin vaihtoa:
sivustahuutaja kirjoitti:NuoriDaavid kirjoitti:Ei varmaan "kaikki mahdolliset", mutta kyllä jonkinlainen yhteisöllisyys ja laumasta huolehteminen kuuluu koodiin.
Noinhan se on. Kyseessä on eräänlainen evoluution kautta opittu vakuutus: kaveri huolehtii sinusta, jos sinä huolehdit kaverista.
Toisen auttamisessa ei kuitenkaan ole järkeä, ellei tilanne ole sellainen, että toinen voisi onettomuuden sattuessa todella auttaa. Tästä syystä auttaminen ei kiinnosta, jos ei voi itse kuvitella joutuvansa vastaavaan tilanteeseen tai epäilee toisen kykyä auttaa.
Kyllä kai suurin osa alan tekijöistä nykyisin ajattelee, että ihmisen biologista sosiaalisuutta ja altruistisia tendenssejä ei riitä selittämään sivustahuutajan mainitsema laskelmoiva, vastavuoroinen altruismi tai edes sukulaisvalinta, vaan meidän on oletettava ND:n kuvaamien yhteisöllisten, pyyteettömän sosiaalisten tendenssien evoluutio ryhmävalinnan kautta. Tällaisten yhteisöllisyystendenssien evoluutio ohi "itsekkäiden" käyttäytymistendenssien on hyvin helppo mallintaa formaalisti (ks. vaikka tämä
kirja).
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."