Sun-nun-tai

Viikonpäiväketjut, turhat provot, puzznuzzailu ja "tärkeät" gallupit
Aito_Johanna

Re: Sun-nun-tai

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

Numba, :boohoo:
Avatar
huima
Kitisijä
Viestit: 4217
Liittynyt: 17.04.2007 11:39

Re: Sun-nun-tai

Viesti Kirjoittaja huima »

1108 kirjoitti:Huomasin kaksi asiaa:
-Tällä palstalla on oikeasti hienoja ihmisiä.
Älä nyt sentään liioittelemaan ryhdy. Ensi viikolla olet taas toista mieltä.

Osanotot kuitenkin menetyksesi puolesta. Äläkä turhaan soimaa itseäsi liikaa siitä, ettet mennyt katsomaan mummoasi.

Totta kai se tuntuu nyt pahalta ja kirpaisee, ja ajattelet että oli virhe kun et mennyt katsomaan - mutta tehty mikä tehty, eikä mikään tuhkan ripottelu tai itsensä rankaiseminen asiaa muuta. Et ole varmastikaan ainoa ihminen maailmassa, jolle on käynyt ja käy noin - saati jolle on vaikea paikka nähdä itselleen rakas ihminen hiipumassa pois.

En voi ehdottaa muuta kuin keskittymistä muistelemaan mummoasi elossa ja ottaa muistoryyppy poismenneelle.

Jaksamisia.
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Sun-nun-tai

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

Pyyhin näppiksen ja hiiren. Kaiken alta löytyi oikeasti valkoisia tavaroita.

Numballe :paijaa:
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
1108

Re: Sun-nun-tai

Viesti Kirjoittaja 1108 »

Kiitos huima.
Tix

Re: Sun-nun-tai

Viesti Kirjoittaja Tix »

1108 kirjoitti:Että ihminen voi olla tyhmä ja omahyväinen paska kun sille päälle sattuu.
Älä oo liian ankara itsellesi. Vakavasti sairaan, dementoituneen ihmisen kohtaaminen ei ole kummallekaan helppo tilanne. Eikä siitä välttämättä ole iloakaan kummallekaan. Se on tietysti ikävää, jos tuntuu että jotain jäi sanomatta, mutta aina taitaa jäädä jotain sanomatta.
Avatar
irmelianneli
Kitisijä
Viestit: 3375
Liittynyt: 14.08.2005 19:34

Re: Sun-nun-tai

Viesti Kirjoittaja irmelianneli »

Osanotot Numballe :( Omat isovanhempani ovat myös lähestymässä 95v rajapyykkiä.. Välillä näyttää heikolta mutta jotenkin sinnittelevät omassa kodissaan vielä. Saapa nähdä kuinka kauan.

Kotiuduttu on. Kyllä se vaan toi kuuden tunnin junailu vetää aina voimat finaaliin, ei voi mitään. Vituttaa huomenna töihin..
Bliss

Re: Sun-nun-tai

Viesti Kirjoittaja Bliss »

Historialliset paperit, jotka toin mukanani, palauttivat mieleen paljon asioita jotka olin jo unohtanut ja joita en halua muistaa :?


Huomasin muuten, että v. 1988 lainan korko oli 13,87%. Melko hurja :roll:
Vihtahousu

Re: Sun-nun-tai

Viesti Kirjoittaja Vihtahousu »

Jahas, se olis sit työaamu edessä ekaa kertaa n. neljään viikkoon. Tänäänkin heräsin kahentoista aikaan, kuinkakohan se onnaa huomenna 5.50... jätin näköjään kaikki vaihtovaatteetkin+hajusteet kaakunalle. Kai tässä jollain nuijanukutuksella nukahtaa ennenkuin vuorokausi vaihtuu.

Numballe osanotot.
Avatar
brona
Kitinän uhri
Viestit: 812
Liittynyt: 16.08.2005 1:26
Paikkakunta: Saari Idässä

Re: Sun-nun-tai

Viesti Kirjoittaja brona »

Numballe haliruttaus.
Oma mummuni kuoli syksyllä 96-vuotiaana. Mulla jäi silloin jotenkin surematta, olin niin helpottunut mummun puolesta. Makasi viimeiset kaksi vuotta hoitokodissa vuoteenomana ja joka kerta, kun käytiin katsomassa toivoi kuolevansa. Vasta tän vuoden puolella olen kyennyt itkemään tärkeän ja rakkaan ihmisen poismenoa. Olen jotenkin tosi hitaasti tajunnut, ettei mummua enää ole eikä kohta mummolaakaan. Mulla on papan mummulle ostamat hopeiset kynttilänjalat ikkunalla muistuttamassa mummusta.
...
Avatar
RolloTomasi
Kitisijä
Viestit: 2360
Liittynyt: 06.09.2006 7:50
Paikkakunta: Maa

Re: Sun-nun-tai

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

Numballe osanotot.
Since I cannot prove a lover, to entertain these fair well-spoken days, I am determined to prove a villain and hate the idle pleasures of these days.
Aito_Johanna

Re: Sun-nun-tai

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

brona kirjoitti:Olen jotenkin tosi hitaasti tajunnut, ettei mummua enää ole eikä kohta mummolaakaan.
Surin eilen Numban mummoa ja samalla omaani, joka ei edes ole vielä kuollut. Mummojen ei pitäisi koskaan kuolla :cry:
Vaarin ja toisen mummon kuoleman osasin aikoinaan ottaa aika iisisti, osana elämänmenoa, mutta jotenkin ajatus tämän viimeisen (toinen isoisä oli kuollut jo ennen kuin synnyin) isovanhemman poismenosta tuntuu aivan kestämättömän järkyttävältä.
Siinä menee sitten samalla mummon ja vaarin kesäpaikkakin, joka on mulle tosi rakas. Ei meidän suku ikinä pysty sopimaan mistään kommunistityylisestä sopuratkaisusta, jolla se päätyisi yhteiskäyttöön, vaikka kuinka toivoisin.
Joskus mietin, olenko itsekäs, kun omasta muutoksen ja luopumisen pelostani toivon mummon elävän vielä pitkään.
Vastaa Viestiin