Pidän kyllä aika erikoisena asennoitumisena koskien ihmissuhteita ja toisia ihmisiä, jos katsoo olevansa oikeutettu suhtautumaan mahdollisesti tilanteen hyvinkin vakavasti ottavaan kumppaniin pelkkänä harjoituskappaleena ennen tosiyritystä. Minusta suhteiden ja kumppanien tällainen välineellistäminen on aika tympeää.
Ja sitten itsestäänselviä lievennyksiä, ettei tule niin paljon tyhjäpäisiä vänkäyksiä. En tarkoita, että pitäisi joko elää erakkoelämää tai sitten sitoutua heti kaikin mahdollisin tavoin: toki elämässä on erilaisia kausia ja erilaisia suhteita. Kaikkien suhteiden - varsinkaan nuoruusiässä - ei tarvitse olla suunnattoman vakavia ja sitoutuneita. Mutta tällaisillakin suhteilla on tai ainakin pitäisi olla itseisarvonsa; eivät ne ole vain harjoittelukappaleita ja välineitä seuraavin, itsessään arvokkaisiin suhteisiin. Ehkä ikä voi olla tässä keskeisellä sijalla: ainakin itselleni oli jo silloin teininä aika selvää, että vakavat ja raastavat, mahdollisesti pitkähkötkin suhteet ovat vielä ikäkauteen kuuluvia teinisuhteita, joiden ei tarvitse kestää loppuelämää - mutta ovat ne silti arvokkaita itsessään, eivätkä harjoittelua johonkin päämäärään. Ja jos olisi käynyt niin, että olisin kasvanut aikuiseksi tasatahtia jonkin teinisuhteen kanssa en usko, että olisin varsinaisesti menettänyt mitään jos suhdemäärä olisi näin jäänyt pienemmäksi.
Ihmissuhteet ovat aina juuri kyseessä olevan suhteen opettelua ja määrittelyä, ei niitä voi opetella toisessa suhteessa. Tämä loukkaisi suhteen ainutalaatuisuutta. Minusta ei voi ajatella, että vähän suhteita kokeneen aikuisen ihmisen pitäisi hankkia joku tietty määrä suhteita ennen kuin on valmis vakiintumaan.
Olen itse siis taipuvainen ajattelemaan, että aikaisempien suhteiden määrällä ei ole väliä, mutta tämä ketju kyllä todistaa toista: Näyttäisi siltä, että aikaisempien suhteiden määrä lisää halukkuutta ajatella, että hyvään suhteeseen kuuluvat asiat x, y ja z, ja kumppanilla pitää olla ominaisuudet t, u ja v. Suhteiden määrän tärkeyttä korostavat tuntuvat lähestyvän suhteita ja kumppanikandidaatteja kuin ostoslistaansa lukevat kulutustarvikkeiden ostajat. Romantikkona haluaisin antaa enemmän tilaa epälaskelmoivalle hullaantumiselle ja ainutkertaisen suhteen määrittelylle ja rakentamiselle. Keskeistä on halu ja asenne, ei aikaisempien yritysten määrä.
Pyry-Matias kirjoitti:Harjoittelusta on eniten hyötyä itsentuntemismielessä.
Vade retro Satana!
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."