Luin tämän Tontin esikoisromaanin Luokkakokous vihdoinkin. Prosessin vänkäyksestä huolimatta pidän aiemmin linkittämääni Tontin vuosikatsausta edelleenkin aika hyvänä. Aateilmaston analysoijan ei tarvitsekaan esittää konkreettisia parannusehdotuksia, ainakaan yhdessä ja samassa tekstissä. Sitäpaitsi, analyyttisen kritiikin julkinen esittäminen pitää minusta jo laskea Prosessin kaipaamaksi valmiudeksi tehdä asioille henkilökohtaisesti jotain. Mutta muuten kyllä olen, luettuani myös Tontin akateemisempia tekstejä, kallistumassa Prosessin kritiikille vastaanottavaisemmaksi. Tontti on frankofiliassaan ja ilmeisen katteettomassa arroganssissaan jonkinlainen katkera ja vähemmän älyllisen ilmava versio omasta Vadimistamme (missäs hän muuten on?).prosessi kirjoitti:ngh, tuohan oli tamperelainen jaarittelija. Paljon haukuttavaa, mutta parannusehdotuksina vain autosta luopuminen, kasvisruokavalio ulkomaisesta reilunkaupanruoasta, pistoolien kieltäminen ja kirjojen pakkoluettaminen lapsilla. Ja vaikka kritisoitavaa poliitikoista löytyykin, ei silti ole valmis tekemään asioille henkilökohtaisesti mitään. Miksi silloin yleensäkään kritisoida?urpiainen kirjoitti:Ajatukseni puoluepolitiikasta ja monesta muustakin asiasta kiteytti aika osuvasti Jarkko Tontti viime vuoden viimeisen sunnuntai-Hesarin katsauksessaan vuoteen 2007 (saatavilla myös täältä). Myöskin tuolta sivustolta löytyvät Tontin kolumnit Vihreästä Langasta ovat nekin olleet yleensä oman ajatteluni kanssa roimasti resonoivia. Onkohan Tontti kirjoittanut lausettakaan, josta PerttiM tai EWSE voisi olla samaa mieltä (jos lasketaan pois ne demarien mollaukset)? Tontin esikoisromaania en vielä ole lukenut; pitänee rientää kirjakauppaan.
Kirja saattaa olla hyvä. Oikeilla kirjailijoilla tuntuu melko usein olevan se käsitys, että he tietävät kaiken kaikesta ja varsinkin politiikasta, mikä tietenkin on ymmärrettävää, kun kirjoittaessaan on kokonaisen maailmankaikkeuden ohjaava voima.
Olenkin varma, että Vadimin esikoisromaani tulee olemaan paljon parempi kuin Tontin Luokkakokous, joka latistuu jonkinlaiseksi 3-kymppisten nuortenkirjaksi.
Onneksi varmasti pärjäät loistavasti ilmankin hyväksyntääni (jota sinulla itse asiassa on, en kai minä nyt muuten vänkäisi...) Mutta, mutta, valitettavasti minä näen valtapuolueiden johtohahmot aivan yhtä inhimillisinä kuin vapaaehtoistoimintayhdistyksen jäsenet. En usko heidänkään tahallaan kiusaavan kansaa, vaan toimivan parhaan taitonsa mukaisesti. Jolloin tietenkin herää kysymys, mikä on sellaisen kritiikin tarkoitus, joka ei anna minkäänlaisia eväitä tulevaisuuteen? En vain näe yhtään mitään kritiikkiä itseisarvoisena, mutta ehkä se sitten on jokin vajavaisuus minun ajatusmaailmassani. Minusta kun kritiikin tehtävä on toimia ajatuksia ja keskustelua herättävänä välineenä, ja siinä se onnistuu vain jos se sisältää myös uusia toimintatapoja sisältäviä elementtejä.
