Jos joku kysyy, mistä genrestä pidän, hän paljastaa olettavansa että olisi jokin tietty genre (tai useampia) josta pidän ylitse muiden, ja että hahmotan musiikkia lajityyppien kautta, mikä merkitsee tietynlaista näköalattomuutta. Sama leffojen suhteen. "Tykkäätkö action-leffoista?" on typerä kysymys, koska totta kai tykkään hyvistä action-leffoista siinä missä hyvistä draamoista ja hyvistä fantasia-animaatioistakin. Huonoista sen sijaan en. Ihminen, joka ajattelee näistä asioista samoin kuin minä, ei esitä aiemmin mainittua kysymystä vaan keskustelee aiheesta muilla tavoilla.Chap kirjoitti:Miten esim. musamausta kysyminen voi olla niin instant turn-off?
Eiväthän nuo kysymykset tietenkään maailmaa kaada, eikä niiden esittäminen välttämättä vaikuta tilanteen etenemiseen millään tavalla. Keskustelen sen jälkeenkin ihan normaalisti enkä suinkaan Tixin esimerkin hengessä poistu paikalta, ala opettamaan mitä saa sanoa ja mitä ei, tai muutu kylmäkiskoiseksi; voihan sitä näet ihmisten kanssa lämpimikseen jutustella jos sattuu sellaisessa tilanteessa olemaan. Mutta kumppaninetsintäsensorin laitan tuossa vaiheessa pois päältä.