kk:sta tulee muutenkin aina mieleen huonot fibat exään. Jos joku frendeistä valittaa exästään vielä kuukausia eron jälkeen, pidän esitelmän kk:sta ja siitä miksi hassusti pelkään ihmisiä, jotka eivät automaattisesti jossain vaiheessa kultaa ajatuksia menneistä...
elco kirjoitti:Eikös kk joskus kirjoittanut, että X ei merkkaa aarteen paikkaa kuin saduissa.
Ihminen ajautuu epätoivoisiin tekoihin jos huomaa ettei se välttämättä vaihtamallakaan parane, joskus itsekin tilanteen linssin molemmilta puolilta kokenut.
Vaikka sanotaankin että syyt miksi ex on ex eivät luultavasti ole kadonneet mihinkään, joskus saattaa herätä miettimään etteivät ne syyt ole välttämättä olleet niin hyvät.
(Yritän tässä paikata Pyriksen jättämää aukkoa itsestäänselvillä ihmissuhdeneuvoillani.)
Frederik Krueger kirjoitti:Kaikkialla käynti voi lisätä todennäköisyyttä kohdata vastinpari, mutta se ei yksinään riitä vaikka menisi joka viikonloppu yksinään hillumaan ravintolan perälle. Normiravintoloissa alkunsa saaneet juttuni lienevät laskettavissa yhden käden sormilla, mikä on kovin vähän ottaen huomioon kuinka paljon olen niissä kausittain käynyt.
Millaisissa tilanteissa ne pariutumiset käytännössä oikeasti yleensä tapahtuvat? Onko kyseessä joku yksittäinen tekijä, kun toiset pariutuvat tunnissa edellisen heivattuaan ja toiset käkkivät selibaatissa vuosikausia löytämättä uutta? Joillain ihmisillä tuntuu olevan oikein joukko halukkaita ehdokkaita jonottamassa. Toiset taas ovat itse niitä jonottajia.
NegaDuck kirjoitti:Millaisissa tilanteissa ne pariutumiset käytännössä oikeasti yleensä tapahtuvat? Onko kyseessä joku yksittäinen tekijä, kun toiset pariutuvat tunnissa edellisen heivattuaan ja toiset käkkivät selibaatissa vuosikausia löytämättä uutta? Joillain ihmisillä tuntuu olevan oikein joukko halukkaita ehdokkaita jonottamassa. Toiset taas ovat itse niitä jonottajia.
Ikuisuuskysymyksiä joihin uskon saavani vastauksen aikaisintaan kuolinvuoteellani, ja silloin on jo liian myöhäistä paitsi jos nekrofiliaan taipuvainen hoitsu on minuun hottina.
elco kirjoitti:Eikös kk joskus kirjoittanut, että X ei merkkaa aarteen paikkaa kuin saduissa.
Ihminen ajautuu epätoivoisiin tekoihin jos huomaa ettei se välttämättä vaihtamallakaan parane, joskus itsekin tilanteen linssin molemmilta puolilta kokenut.
Vaikka sanotaankin että syyt miksi ex on ex eivät luultavasti ole kadonneet mihinkään, joskus saattaa herätä miettimään etteivät ne syyt ole välttämättä olleet niin hyvät.
No, tämä juttu on vähän niin kuin mietinnän alla. Syyt eroon olivat hyvät, ehkä on tyhmää odottaa, että ne nytkään muuttuisivat kun eivät aiemminkaan. Ehkä se on vain niin, että tunteet seuraavat pitkällä järjen perässä, mutta lopulta yleensä suostuvat nekin muuttamaan suuntaa.
Freddyn ehdottamaa vaihtamalla paremmaksi -metodia en ole ehtinyt kokeilemaan.
^Ai niin, sä olitkin onnistunut esimerkki aiheesta. Kiitos tsemppauksesta! En toisaalta tiedä miksi tämä olisi ainakaan huonomman ennusteen asia, kuin yritys jonkun uuden ihmisen kanssa jota ei edes tunne, saati ole mitään tunnesidettä.
Mä olen myös sitä mieltä, että se on toisilta tyhmää sanoa yhtään mitään. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja sillä selvä. Mä nostan ainakin hattua yrittämisen puolesta!
Oma suhdepuoli... Joo, en tiedä missä mennään ja mitä tulee tapahtuun mutta nyt mein "suhde" toimii jopa paremmin kun ollaan erottu. Voipi myös olla että yritetään vielä jossain vaiheessa uudelleen ja jos näin käy, mennään myös parisuhdeterapeutille setviin näitä asioita. Ei sitten myöhemmin (toivottavasti) tule samat ongelmat eteen ja päädytä samaan ratkaisuun kuin nyt. Nyt kuitenkin ollaan ystäviä, soitellaan, välitetään toisistamme kovasti ja taidetaan rakastaakkin. Pankissakin kun käytiin sopiii lainajutskat niin pidettiin toisiamme kädestä kiinni.. Tätipankintätikin kysyi että ollaanko ihan varmoja asiasta, kun ei kuulemma näytetty vastaeronneilta vaan lähinnä vastarakastuneilta
nowaysis kirjoitti:Voisitko vielä kertoo miksi alunperin erositte, mua kiinnostaa kauheesti
Kiitos etukäteen.
Siis quinewerewolf!1
Hmmm, kiitos mielenkiinnosta! Täytyy vähän pohtia miten tämän muotoilisin, vai muotoilisinko ollenkaan. En halua tahallani arvostella puolisoehdokasta julkisesti, joten vastaan jos keksin jotain sopivan diplomaattista.
Werewolf! Siinä olisikin osuvampi nimimerkki. Pitäisiköhän pyytää ylipitoa vaihtamaan
Quinevere kirjoitti:^Kyllä tämä nyt uhkaavasti luisuu uudelleenyrityksen puolelle. Voitte sitten sanoa että mitä te sanoitte, kun kaikki menee päin persettä taas.
meite sanoo et onnistuakin voi, kuten onkin jo mainittu. meilla yritettiin erota, mut parin vuoden toistemme vahtaamisen jalkeen paatettiin palata yhteen ja nyt ollaan naimisis. yhteytyessamme uudelleen paatettiin myos ettei mitaan 'yritetaan viela' vaan joko ollaan tai sitte ei, yritykset sikseen
nowaysis kirjoitti:Voisitko vielä kertoo miksi alunperin erositte, mua kiinnostaa kauheesti
Hmmm, kiitos mielenkiinnosta! Täytyy vähän pohtia miten tämän muotoilisin, vai muotoilisinko ollenkaan. En halua tahallani arvostella puolisoehdokasta julkisesti, joten vastaan jos keksin jotain sopivan diplomaattista.
Mielestäni sanoit sen jossain viestissä aika selväsanaisesti? En ala sitä tässä kuitenkaan toistella.
Mutta joka tapauksessa onnea uusintayritykselle. Ainakin ne toimivat elokuvissa, joten mikä ettei oikeassakin elämässä?