Noni, toi oli jo paljon parempi ja toimivampi neuvo kuin jotkut sisäinen onnellisuus -kompailut.
Sä anaalisoit liikaa, se mitä Tix sanoi oli sama kuin mitä mä, vain eri sanoin. Onnellinen pitäs olla ilman parisuhettakin, toki sen pitäs yleisesti ottaen parantaa elämänlaatua.
Mulla ei ole eväitä ja olin kait röökillä kun lounaslähetti kävi. Onneks tuolla on taas palaveria sapuskan kera, täytyy vaan toivoa että sieltä jää jotain yli että mäkin saan murua rinnan alle.
Ärsy tihkusade. Oon hukannu vedenkestävän ripsarini. Se on varmaan samassa hukassa kuin vihkisormus. Toivottavasti ei, en jaksais mennä meikkikauppaan.
Vihtahousu kirjoitti:Sä anaalisoit liikaa, se mitä Tix sanoi oli sama kuin mitä mä, vain eri sanoin. Onnellinen pitäs olla ilman parisuhettakin, toki sen pitäs yleisesti ottaen parantaa elämänlaatua.
Mun näkemys on se, että parisuhde tuo useimmille ennen kaikkea sisältöä ja merkitystä elämään. Eritoten merkitystä, varsinkin kun siihen liittyy lapset tai suunnitelma niistä. Ei parisuhde sinällään tuo onnellisuutta. Eihän parisuhde saa olla itseisarvo.
Mä joudun nauraan itelleni tänään ihan ääneen.. Mun kirotusvirheiden takia on sattunut ihania mokia asiakkaiden kanssa. Onneks kaikilla (tähän asti) on ollut huumorintajua ja ovat vittuilleet mulle rakkaudella takas. Yksikin huoltoliikkeen kundi laitto härskihkön meilin takas. Melkein punastuin. Vähänkö mä tykkään (välillä vaan) tästä duunista.
Idolsissa vko, pari sitten pääsi jatkoon Helsingistä journalistiikan opiskelija, 21 v. skottiruudullisessa mekossa ja mustissa, reisipituisissa saappaissa. Uskomaton kaunotar ja osasi vielä laulaa! Ida jotain. Olin ihan varma, että se olet sinä?! Kiistä tai kuole!
bliss kirjoitti:Höh. Voi olla onnellinen vaikka siitä, että käy kivan ihmisen kanssa kahvilla, tai että jaksoi nostaa 15 kiloa enemmän rautaa kuin viime viikolla, tai...
No eikä voi! Vain paneminen helpottaa tuskaa, perkele.
Mut oon kyllä negan kanssa sinäänsä ihan samoilla linjoilla, että toiset meistä vain elää paremmin parisuhteen kautta. Toiset ovat onnellisempia ikisinkkuina. Toisille parisuhdestatuksella ei ole mitään merkitystä. On mahdotonta antaa mitään yleispätevää neuvoa mitä kautta onni ja mielenrauha tulisi saavuttaa. Kyllä mustakin tuntuu sinkkuna aina siltä että jotain tärkeää puuttuu, eikä se ole mikään läheisriippuvuusjuttu. Olen kuitenkin varsin erakoituva luonne ja tulen parhaiten toimeen itseni kanssa, enkä itsenikään kanssa perfektionismiin taipuvaisena aina niin hirveän hyvin.
Kuitenkin, kun evoluutiivis-biologinen motiivi olemassaolollemme on pariutua, lisääntyä ja perheellistyä (varmistaa jälkeläisten hengissäpysyminen lisääntymisikäisiksi), niin minusta on varsin kummallista, että ihmisiltä tunnutaan monesti oikein vaativan onnellisuutta ilman tuota olemassaolomme takaavan perusvietin täyttymistä. Onnellisuus on täyttymyksellinen tunne, ei mikään kassakonekuitti suoritetusta muotittumisesta tuntea elämänsä tärkeäksi ihan vain yksinään.
sipsi kirjoitti:
No mulla ei oikeastaan ole ku yks varsinainen, mut sitäkin rasittavampi eksä. Mutku siihen äijään ei tehoa mikään narttumaisuus ja siltojen polttelu.. Kokeiltu on. Täytynee vaan pysytellä hiljaa, rasittaa koko tapaus.
EDIT. Sori, en osaa lainaa.
Juuh, jotkut miehet ovat masokisteja, jolloin narttumaisuudesta ei ole suuremmin hyötyä. Se saattaa joidenkin kohdalla jopa pahentaa asiaa. Parempi olla tosiaaan ottamatta minkäänlaista kontaktia.
bliss kirjoitti:Höh. Voi olla onnellinen vaikka siitä, että ...
No eikä voi! Vain paneminen helpottaa tuskaa, perkele.
Ei onnellisuutta voi määritellä pelkästään parisuhteen kautta. Ollaan aika hukassa, jos vain suhteessa voi olla onnellinen.
Mikä on onnellisen vastakohta? Onneton? Vittuuntunut? Välinpitämätön?
Tyhmässä päässäni mietin vaan, että jos ei kykene onnellisuuteen ihan itsekseen omien juttujensa kanssa, on aika olemattomat mahikset parisuhteeseen.
Ja tää ei ollu mitenkään Manalaan kohdistettua, vaikka tekstiään lainasinkin, kunhan mietin.