bliss kirjoitti:Höh. Voi olla onnellinen vaikka siitä, että käy kivan ihmisen kanssa kahvilla, tai että jaksoi nostaa 15 kiloa enemmän rautaa kuin viime viikolla, tai...
No eikä voi! Vain paneminen helpottaa tuskaa, perkele.
Mut oon kyllä negan kanssa sinäänsä ihan samoilla linjoilla, että toiset meistä vain elää paremmin parisuhteen kautta. Toiset ovat onnellisempia ikisinkkuina. Toisille parisuhdestatuksella ei ole mitään merkitystä. On mahdotonta antaa mitään yleispätevää neuvoa mitä kautta onni ja mielenrauha tulisi saavuttaa. Kyllä mustakin tuntuu sinkkuna aina siltä että jotain tärkeää puuttuu, eikä se ole mikään läheisriippuvuusjuttu. Olen kuitenkin varsin erakoituva luonne ja tulen parhaiten toimeen itseni kanssa, enkä itsenikään kanssa perfektionismiin taipuvaisena aina niin hirveän hyvin.
Kuitenkin, kun evoluutiivis-biologinen motiivi olemassaolollemme on pariutua, lisääntyä ja perheellistyä (varmistaa jälkeläisten hengissäpysyminen lisääntymisikäisiksi), niin minusta on varsin kummallista, että ihmisiltä tunnutaan monesti oikein vaativan onnellisuutta ilman tuota olemassaolomme takaavan perusvietin täyttymistä. Onnellisuus on täyttymyksellinen tunne, ei mikään kassakonekuitti suoritetusta muotittumisesta tuntea elämänsä tärkeäksi ihan vain yksinään.