Näitä en syö, ellei olisi jostain ihmeellisestä syystä aeevan pakko:
Hernekeitto
Perunalaatikko
Perunasalaatti
Janssonin kiusaus
Rosolli
Veriletut
Läskisoosi
Löysät kananmunat (pelkkä lilluvuuden näkeminen paistetuissa kananmunissa tuntuu inhalta.. ja kyllä, olen joskus vahingossa syönyt löllyviä kananmunia ja kokemus oli yökköisä)
Vetelän neutraali broileri (joskus pelkkä broilerin haju jo etoo)
Lipeäkala
..
On muitakin, muttei juuri nyt tule mieleen.
Yksi on ylitse muiden: punajuuri. Siitä on vaikea valmistaa mitään, mikä menisi alas ilman oksupuke-efektiä (Rosollissa sitä yleensä tyrkytetään ja se nyt on muutenkin vastenmielistä.)
Melkein kaikkiruokainen kuitenkin olen vaikka kotona nirsoksi väittävätkin. Mämmiä on ehkä tuskallista syödä isompaa määrää. Kasveista esim. selleri ja etikkaan sotkettu kurpitsa ovat omiaan pilaamaan muuten syötäviä rehuja.
Kurpitsa ja punajuuri kaikissa johdoksissaan
Sinihomejuusto
Piimä ja viili
Talkkunahuttu (hyi hemmetti, trauma kotsantunnilta)
Sisäelimet, joiden johdoksista tosin maksalaatikko on syömäkelpoista
Tilliliha (malliesimerkkinä limaa koostumukseltaan muistuttavasta kastikkeesta)
Emmental-tyyppiset juustot
Hapankaali
Klementiinit (satsumat on sitävastoin herkkua)
Luumu muissa muodoissa kuin tuoreena (jolloin on edelleen herkkua)
Homejuusto. Ylipäänsä olen juustorajoittunut. Syön mielelläni vain mozzarellaa, fetaa ja kainuulaista leipäjuustoa. Pizzoissa ja piiraissa oleva mieto juusto menettelee. Mitään erikoisempia (jo sinileima-Emmental lasketaan erikoiseksi, paitsi jos se on siinä pizzassa tai piiraassa) en edes maista.
Muuten suhtaudunkin ennakkoluulottomasti kaikkiin länsimaisessa lainsäädännössä sallittuihin ruoka-aineisiin.
Muuten juu, minäkään en voi mihinkään homejuustoihin koskea. Emmentalikin on liian vahvaa. Sen sijaan feta, kermajuusto, mozzarella ja Edam on totaalista herkkua. Mä voisin elää näillä juustoilla.
Kaalikääryleet, kaalilaatikko, kaalikeitto... kaikki kypsytetty kaali on oksennusreaktiota tuottaavaa. (Ala-asteen traumoja )
Hapansilakka... hyi saatana. Kaiken pahan alku ja juuri. Mut pitihän se miehuuskokeena pari joskus nuorempana syödä
Haggistakaan tuskin syön enää ikinä. Oksennusta se ei tuottanut, eikä se ollut ällöpahaa, muttei maukastakaan.
Ëdit: Hellbelliä kompatakseni lipeäkala.
En juuri muuta keksi mitä en ehdottomasti suostu syömään niistä ruuista mitä olen maistanut. Onhan pöperöitä jota jätän pois jos voi, mut syön jos ei muuta ole. Niitä en kuitenkaan jaksa listata.
Viimeksi muokannut Mojo, 10.11.2005 10:45. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Tää on semmonen iso projekti johon tuotannollisista syistä yleensä tarvii sekä uros- että naarastehtaan
Juu, en syö
-useimpia kalaruokia
-läskisoossia tai lihakeittoa
-imellettyä perunalaatikkoa
-rössypotuja (tietämättömille, lihakeittoa jossa lilluu seassa veripalttua)
-tuoretta tomaattia
-piimää
..saatan lisäillä listaan jtn myöhemmin jos tuntuu tarpeelliselta..
Pikku Myy veti henkeä nenän kautta ja puhalsi sen ulos hampaiden välistä hyvin keljulla tavalla, joka merkitsi:En-ole-eläissäni-kuullut-mitään-näin-hullua.
(T. Janson: Muumipappa ja meri)
Näitä on ihan hirveesti, mutta pistetään jotakin hirveimpiä paperille:
- Katkarapu ja muut meren äyriäiset
- Sienet (ihan kaikki)
- Tilliliha (koulutrauma)
- Suklaakiisseli (aina niitä hirveitä klönttejä)
- Lipeäkala (kaipaako edes perusteluja?)
- Lampaanliha
- Kasslerliha (pelkkää läskiä)
- Siskonmakkarat
- Sinihomejuusto
Inhokki ruokaani on kaikki kala mikä haisee, näyttä tai maistuu kalalle eli tonnikala ja kalapuikot menee mikään muu ei.
Ja todella oksettavia ovat oliivit, kerran maistoin ja nykyään meinaan laatata jo oliivin hajusta.
KisSandra kirjoitti:rössypottuja (tietämättömille, lihakeittoa jossa lilluu seassa veripalttua)
Ei ole lihaa tietääkseni rössypotussa. Pelekkää silikkaa veripalttua, ja niitä pottuja. Hyh.
En väitä vastaan, ala-asteiässä olen viimeeksi suostunut päin katsomaan moista paskaa voi olla, että oma inhokkimieli on lisännyt ne läskinpalat sinne lillumaan mitkä muka muistan siinä olevaksi.
Pikku Myy veti henkeä nenän kautta ja puhalsi sen ulos hampaiden välistä hyvin keljulla tavalla, joka merkitsi:En-ole-eläissäni-kuullut-mitään-näin-hullua.
(T. Janson: Muumipappa ja meri)