daddykillkill kirjoitti:Johtuisko siitä, että pienellä ihmisellä on niin monta hommaa mitkä pitäisi hoitaa haltuun, eikä kenenkään resurssit riitä kaikkeen kerralla.
Juu, sitä mä viimeks neuvolassa ihmettelin, ku ei pituus ja paino ollu juurikaan muuttunu reilussa kuukaudessa, mutta silti jollain käyrillä mennään eivätkä ihmetelleet tuota ollenkaan vaan ainoostaan sitä, miten tuo tuntuisi kohta jo kävelevän ja kuinka on kova vauhti päällä, ettei malta kasvaa tässä välissä mihkään suuntaan..
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
Mä en oo tainnu vielä kertoa, et meijän perheeseen tupsahtais kesäkuussa vavva, jos kaikki menee hyvin. En osaa vielä hehkuttaa, kun ollaan niin alussa. Mut kertoilen enempi, jahka tilanne kehittyy - ja kehittyyhän se.
Eiku, oikeesti olin yllättyny kun muistelen että joskus ei kauheen pitkä aika sitten kovasti epäilit kykyäsi kantaa vastuuta pienestä ihmisestä tms..? Vai sekoitanko nyt johonkin muuhun?
Mutta siis olin ehdottomasti yllättynyt hyvin iloisesti, koska musta sussa ois hyvää iskäpotentiaalia ku oot vähän semmonen että tunteista on hyvä puhua:) Hyvää matkaa teidän pienelle ja ihkupus!
Mutta oikeasti, mä saan jo töissä ihan tarpeeksi näistä mammaehdotteluista. Onko miehillä joku geeni, joka pakottaa ehdottamaan pikaista lisääntymistä jatkuvalla syötöllä kaikille alle 40-vee lapsettomille naisille? Vai oonko mä lihonut?
Artificial Intelligence is no match for natural stupidity.
Tommoset kommentit sais jättää mielestäni pois, eivät oo varmaan kovin kivaa luettavaa jos vaikka itse on yrittänyt lasta pidemmän aikaa eikä vaan natsaa. Tuli vaan mieleen. Vaikka kai tuo oli jotain miehisyysbuustausta tai jodis. Mut silti.
Varaudu takapuskista hiipivään suunnattomaan huolehtimiseen. Se on kumma juttu, kuinka radikaalisti elo muuttuu vaikka juniori ei ole tulitikkuaskia suurempi.
nowaysis kirjoitti:Tommoset kommentit sais jättää mielestäni pois, eivät oo varmaan kovin kivaa luettavaa jos vaikka itse on yrittänyt lasta pidemmän aikaa eikä vaan natsaa.
Tuo on taas tuota poliittista korrektiutta, josta en pidä. Ei toisen onni ole toisen epäonni eikä aina voi miettiä, josko joku loukkaantuu jos sanon näin tai noin. Eikä maailma muutenkaan ole reilu, joten miksi olla iloitsematta, jos joku asia natsaa?
Olin illan eilen kahdestaan pojan kanssa kotona. Ensimmäinen vajaa tunti meni ihan ookoo leikkiessä yms. Sitten kun se itku alkoi, sille ei tullut loppua. Vissiin hampaat. Huusi niinkuin päätä irti leikattais. Ei auta mikään, kaikkea paitsi päälläseisomista kokeiltiin. Jossain välissä vaan kilahti, kun oli kuunnellut ihan raivopäistä huutamista kolmisen varttia. Huusin pojalle niin lujaa kuin jaksoin "no VITTU VÄÄÄÄ VÄÄÄ!" Vaikeni sekunniksi, säikähti ja alkoi huutaa entistä lujempaa, ihan hysteerisenä, kyyneleet vaan valui paksuina puroina poskille.
Onneksi äiti tuli kohta kotiin ja otti pojan tissille. Pikkuhiljaa se sinne rauhoittui. Minä jurotin koneen ääressä yksin loppuillan ammuskellen avaruusörkkejä.
Vasta nukkumaanmennessä oikeasti valkeni mitä olin tehnyt. Purkanut omaa turhautumista ja vittuuntumista täysin avuttomaan, viattomaan omaan lapseeni. Ihan vitun hirveä morkkis ja syyllisyydentunto. Sitä tunsi itsensä oikein erinomaisen onnistuneeksi isäksi. Voi vittu.
Onneksi aamulla minua tervehdittiin taas hymyllä. Silti vieläkin aika kurja olo.
![:]](./images/smilies/icon_hymy.gif "Iso Hymy"){kind=icon}
Yritä antaa itsellesi hiukan armoa, olet ihminen et pelkästään isä.