Monsieur Manala kirjoitti:En väitä. Vaan väitän, että tuollainen henkilöön menevä arvostelu pienimpienkin värikkyyksien kohdalla kuihduttaa keskustelut. Siis suvaitsevaisuuden viittaan puettu pursuava suvaitsemattomuus. Pitää olla varuillaan, ettei vaan herätä mitään tunteita kenessäkään. Jollekin voi tulla paha mieli, vaikka ihan vahingossa. Ja se jos joku on kamala asia mistä ilmeisesti pitää ojentaa ihmisiä, jotka ovat mahdollisesti nähneet ja kokeneet elämää aika paljon enemmänkin kuin sinä. Ilmeisesti tuntemattoman sekoboltsin sietokynnyksen ylittäminen vaikka ihan vahingossa on sinusta paljon ilkeämmin tehty kuin vaikkapa arvostella pidempiaikaisten kanssakirjoittelijoittesi mielentilaa ja psyykettä, koska annat siihen kuitenkin samalla itsellesi oikeudet.
Yritän muistella: mielestäsi minä en saisi kommentoida henkilöön käyvästi, koska olen sanonut pyrkiväni olemaan ystävällinen ja reilu. Sinä puolestasi voit kommentoida ja jopa
argumentoida henkilöön kohdistuvasti ihan niin paljon kuin sielu sietää, koska et edes yritä olla ystävällinen. Niinkö se meni? Ja Bliss sai tässä ketjussa mielestäsi samasta syystä kommentoida henkilöön menevästi, lieventävänä asianhaarana se, että nimimerkki oli uusi ja ehkä sekin että kommentoija on "nähnyt elämää", eikä eri mieltä oleva olisi saanut edes esittää mielipidettään hänen itse esille ottamastaan (henkilökohtaisesta) asiasta? Korjaa, jos olen ymmärtänyt jotenkin väärin.
Omasta mielestäni minulla ei ole tapana käyttää henkilöön liittyviä kommentteja argumentteina keskustelussa, paitsi tietenkin silloin kun keskustelun aiheena on nimenomaisesti joku henkilö (hänen omalla hyväksynnällään). Saatan sanoa mielipiteeni jostakin jutusta, jonka joku on itse tuonut samassa ketjussa esiin, mikä on kyllä henkilöön kohdistuvaa, mutta ei argumentatiivista (en siis yritä saada jotakin muuta mielipidettäni perusteltua henkilöön kohdistuvalla argumentaatiolla, esim.: "Olen oikeassa, koska olet tyhmä"). Saatan myös pohdiskella ihmisten yleisiä toimintamalleja yksittäisten esimerkkitapausten avulla, mikä ei ole sen enempää argumentatiivista kuin henkilöön kohdistuvaakaan, mutta myönnettäköön ehkä joku
ad hominem -tyyppiseen argumentointiin tottunut voi sen sellaisena erehtyä ottamaan.
Urpiainen ja Vadim muodostavat poikkeuksen sääntöön. Heidän kohdallaan olen muistaakseni käyttänyt luonnehdintoja heidän persoonallisuudestaan/yksityiselämästään ainakin osittain argumentatiivisesti. Vaikka tässäkään tarkoitus ei ole ollut ilkeillä, se ei jokaisella kerralla ole johtanut mitenkään mairitteleviin tuloksiin, ja olenkin sittemmin pyrkinyt rajoittamaan. Suurimman osan kirjoittajista kohdalla en edes kokeile tällaista kielenkäyttöä, koska arvelen että seuraukset olisivat vielä pahemmat.
...Mutta siis takaisin asiaan. Ymmärränkö oikein, että mielestäsi on huono asia yrittää olla satuttamatta muita sanomisillaan? Jos näin, niin miksi vaivaudut antamaan minulle palautetta henkilökohtaisuuksiin menemisestä? Onko siinä siis huonoa jokin muu kuin jonkun osapuolen mahdollinen loukkaantuminen?
Niitä on kovin vaikea pitää pelkkinä mielipiteinä.
Jos sinä pidät sanomisiani jonakin enempänä kuin pelkkänä yhden ihmisen mielipiteenä, niin vain sinä voit yrittää muuttaa tilannetta. En minä sille mitään voi.