Mammailu

[mustaenkeli]

Tää oli aina ennen sitä mieltä, ettei kiitos kolmipyöräsiä meille, kunnes moisia testasin ja ihastuin...
Mutta joo, nuo meiän Phil and Tedsit on kahdelle pienelle eri-ikäiselle menijälle oiva kapistus. Mahtuvat kiukuttelematta julkisiin joukkoliikennevälineisiin (ainoastaan lapset kiukuttelee), riittävän kevyet kantaa ja muutenkin näppärät. Mutta, toisethan tykkää äidistä, toiset tyttärestä...
Eikä nuokaan kyllä mitkään lumikelien rattaat ole, mutta eipä mulla suunnitelmia ole lähteäkään mitään hankia kahlaamaan.

[Madonna]

Uhmasta ja huutamisesta tuli mieleeni että ehkä helpottaa sitä omaa asennoitumista vähän se että muistaa uhman ja semmoisen johtuvan useimmiten siitä että opitaan just jotain uutta.
Se kiristää pienen hermoja jotenkin
Ja isommankin ei sen puoleen.

Ja sitten sekin että pitäähän sitä oppia vaatimaan ja haluamaan elämässä ja maailmassa asioita ja juttuja, kiukkuamaankin saadakseen.

[irmelianneli]

Meillä ei ole hoitopöytää, vain pesukone. Kohta ei varmaan enää mahdu sen päällekään, tarvii ruveta käyttää varmaan esim sänkyä.. huutakoon selkä mitä vaan. Hoitopöydät suks. Omistamme myös vaipparoskiksen mut saimme sen siskoltani ilmaiseksi. Onhan se ihan kätevä. Kyllä mä pikku paskankäryt kestäisin ei siinä mitn, mut onhan se mukavampi itelle ku ei tarvi joka päivä raijata pihalle roskista, täyttyy nimittäin sekunnissa meijän tavis kylppäriroskis tuon tytön vaipoista. Kohta rupeen kokeileen vähän kestovaippoja, saa nähä miten niitten kanssa sitten käy..

Vaunuina meillä on Brio Happy yhdistelmät, pienehkö siro menopeli. Harmaat, mustalla rungolla, aika kuulin näköset vaikka ite sanonkin, ja sopii mun kuteisiin ja myös miähen imitsiin, heh. Ihan älyttömän kevyet ja ketterät mut silti aika paksut renkaat että puskee lumessakin kiitettävästi. Pehmeä kantokoppa on ihan must, asumme 3. krs eikä hissiä niin en mitenkään sais roudattua pikkuihmistä ja kamoja kotiin muuten. Siitä sitten helppo siirtää tyttö partsivaunuihin jatkamaan unia ulos.

Todellakin, mielipiteitä on yht monta Q persreikiäkin.. hyvin sanottu siellä takana Mikä on toiselle huuhaata, on toiselle ihan siis must!

[NuoriDaavid]

...ja on vasta iltapäivä...

Karjapiiskaa vaan. Kyllä tokenee.
Eiwa. Kauhulla odotan sitä, että meidän jäpikäs aloittaa uhmailun. Jos meinaan perintötekijöitä katsotaan niin me kansankielellä sanottuna "jouvuttaan syömään hiistakan paska tuon kyörän kanssa"

Tempperamenteissa on eroja kuten viineissä. Perheen nuorin (tyttö) on aina ollut erittäin kovan uhman omaava. Eli vaikka ympäristö ja vanhemmat ovat samat, niin uhman voimakkuus vaihtelee lasten välillä. Eipä tuo nyt tietenkään mikään mullistava tieto ole.

Olenkin joskus kertonut, kun eskariin/päiväkotiin lähtö oli äärimmäinen kärsimys vanhemmille, kun aina oli joku ongelma. Silti voi väittää, että vika ei välttämättä ollut vanhemmissa, kun kahden vanhemman kohdalla tätä ei ollut. Tai voihan se olla, että nuorimmalle oltiin huomaamatta annettu erivapauksia, mutta kyllä hän on ollut kovakalloisin pienestä pitäen.

[Ylermi Ylihankala]

Me ostettiin tänään sellaset trendikkään ruskeet vaunut. Kolmipyöräiset, kun tuntuivat ketteriltä. Maksoi 590e. Oon aika tyytis

[Zeb]

^Ai säkin vaan lisäännyt? Grattis sitten vain!

[nowaysis]

On ne vankkurit muuttunu viidessä vuodessa; nykyään matkustavat monet niin että isoveikka/siukku matkustaa pienemmän _päällä_. Ei siis sisaristuin vaan "päällikkäisvaunut". O tempores, o mores!1

[Zeb]

Mulla oikeasti pukkaa vähän kriisii tässä kun en välttämättä tästä enää nuorene ja kaikki muutkin lisääntyy ja silti jotenkin pelottaa se vastuu. Oon pelkuriluuseri.

[Zeb]

Tai voihan se olla, että nuorimmalle oltiin huomaamatta annettu erivapauksia, mutta kyllä hän on ollut kovakalloisin pienestä pitäen.

Toi kovakalloisuus voi jossain kohtaa koitua eduksikin, on sitten ehkä sitkeä sissi elämän myöhemmissä vastoinkäymisissä myös?

[Onslow]

jotenkin pelottaa se vastuu.

Tilanteen iskiessä päälle ei tuota edes muista enää. Kaikki sujuu kyllä omalla painollaa ihan iisisti. Lähinnä sitä tulee vaan mieleen, et mikä tässä hommassa muka on niin ihmeellistä ja kenties vaikeata?

[Zeb]

^No kun vaan iskisikin päälle niin tuskin murehtisin hetkeäkään, kyllä mä sen oikeastaan tiedän. Silti iso hyppy oikein varta vasten yrittää sitä lisääntymistä, aiemmin on menty vähän niin josko hiukan lipsahtaisi laskelmat, melkein niin kuin vahingossa, niin ei tarvitsisi tehdä Sitä Päätöstä. Hiukan skitsoa, joo.

[Elppis]

...ja on vasta iltapäivä...

Karjapiiskaa vaan. Kyllä tokenee.
Eiwa. Kauhulla odotan sitä, että meidän jäpikäs aloittaa uhmailun. Jos meinaan perintötekijöitä katsotaan niin me kansankielellä sanottuna "jouvuttaan syömään hiistakan paska tuon kyörän kanssa"

Meil on tällä hetkellä vaihe, missä pullo/lusikka/mikä tahansa missä on ruokaa huidotaan väkivaltaisesti pois tieltä. Alahuulta imetään niin, ettei suu vahingossakaan avaudu (sormi reunasta et huulet raottuu ja pullotutti suuhun), huijataan syöttötuolissa muka mehevällä lelulla ja ruoka sen tilalta suuhun. Kitistään koko ruokailu, vaikka söiskin hyvin
Täällä ryömitään - olemma vaaravyöhykkeellä! 2 hammasta alhaalla ja 2 just puhkeamassa ylös. Paino 9kg ja pituus 73cm - perussettiä

Meillä on Mosmo Classicit - koeajoin ne ennen ostoa (tutuilla oli), ja tuntuivat vankoilta mutta silti kevyiltä, hyvä jousitus, hyvät värivaihtoehdot, samaan hintaan tulee laukut, jalkapeitteet, ensiapupussukat, hyttyssuojat jne. Maksoi kotiinkuljetettuna tällöin 250e.

[Zeb]

^^Mä oikeastaan luulen, että otan ihan liiankin vakavasti tuon jutun. Tuossa taannoin kun "vahinko" hiukan onnistui ja olin noin viisi päivää raskaana, niin sekoilin kaikessa älyttömässä terveyshörhöilyssä mikä ei normaalisti oo mun tapaista ollenkaan; esim. kävin heti ostamassa kofeiinitonta teetä kaupasta, välttelin pakokaasuisia teitä, en syönyt kuin kuorittuja kasviksia ja lisäksi ostin nerokkaana ihme töppöset ja potkupuvun kaupasta. Ja sitten oli kauhea pettymys kun ei se jatkunutkaan. Nyt en taas uskalla yrittää, mietin vaan et jos kesällä sitten tjsp.

[Rouva Pupu]

Elppa: Kuinka painavat noi rattaat oli? Oon lukenut, että melkein jopa 20kg?

Päädyttiin Brio Kombiin lisukkeineen. Näillä mennään.

[1108]

Sori oli pakko...

[Elppis]

Elppa: Kuinka painavat noi rattaat oli? Oon lukenut, että melkein jopa 20kg?

Päädyttiin Brio Kombiin lisukkeineen. Näillä mennään.

Eipä nuo sen painavammat ole kuin Emmaljungat ainakaan. Kaverin vankkurit painaa ainakin tuhat kiloa, ainakin Kätevät mun mielestä, helpot kasata autoon (ei ole, mutta testattu muiden kyydissä) vaikka keskellä katua, tilava tavarakori, kuomussa ylimääräinen lippa ja sisäänrakennettu hyttysverkko jonka saa piiloon vetoketjun taakse kuomuun. Kantokassissa on kovat reunat, jotka saa ns. vedettyä sivuista ulos, ja siitä tulee pehmeä kassi (meiltä jäy käytöstä 4kk iässä = yli 7kg kun halusi liikkua ja nähdä). Huono puoli on se, ettei selkänojaa saa ylös, jos lapsi on kantokopassa.

Kattelin just netistä, niin www.tervekauppa.fi ja 4family.fi- joka näitä myi, ovat lopettaneet bizneksensä. Harmi, sivuilla olisi ollut saman sarjan 6kg painavat matkarattaat, jotka meillä oli kaverilta lainassa mukana kiinassa, ja hyvin pelittivät!

[prosessi]

En ollut ollenkaan tajunnut, miten vaikeaa kärryjen valitseminen voikaan olla Itse olin ajatellut ostaa joltain kaverilta halvalla jotkut vanhat käytetyt; edes merkistä ei ole mitään hajua, saati vaadittavista ominaisuuksista.

Mitä kaikkea sillä vehkeellä pitäisi sitten tehdä? Lentää? Itse olin ajatellut työnnellä vauvaa ulkona kadulla kun se on syli-ikäinen, sitten isompana pitäisi varmaan tökätä rattaisiin jos mielii kaupungille ja mummolaan mennään autolla kaukalossa. Eikö? Mitä mä nyt oikein missaan?

Minäkin tässä olen vähän ihmetellyt, että mitä kaikkea olenkaan missannut, kun en hankkinut vaunuja ollenkaan... Matkarattaat kyllä hölmöyksissäni menin ostamaan, tähän mennessä niitä on käytetty alle kymmenen kertaa. Hintavia kärryttelyjä, sanoisin. Kaikkeen liikkumiseen olen käyttänyt kantoliinaa, minä kun en harrasta juoksemista, vaan rivakoita kävelylenkkejä. Niinpä minua eivät ole missään vaiheessa rajoittaneet umpihanki, portaat tai mitkään muutkaan, ruuhkabusseihinkin on aina mahduttu sisälle. Bonuksena erinomaiset jalka-, selkä- ja vatsalihakset sekä kaksi pysyvästi vapaata kättä.

[mustaenkeli]

On ne vankkurit muuttunu viidessä vuodessa; nykyään matkustavat monet niin että isoveikka/siukku matkustaa pienemmän _päällä_. Ei siis sisaristuin vaan "päällikkäisvaunut".

Näin meillä. Ainaski sillon, kun raaskin pienemmän irrottaa liinasta sinne alas koppaan.

Niin, eikä meilläkään mitään hoitopöytiä ole. Ja pesukonettakin käytetään ainoastaan pyykkäämiseen, päivittäiseen sellaiseen... kun molempia lapsia kestovaipatetaan.

[NuoriDaavid]

Tai voihan se olla, että nuorimmalle oltiin huomaamatta annettu erivapauksia, mutta kyllä hän on ollut kovakalloisin pienestä pitäen.

Toi kovakalloisuus voi jossain kohtaa koitua eduksikin, on sitten ehkä sitkeä sissi elämän myöhemmissä vastoinkäymisissä myös?

Joo kyllä siitä epäilemättä on hyötyä, että huutaa niin kauan ja kovaa, että muut lopulta antavat periksi.

[Onslow]

Joo kyllä siitä epäilemättä on hyötyä, että huutaa niin kauan ja kovaa, että muut lopulta antavat periksi.

Toimii hyvin tälläkin palstalla eräällä henkilöllä

[Rouva Pupu]

Mitä kaikkea sillä vehkeellä pitäisi sitten tehdä? Lentää? Itse olin ajatellut työnnellä vauvaa ulkona kadulla kun se on syli-ikäinen, sitten isompana pitäisi varmaan tökätä rattaisiin jos mielii kaupungille ja mummolaan mennään autolla kaukalossa. Eikö? Mitä mä nyt oikein missaan?

Noita merkkejä on isot läjät, mie lähdin noista mainitsemistani koska tiesin monilla tutuilla niitä olevan = tietoa, kokemuksia. Kaikenlaisia erilaisia ominaisuuksiahan näissä on, olin ihan pyörällä päästä. On erilaista alustaa kopissa; osa viilentää kesäisin, talvisin sitoo lämpöä, on tuuletussuojaa ja aukkoja, on erilaisia runkoja, erilaisia rengasmalleja ym. Pitää vaan katsoa mitä pitää itse tärkeänä ominaisuutena ja valita sen mukaan. Mahdollisesti omat valinnat olisivat olleet erilaisia jos olisin asunut vielä vaikkapa Turussa. Esim täällä jäädyn vasta kun pakkasta on enemmän kuin -15 astetta, mutta jouluna Turussa -1 aste sai molemmat perheessä kalisuttelemaan hampaita (meri-ilmasto). Keli olosuhteet ratkaisevat tietyt asiat.

Itselläni tärkein kriteeri oli liikkuvuus. Ei sitä välttämättä hirveästi ajattele, mutta jos on mukavuudenhaluinen niin onhan sitä mukavampi liikkua sulavasti kuin jynssäämällä eteenpäin kolotuksineen päivineen. Törmäsin jopa malliin jossa ei ollut rungossa säätömahdollisuutta (tämä ei ole toisarvoinen juttu jos äiteellä ja isällä pituuseroa enemmänkin!).

Ei se siedettävä ulkonäkökään pahitteeksi ole. Luulisin että nykyään niillä tutuilla on kuitenkin ihan hyviä vanhoja rattaita joita voi kierrättää, joten ei niitä uusia välttämättä tarvi ostella. Esim me ostettiin parilla kympillä kuukauden käytetty turvakaukalo (olivat saaneet toisen lahjaksi ja vauveli tykkäs vanhasta enemmän) tutuilta, turha silloin on uutta metsästää.

Nämä on kyllä niin makuasioita, toinen toiselle jne. Mutta jos ostaa uusia niin rohkeasti vaan tinkimään ja vaatimaan kaikenlaista extrajuttua mukaan. Mä kun halusin vähän kaikkea, mutta en tiennyt tuleeko ne tarpeeseen niin nyt tulevat sitten kaupantekiäisenä, joten nou harm dan.

[Zeb]

Tai voihan se olla, että nuorimmalle oltiin huomaamatta annettu erivapauksia, mutta kyllä hän on ollut kovakalloisin pienestä pitäen.

Toi kovakalloisuus voi jossain kohtaa koitua eduksikin, on sitten ehkä sitkeä sissi elämän myöhemmissä vastoinkäymisissä myös?

Joo kyllä siitä epäilemättä on hyötyä, että huutaa niin kauan ja kovaa, että muut lopulta antavat periksi.

Höh no tämähän on selvä asia: Ylevä tehtäväsi pienen kiljuvan raivottaresi isukkina on jalostaa tuo sisukkuus rakentavaan muotoon, ja sitten voit vanhana pieruna ylpeänä seurata viisautesi hedelmän ketterää matkantekoa elämän viidakoissa.

[Gat]

Mulla oli skidinä kuulemma rattaat, jotka saattoi muuttaa vauvan makuuvaunusta vähän isomman pojan istumavaunuksi. Mutta se oli köyhää 60-lukua se, jolloin tuo muuntuvuus oli etu ja edullisuutta.

[nowaysis]

jotenkin pelottaa se vastuu.

Tilanteen iskiessä päälle ei tuota edes muista enää. Kaikki sujuu kyllä omalla painollaa ihan iisisti. Lähinnä sitä tulee vaan mieleen, et mikä tässä hommassa muka on niin ihmeellistä ja kenties vaikeata?

Niinpä. Mulla on tullu tässä muksun kuudennella vuodella eka kertaa semmosia viboja, etten ihan tuosta vaan tiedäkään miten pitäisi toimia. Jotenkin pienemmän kanssa se menee aika tavalla vaiston varassa. Ja nytkin tilanne mikä jokunen kuukausi takaperin tuntui "leviävän käsiin", on ihan ok. Semmosta se on. Ei käy aika pitkäksi

[Rouva Pupu]

Uuh. Pari viikkoa sitten alkoivat (ilmeisesti) liitoskivut. On tuo käveleminen välillä hankalaa, kipu on häpyluun kohdilla ja sen lisäksi tuntuu ns. lonksuvan ja "narisevan". Mahtaakohan ihan ulospäin kuulua :) Ei ainakaan vielä kovin kivuliaita, mutta ei sitä haarojaan kannata levitellä. Dääm.