Yönmustaritari kirjoitti:Näitä kantapään kautta opittuja hallintaohjeita on kaupunkiolosuhteissa hiukan hankalampi saada, joten on vain todettava, että näillä bussivoittoisilla kaistoilla autoaan hallitsee ääritilanteissa vain murto-osa.
.
Vielä off-topicimpaa.
Minä mitä sladdeja amiksilla ne on, niitä en ole harjoitellut edes isän Datsuneilla. Mutta ylläolevaan sanon, että tunnen Syvää Alemmuudentuntoa niillä harvoilla kerroilla, kun olen penetroinut Helsingin liikenteeseen ja peräti ruuhka-aikaan. Maalaiskaupungin poikana tuntuu, että tarvitaan yli-ihmismäisiä ninjarefleksejä selvitä siellä kolaroimatta. Liikaa autoja, risteykset ihmeellisiä viuhkia joka suuntaan, ryhmittyä pitäis kilometriä ennen kääntymistä, ja viereisellä kaistalla muhivan jonon sekaan kiilaten. Koko ajan pitää skarpata, ettei tapa ketään tai saa ratikkaa hanuriin. Kaikki luontaiset reitit tukittu "Älä tänne aja vaan painu helvettiin" -merkeillä. Pysäköintipaikkoja ei ole, ja jos on, tarvis taskupysäköintiä, jota en ole ikuna opetellut.
Nääs kun pienemmissä kaupungeissa on väljempää, risteykset yksinkertaisia, pysäköintitilaakin on aina väljästi. Hesan sinänsä hyvää tapaa antaa tilaa kaistanvaihtajalle ei tarvita, koska tilaa on muutenkin ja jokainen huolehtii itse liikkumisestaan. Ei siis ole tarvinnut opetella autoilemaan noin extremesti. Toki Hesassa selviän, mutta stressaavaa on. Luultavasti toki vaikuttaa, tunteeko valmiiksi kadut ja reitit.
Muttei mikään ihme, että isäni on koko autoiluikänsä kieltäytynyt Helsingin keskustassa ajamasta Sanoo: "Minä en sinne sumppuun lähde!" Ja ekalla Hesan reissullamme 70-luvulla isä jätti Pösön suosiolla PORVOOSEEN ja loppumatka tultiin taksilla!
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB