Edelleen, taitavat, lahjakkaat tai edes sellaiseksi pyrkivät graffitimaalarit ovat hyvin pieni vähemmistö, silkat töhrijät enemmistö. Sinä pyrit marginalisoimaan keskustelua kummallisilla oletuksilla. Puhut nuorten tukitoimista olettaen, että töhrijät olisivat usein tukitoimien tarpeessa. Oletat, että sosiaalitoimi tai vanhemmat löytyvät tukitoimien tarpeessa olevat ilman valvontaa. Samoin kuin näpistelyjä tms. teinien pikkurikoksia, suurin osa nuorista tekee töhryjä huvikseen, jännitystä tai kaveriporukan hyväksyntää hakien tai silkkaa ymmärtämättömyyttään, ja lopettaa kiinni jäätyään kun tajuaa seuraukset. Siitä on merkittävästi hyvää näyttöä, kuten esimerkiksi se fakta, että sovittelumenettelyssä olleet kiinni jääneet yleensä ymmärtävät lopettaa. Sosiaalinen häpeä on yksi kontrollimuoto joka toimii niin vanhempiin kuin lapsiinkin. Ei meidän jeppe, kunnes meidän jeppe jää kiinni.EveryWoman kirjoitti:En mäkään. Sen sijaan tiedän useita, jotka vetävät aika raivokkaat pultit, jos joku tavoille oppimaton skidi keksii vetäistä tägin väärään paikkaan ollakseen muka kovaa tyyppiä. Vaikka en ole mitenkään sisällä näissä meiningeissä, niin kaikki merkit viittaavat kyllä siihen, että piirien sisäinen kuri on kova.huima kirjoitti:Ei sen puoleen, en ole tavannut YHTÄÄN maalaria, joka oikeasti tuollaisia juttuja heittelisi.urpiainen kirjoitti:Tätä tukee myös se fakta(?), että Blissin ehdottama ja minun lämpimästi kannattamani idea, että maalailisivat vain rumia betonikolosseja ja jättäisivät kauniit vanhat talot rauhaan, on ymmärtääkseni todella punainen vaate maalalijoille: he nimenomaan eivät halua alistua pikkuporvarillisen ajattelutavan kaavoihin vaan iskevät sinne, minne se poroporvaria sattuu. Tätä ei luvallinen seinänpätkä ratapihan takana voi tarjota.
Tämä ei merkitse, etteikö kusipäämaalareitakin olisi, jotka tosiaan sotkevat ympäristöä arvotalot ja bussiaikataulut mukaan lukien aivan miten sattuu. Mutta heitä tulisi käsitellä omana ryhmänään, eikä antaa tämän marginaalijoukon viedä koko graffitikeskustelua suohon.
Luvalliset paikat ja pinnat eivät toimi tähän teinikapinalliseen enemmistöön. Luvallisuus ja jopa rohkaiseminen joidenkin tiettyjen pintojen käyttämiseen ei ole toiminut missään päin maailmaa. Ihan yhtä vähän hälyyttimien ja myymälävartijoiden poistaminen vähentäisi näpistelyä. Kyse on laajemmasta konstekstista kuin vaikkapa jonkin pienen maalailijavähemmistön kaipuusta voida toteuttaa itseään. Nuoret ovat kautta aikojen olleet samanlaisia. Se mikä on muuttunut, on maailma nuorten ympärillä.
Kaupunkiympäristössä sosiaalinen kontrolli ja yhteisöllisyys on rapautunut ja rapautuu jatkuvasti. Siksi myös kontrollimuotojen muutos on tarpeen, vaikka on itsestään selvää, että myös näitä kontorollimuotoja vastaan kapinoidaan ja myös näissä kontrollimuodoissa on omat ongelmansa ja sivuilmiönsä. Kyläyhteisöjen tukahduttava samaan muottiin puristaminen ja perheen sisäinen fyysinen tai henkinen väkivalta huonosti käyttätyvän nuoren ojentamisessa ovat yhä tätä päivää varsinkin pienemmillä paikkakunnilla joissa yhteisöllisyys on voimakkaampaa. Yhteisöllisyyden sivuilmiö on, että naapurin ongelmista ei puhuta lastensuojelulle. Naapurien ja suvun valvonnasta on siirrytty viranomaisten ja vartijoiden maailmaan, samalla kun vanhempien halu ja mahdollisuus valvoa ja ojentaa lastensa tekemisiä on heikentynyt. Se mihin pitää puuttua on kontrollin lieveilmiöt ja ylilyönnit, ei suinkaan poistaa kontrolli. Siitä ei ole mitään iloa eikä hyötyä nuorille itselleenkään.