ninnithequeen kirjoitti:Tiedän rakkaat, kiitos huolenpidosta.
Valitettavasti mun takaraivossa on vieläkin rakkaus sitä henkilöä kohtaan, joka se joskus oli.
Tiedätkö mitä Ninni? Minä en usko, että edes siellä takaraivossasi on jäljellä pätkääkään rakkautta tuota kyseistä henkilöä kohtaan. Väkivallan kohteeksi joutuminen tappaa auttamatta kaiken rakkauden, aina. Sen sijaan väkivallan kohteeksi joutuminen ei kadota yksinäisyyden pelkoa, vaan ennemminkin lisää sitä. Siksi sinä ripustaudut epätoivoisesti tuollaiseen ihmiseen, jota pitäisi oman turvallisuuden nimissä parhaansa mukaan vältellä, ja jopa kuvittelet rakastavasi, koska rakkaus on niin kätevä tekosyy pitää yhteyttä. Eikö yksinäisyyden pelkosi ollut myös se tärkein syy sille, että päätit pitää tuon vielä syntymättömän lapsen kaikesta huolimatta, etenkin kun et edes saa mahdollisuutta tavata olemassaolevaa lastasi riittävän usein?
Ja miten tällaista pohjatonta yksinäisyyttä sitten torjutaan? Ei riidanhaluisten tai väkivaltaisten exien avulla, vaan voisit vaikka aloittaa selvittämällä välisi äitisi kanssa. Jotenkin minusta tuntuu, että pääasiallinen syy äitisi harjoittamalle vihanpidolle on se, että hänestä tuntuu siltä, että sinä ihan tahallasi pilaat elämäsi, eikä hän kestä katsoa sitä vierestä, etenkin kun kieltäydyt ymmärtämästä sinulle annettuja neuvoja. Etenkin kun ottaa huomioon, että olet ollut töidenkin kautta erittäin paljon tekemisissä äitisi kanssa aikuisena, enemmän kuin lapset noin keskimäärin, joten tuskin hän sinua oikeasti vihaa, vaikka niin tunnut kuvittelevankin. Jos vaikka kertoisit, että olet päättänyt pistää elämäsi järjestykseen ja katkaista lopullisesti välit väkivaltaiseen alkoholistiin, ja että elämäsi järjestykseen pistämisessä auttaisi kummasti se, että pääsisit takaisin töihin äitiyslomasi alkuun asti? Ei tarvitsisi nyhjätä ypöyksin päivästä toiseen kotona.