Voi itku... :'-(

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
Avatar
mustaenkeli
Kitisijä
Viestit: 2884
Liittynyt: 09.09.2005 12:08
Paikkakunta: Hell-sinki
Viesti:

Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli »

Mikä sinut saa itkemään? Milloin olet viimeksi itkenyt? Miksi? Itketkö usein? Tuntuuko, että itku olisi liiankin herkässä vai saako sitä ihan toivoa ja pinnistelemällä pinnistellä niitä kyyneliä?

Mulle itkeminen on itselleni hankala juttu. Välillä tuntuu siltä, että olis jotenki tunnevammanen, kylmä tai jotain, kun ei niitä kyyneliä oikein hevillä irtoa. On sellainen olo, että ihan ku olis ittessään jokin vika, jos ei itketytä tämän tästä. Vaikka en mä kyllä aina tämmönen oo ollu....

Joskus ylä-asteaikoina saatto itku olla tosi, tosi herkässä. Samaan aikaan saatto tuntua todella surkealta ja helpottavaltakin itkeä itsensä uneen ja kieriskellä omassa pahassa olossa. On ollut aikoja, jolloin on tullut spontaanisti itkettyä ihan urakalla, eikä tuolloin itkusta loppua näy.

Nyt kuitenkin, ainakin viimeinen vuosi on ollut itkujen kohalla erittäin hiljasta. Sitä tavallaan kaipaa semmosta räjähtävää itkukohtausta, kun muistaa, millainen olo sen jälkeen saattaakaan tulla. Mutta ei oo toistaseks näkyny sitte kissan yllättävän sairauden tultua, jolloin pelkäsin jo katin kuolevan käsiini. No kuitenkin, loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kyllähän mullakin tunteet on. Liikutun herkästikin. Rakastan erityisesti draamaelokuvia, jotta sais edes jonkun hyvän syyn tihrustaa jonku kyyneleen kanavistaan ulos. On tilanteita, että on väsynyt tai tuntenut aiheuttaneensa mielipahaa, onnellinen tai muuten megatyydytetty, surullinen tai liikuttuu vain toisen tunteista... tuolloin tulee sen kyynel jos toinenkin, mutta siihen se vain jää, yleensä. Olen yrittänyt miettiä, mikä oli se ikävaihe tai kasvuun ja kehitykseen vaikuttava tekijä, jonka jälkeen omat itkut tuli huomattavan eritasoisiksi ja vähäisemmiksi. En ole löytänyt kysymykselleni vastausta. Kuitenkin tavallaan helpottaa ajatus siitä, että se parkumisen jalo taito on kuitenkin siellä jossain olemassa ja se tulee kyllä esiin silloin, kun sitä tarvitaan. Tänä vuonna ja viime vuonna vain oli hurjan hiljasita tällä saralla. Sitä edeltävä vuosi olikin minulle yksi itkun vuosi. Taisin siihen vuoteen laskea ehkä viisi sellaista kertaa, kun tuli itkettyä ihan antaumuksella ja aiheesta. Eihän se kiva ole, jos on asioita paljonkin, jotka pistävät itketyttämään, mutta asioita, joita ei ole, niitä tuppaa kaipaamaan.

Sitä suurempaa itkua odotellessa....
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
tonttu8

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja tonttu8 »

Kyllä itku tulee joskus yllättävänkin helposti. Toisinaan, kun on todella väsynyt voi tulla itku silmään siitä syystä. Välillä menee pitkiäkin aikoja ettei mikään itketä, sitten taas saattaa elämässä tapahtua jotain mikä itkettää harva se ilta. Tässä viimeiset puolitoista vuotta oli aika rankkaa aikaa ja itku oli herkässä. Viime päivinä olen saanut taas onnekseni huomata, että ei se itku aina välttämättä seuraa siitä että on paha mieli/olo vaan se voi myös tulla onnesta. Viimeksi itkin tällä viikolla joku päivä. Kauniiden sanojen jälkeen herkistyin ja tajusin miten onnellinen olen.
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8599
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Minua itkettää voimakkaat tunteet. Itken häissä (myös täysin vieraiden ihmisten), itken hyvän seksin jälkeen rakastamani ihmisen kainalossa, masennus itkettää, turhauttava tukahdutettu raivo itkettää tilanteessa, jossa minua on kohdeltu väärin, itken itsesäälistä, olen myös empatiaitkijä läheisteni puolesta eli itken toisten iloja ja suruja. Enää en itke surullisille kirjoille tai elokuville. Kyynistyminen ja suojamuurin rakentaminen on saanut tämän äärettömän herkän ihmisen itkemisen jäämään entistä paljon vähemmäksi. Surullista.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Vieras

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Mä taidan myös olla aika kyyninen paska, kun itku ei niin helposti tule. Yleensä juuri elokuvat saa munkin silmät kostumaan, mutta mistään kauheasta vollotuksesta ei ole kyse. Samoin järkyttävien tositarinoiden lukeminen saattaa saada aikaan saman reaktion.

Luonnollisesti läheisten kuolema ja hautajaiset saavat itkemään, mutta että häät? No ei todella. Häissä silmät kostuu korkeintaan siitä syystä ettei itse ole vieläkään naimisissa :D
ninnithequeen_

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen_ »

Anonymous kirjoitti:Mä taidan myös olla aika kyyninen paska, kun itku ei niin helposti tule. Yleensä juuri elokuvat saa munkin silmät kostumaan, mutta mistään kauheasta vollotuksesta ei ole kyse. Samoin järkyttävien tositarinoiden lukeminen saattaa saada aikaan saman reaktion.

Luonnollisesti läheisten kuolema ja hautajaiset saavat itkemään, mutta että häät? No ei todella. Häissä silmät kostuu korkeintaan siitä syystä ettei itse ole vieläkään naimisissa :D
EDIT: mä unohdin taas kirjautua :roll:
mölli
Kitinän uhri
Viestit: 663
Liittynyt: 04.09.2005 4:09

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja mölli »

Viimeksi jotain lähes vuosi sitten, kun menetin yhden jota luulin hyväksi kaveriksi no tulihan siinä muutama kyynel ja nyt voisi pistää sitä saatanaa turpaa kun näkee. Toivottavasti se raiskataan ja saa aidsin ja sen lapset syntyvät vammaisiksi.
Kid

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja Kid »

Multa tulee itku (ehkä liiankin) helposti. Mä kyllä näytän kaikki tunteeni herkästi. Ihan sama kuka näkee ja mitä ajattelee.
Riidellessäkin saattaa itku tulla, usein ihan vaan kiukusta, vaikkei riita muuten itkettäiskään.
Viimeks itkin eilen, selkäkivun ja väsymyksen takia.
SingleMalt

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja SingleMalt »

Eipä tuosta ole kuin 4-5 kuukautta, kun faarin kuoleman ajatuksissa ja humalapäissä kaikki tuli ulos. Iso mies itki kuin pieni lapsi. Selvinpäin ajatukset pystyy pitämään kurissa, mutta humalassa ei edes halua yrittää hillitä itseään..

Sitä edeltävästä kerrasta taitaa olla jo 10 vuotta.
pajazzo

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja pajazzo »

Itken yleensä yksin. En tiedä mistä se johtuu. Jotakin kaunista elokuvaa katsellessa saattaa myös joku tippa vierähtää. Eniten olen kuitenkin itkenyt rakkaiden lemmikkieni menetyksiä. Niistä toipuminen on ollut kova pala ja yhä edelleen heikkoina hetkinä kyyneleitä ei voi vastustaa. :cry:
Angita

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja Angita »

Mä itken aika helposti. Itken kun nään jotain ahdistavaa, masentuneena, itsesäälistä, pettymyksestä, raivosta, ilosta, nautinnosta, leffan surullisessa kohtauksessa jne. Viimeksi taisi muutama kyynel tirahtaa tänä aamuna rakastellessa.
Melnais
Kitisijä
Viestit: 2201
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja Melnais »

Lolita kirjoitti:Minua itkettää voimakkaat tunteet.
Hyvin sanottu, kuten myös.

Kontrollista on vuosien saatossa tullut niin vahvaa että vasta tulvan valuessa usein hahmotan tässä nyt liikuttavan tietyillä rajoilla. Itkuakin on niin monenlaista. Pientä silmänkostumista liikuttuessa, onnellisten kyynelten vierähtämistä poskelle samalla hymyillen, syvältä repeytyvää tuskaa joka tuntuu tuovan tullessaan pois kaikkea padottua kipua ja väsynyttä, menettänyttä, hakkaavaa itkua joka ei lopu vaikka kyyneleet niin tekisivätkin.

Olen vasta oppimassa itkemään toisen nähden, ehkä tilanteen intiimiyden vuoksi. Jos näyttäytyy herkimmillään, pitää olla varma toisen kyvystä hallita tilannetta ja olla tolvimättä. Näyttämällä mikä koskee antaa toiselle aseita joita ei toivo koskaan näkevänsä käytössä. Ehkä tähän samaan pohjautuen miehen itku saa tapahtuessaan kaiken ulkopuolisen unohtumaan. Haluan vain pyyhkiä surun ja kivun pois, lähes hinnalla millä hyvänsä.
Elämä kantaa, jos sen antaa
Hebuli

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

En itke usein, jäyhä suomalainen mies tuossa suhteessa. Itku on päässyt isän hautajaisissa (pidättely onnistui helposti aina siihen asti kunnes arkku alkoi laskeutua hautakuoppaan, tuntui hiukka liian lopulliselta ja peruuttamattomalta siinä vaiheessa varsinkin kun siskolle tuli yhtäkkinen tarve saada koskettaa arkkua vielä kerran), pari kertaa kun minulle rakas ja mielestäni viaton ihminen on joutunut kärsimään. Juurikaan muita en muista aikuisiällä, mutta ihan kuollut en siis ole.

Joskus harvoin jossain elokuvassa saattaa hieman silmä kostua surullisessa kohtauksessa, mutta ei kovin usein. Tänään sattumalta autonpesujonossa odotellessa radiosta tulleen Pikkuveli-rallatuksen sanat meinasivat saada silmät pikkaisen kosteaksi, lähinnä kappaleen tuomien vuosia vanhojen muistojen ja mielleyhtymien takia (niitä aikoja kun kuuli sen alkuperäisversion).
slam

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja slam »

pajazzo kirjoitti:Itken yleensä yksin.
Koviksena räyhään viimeiseen asti ja yksin hieman saatan pudottaa kyyneleitä...
Avatar
Camilla
Kitisijä
Viestit: 1314
Liittynyt: 14.08.2005 23:08

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja Camilla »

Mulla tulee todella helposti tippa linssiin. Viimeksi viikko sitten, kun kävimme hakemassa meidän ponin uuten kotiin ja siellä vastassa oli vollottava hoitajatyttö 14v. ja omistajan tyttö 9v. Ihan kauheeta :cry:

Saatan kotosalla tirauttaa itsesääli-itkut tai jotain lässynlässyn elokuvaa katsoessa myös. Paras oli kyllä se kun katsoin telkkarista unelmien poikamiehen häitä vai mikä se olikaan ja aloin vollottamaan.

Kaverini häissä vollotin koko seremonian ajan. Jos joku sanoo mulle todella ilkeästi niin silmät alkaa kostua myös.
slam

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja slam »

[quote="Camilla"][/quote]

Sinun tarvittisi hieman miehistyä :lol:
Avatar
LillyMunster
Kitisijä
Viestit: 2007
Liittynyt: 15.08.2005 12:55

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja LillyMunster »

Itken, helposti ja aika usein.
Aina en tarvitse edes syytä, tulee vain olo, että itkettää, ja silloin yleensä itken.
Itken myös muiden puolesta, empatiaitkua tavallaan.
Musiikkikin voi saada minut itkemään.
Hauskinta itkemisessä on se miten kanssaihmiset siihen suhtautuvat. Tai siis lähinnä miten vaikeaa monilla on suhtautua itkevään ihmiseen.
Itku on hyvästä, uskon minä. Pyrin olemaan itkemättä oikeastaan vain töissä, kaikkialla muualla voin antaa itkun tulla silloin kun se on tullakseen.

Ja kyllä minä oikeasti olen kova äijä.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
hermine

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja hermine »

Mä en oikein osaa itkeä enää sillälailla oikeasti. Itkettää vain silloin kun ei saisi kuten töissä tai koulussa puolituttujen seurassa (tai niissä riitatilanteissa joissa pitäisi olla se vahvempi, tai toisten vitsillä sanoessa jotain ilkeää mihin pitäisi osata suhtautua huumorilla), ja useimmiten tilanteissa joissa se leimaisi muiden silmissä hermoheikoksi pillittäjäksi jota ei voi enää tulevaisuudessa ottaa vakavissaan tai aiheuttaisi kohtuutonta kiusaantumista muille, mihin mun mielestä oma paha olo ei oikeuta. Sitten kun kotona yrittäisi itkeä pahaa oloa pois, ei tuu mitään. Hautajaisissakin saa tosi väkisin yrittää että saisi vähän itkettyä, vaikka olisi oikeasti surullinen. Tai oikeastaan tällaisissa asioissa tunteet harvoin pääsevät kehittymään edes suruksi, vaan jäävät sellaiseksi ahdistavaksi möykyksi mm. itkemättömyyden aiheuttaman syyllisyyden vuoksi (olenko todella näin kylmä ihminen jne.). Välillä toivoo, että itku tulis yhtä helposti kuin orkut, molemmat kun liittyvät tavallaan tunteisiin vaikka ovat fyysisiä reaktioita ja ehdottomasti yksityistä aluetta jota ei kaikkien kanssa pysty jakamaan.

Pitäis varmaan alkaa kännätä yksinään, silloin saa kyllä vähän itkettyä. Tosin juurikin tästä syystä ei kehtaa kauheasti muitten seurassa ottaa. Jos ollaan hauskanpitomielessä liikenteessä, ei viitti pilata toisten iltaa alkamalla draamailemaan varsinkin kun tällä hetkellä ei ole mitään oikeita ongelmia.

Liikutuskyyneliä kyllä tiettyyn aikaan kuusta herahtaa silmänurkkaan hyvin vähästä. Huiput taisi olla, että joskus junassa kun siinä junan esittelyvideossa oli niin onnellisennäköisiä ihmisiä. Mutta tää nyt on ihan eri asia kuin toi oloa helpottava itku.
HellBell

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja HellBell »

Melnais kirjoitti: .. Jos näyttäytyy herkimmillään, pitää olla varma toisen kyvystä hallita tilannetta ja olla tolvimättä. Näyttämällä mikä koskee antaa toiselle aseita joita ei toivo koskaan näkevänsä käytössä. ..
Juuri niin.. Loistopointti.

Tuosta syystä itkut itketään lähinnä john waynemaisesti yksin - minä en ainakaan luota niin moniin ihmisiin että sitä menisi sysäämään itsensä (silloin kun on haavoittunut) sellaisten armoille. Siinä ei ole mitään älyn pöläystä. Jos on haavoittunut, haavat nuollaan yksikseen ja sitten palataan puremaan.. . Taistelu terästää.
Exsat

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja Exsat »

Hassua, viikonloppuna juuri ajattelin, että itkuketjun voisi avata.

Mun itkutavat ovat muuttuneet selvästi parin viime vuoden aikana. Aiemmin itkin vain ja ainoastaan salaa, lohduttelu oli kamalinta mitä tiesin ja itku tuli useammin turhautumisesta kuin suoranaisesta surusta.

Viime vuosina olen alkanut itkemään jo hieman julkisemmin, olen itkeskellyt mm. poikaystävän ja useammankin ystävän ja kaverin, ja jopa ihan ventovieraan nähden. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikki ovat olleet hyvin yllättyneitä siitä, että minä itken, en kuulemma ole sellainen tyyppi.

Lähiaikojen itkut ovat liittyneet paitsi arkielämän vastoinkäymisiin, myös lapsuuden kokemusten käsittelyyn ja setvimiseen. Tippa saattaa tulla silmäkulmaan myös esimerkiksi urheilukilpailun palkintojenjakoa tai muuta onnistumisenkokemusta seuratessa. Ja joskus olen niin vihainen jonkun toisen puolesta, että tulee muutama harmituskyynel.

Eilen meinasi tulla liikutusitku, kun sain mieheltä niin söpön lahjan, mutta maltoin pidättää sen, ettei mene tunnelma pilalle.
HellBell

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja HellBell »

Mikä itkettää..?

Ajattelemalla jotakin tiettyä muistoa/asiaa pystyn itkemään samoin kuin useimmiten estämään kyyneleet. Tämä sekamelska tarkoittaa sitä, että liikutun helposti kyyneliin mutta lähes yhtä helposti hillitsen ne, jos niikseen on 'pakko'.

Esimerkiksi..
Katsot junan ikkunanpieltä ja näät sameankeltaisen verhon eltaantumassa ikkunaa vasten ja jättäen taakseen viidetkymmenet maisemat.. ja yhtäkkiä juna tuntuu kuolemalta, voisit itkeä arkipäiväisyyden kääntymisestä kalmaksi. Sitten astut ulos junasta ja melkein kylmästä pökränneen sudenkorennon päälle, kyykistyt katsomaan eläintä lähemmin ja olet itkeä sen kauneudesta. Kalma on nyt kääntynyt kauneudeksi ja ties mitä vielä on edessä.

Voin sanoa että mielikuvitus ei lainkaan helpota koskettavien asioiden löytämättömyyttä. Ei lainkaan.

Edit: ajattelin perusteellisemmin.
Viimeksi muokannut HellBell, 20.11.2005 23:49. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Exsat

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja Exsat »

Tuli vielä sellainen mieleen, että väärä e-pillerivalinta aiheutti skitsoitkuja ihan mistä tahansa. Kerran aloin vuolaasti itkemään bussissa, kun säälitti niin kovin edessä istunut pultsari, jolla oli yskä. Samoin kotona itkin asiasta kuin asiasta aina pari viikkoa kuukaudesta. Korjautui merkin vaihdoksella se.
Patz

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja Patz »

Olen todellinen itkupilli.
Viimeksi eilen minua itketti puhelimessa äiti, jonka kanssa menee välillä kinastelu överiksi. Hänen mielestään kun minun tulisi sietää hänen taholtaan mitä tahansa arvostelua, ja olla hiljaa...

Esimieheni on jo tottunut, että kaikissa vähänkin tiukemmissa keskusteluissa alkaa kyynel valua silmäkulmasta. Hän on jo oppinut hillitsemään miehiset auttamishalunsa (voinko auttaa/miltä nyt tuntuu/ haluatko paperia...), sillä ne vaan pahentavat tilannetta. En siis vollota hysteerisenä, ainoastaan valutan kyyneliä keskustelun yhä jatkuessa.

Lähes päivittäin itken telkkaa/leffaa katsoessani. Itken takuu varmasti myös häissä, hautajaisissa ja ristiäisissä. Joskus olen itkenyt myös laulujen sanoille.
Avatar
Homeboy65
Kitisijä
Viestit: 12290
Liittynyt: 15.08.2005 13:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja Homeboy65 »

Ei pahemmin itketä. Toisaalta se v o i s i olla hyvä keino purkaa paineita ja pahaa oloa. Joskus... :paijaa:
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

Elokuvat, jotka päättyvät ikävästi. Siksi en katsokaan niitä.

Siinäpä se oikeastaan onkin, en mie oikein ole kova poraamaan. Itken kyllä jos itkettää.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Avatar
Ann
Kitisijä
Viestit: 3969
Liittynyt: 16.08.2005 15:32
Paikkakunta: The Dark Realm of The Outworld

Re: Voi itku... :'-(

Viesti Kirjoittaja Ann »

Viime viikkoina on ollut itku herkässä. Viimeksi kyyneleet silmiin sai, eilen leffateatterissa nähty, Narnia-traileri. Lähinnä se kohta missä.., enpäs kerrokaan, kun menis spoilaamiseksi. Noh, lukekaa se kirja.
Rotan aivot valtasivat pääni.
Vastaa Viestiin